Otsikko nyt on hyvin tiivistetty, mutta postaus tulee pitämään sisällään mun ajatuksia niistä asioista, joita tein eri tavalla verrattuna aiempaan hakukertaan. Mä tosiaan hain kolme kertaa, joista ensimmäinen oli suoraan lukiosta nollapohjalla samatta pisteen pistettä, eli siitä en edes puhu hakukertana ihan selvyyden vuoksi.
Aloitetaan nyt siitä kaikista kliseisimmästä, eli laatu ennen määrää. Vaikka näiden kahden hakukerran välillä oli todella suuri ero laadun ja määrän suhteen niin koen silti, että tein ihan oikein myös ensimmäisellä kerralla. Mä ajattelen näin jälkikäteen niin, että se kauhea määrä oli vaan kahlattava läpi. Jos olisin keskittynyt vielä enemmän laatuun ekalla kerralla, olisin ollut paljon hitaampi, mikä taas olisi verottanut itse pääsykoetta. Tottakai pyrin laadukkaaseen opiskeluun myös sillä kerralla, mutta enemmänkin olisi siihen voinut panostaa. Voi olla, että jotkut tehtävät olisi sujuneet kokeessa paremmin, mutta loppujen lopuksi eka haku jäi kiinni myös paljolti itsevarmuuden ja laskurutiinin puutteesta. Näitä kun en kumpaakaan olisi saanut kehitettyä hitaammalla tahdilla. Silti, vaikka olisit hakemassa ekaa kertaa, niin ehdottomasti kannustan laatuun ennen määrää, vaikka tahti onkin pyrittävä pitämään reippaana tottakai.
Vähän jo aihetta sivutessani äsken: luotin itseeni. Tää oli jopa se kaikista suurin tekijä, sillä se eka kerta meni panikoidessa omaa osaamista ja verratessa itseä muihin, joka on myös yksi asia josta pyrin päästämään irti toisena vuonna. Mihinkään muuhun ei voi vaikuttaa kun omaan osaamiseensa, joten miksi stressata muiden tekemisestä. Nämä asiat menee tietysti siihen "helpommin sanottu kuin tehty" -kategoriaan, mutta paremmaksi voi aina tulla. Yleisesti mun ajatusmalli koko toisen hakukerran oli sama: siellä ei kysytä mitään mistä en olisi kuullutkaan. Toisin sanoen, ei pitäisi olla yhtäkään tehtävää jota en osaisi edes aloittaa esim. kaavan kirjoittamisella. Taisi mulla silti jäädä yhden tehtävän alakohta tyhjäksi liiallisen matikan pyörityksen takia, mutta muihin tämä asenne päti hyvin. Se, osaako tehtäviä on sitten eri juttu, mutta lähtökohtainen itsevarma asenne ennen tehtävän aloitusta on super tärkeä.
Vaikka pyrin olemaan itsevarma, olin myös todella kriittinen omaa osaamista kohtaan. Tein jatkuvasti itselleni listoja asioista, joita oli vielä kerrattava ennen pääsykoetta, harkkakoetta, ensi viikkoa jne. Aina kun olin saanut kerrattua asian, viivasin sen yli. Asiat ei koskaan loppuneet, sillä joka harkkakokeen jälkeen lista kasvoi aina monilla uusilla aiheilla.
Edellistä jatkaakseni, keskityin mun heikkouksiin. En karttanut niitä, vaikka se olisikin ollut se kaikista mukavuuden haluisin vaihtoehto. Tää oli kanssa ehdottoman tärkeä asia, vaikkakaan en vaikeita asioita ekalla kerralla sen enempää pakoillutkaan. Tiedostin, että mikään kiva juttu ei tuu ilmaiseksi, vaan jokaisen lukutunnin yritin käyttää mahdollisimman hyvin hyödyksi, oli se sitten kuinka inhottava aihe tahansa.
Kertasin todella paljon ja käytin siihen paljon aikaa keväällä. Heti, jos tuli vastaan aihe joka ei sujunut niin hyvin mitä olisin halunnut, kertasin sen ja tein tehtäviä. Se, että ei osaa koko koealuetta on ihan ok. Se, että ei osaa edes niitä asioita joita on opiskellut, onkin vähemmän ok. Tää on mun mielestä hyvä ajattelumalli jota itsekin käytin, koska pääsykokeessa kukaan ei tule kysymään laskujen määrää tai käytettyjä tunteja. Kyse on ainoastaan omasta osaamisesta ja tuurilla on tosi suuri merkitys. Jos oot käynyt puolet kaikista aiheista, on tottakai tuurista paljolti kiinni osuuko kysymykset juuri niihin käymiisi aiheisiin. On silti paljon paremmat todennäköisyydet päästä sisään jos olet lukenut nämä puolet asiat todella hyvin, kuin että olisit hutiloiden käynyt hieman laajemman kokonaisuuden, mutta et osaisi syventää tai viedä tehtävää kaavaa pidemmälle. Tottakai on muistettava, että lääkiksen pääsykokeessa eri aihepiirejä pitää osata yhdistellä, mutta karkeasti ajateltuna itse käytin tätä ajattelumallia hyvänä ohjenuorana.
Vaikka kertasin paljon ja pyrin osaamaan kaiken ihan tip top, niin tiedostin myös sen, että kaikkea ei voi osata ja se ei haittaa. Kaikkea ei todellakaan tarvitse osata myöskään pääsykokeessa ja virheille on varaa. Sen tiedostaminen auttoi mua rentoutumaan ja hyväksymään sen, että virheitä sattuu enkä pelännyt niitä.
Tein paljon monivalintatreeniä. Monivalinnat oli mun murheenkryyni, joten niitä harjoittelin paljon aiemmista pääsykokeista. Laitoin kellon soimaan tunnin päähän, yritin välttää suurimmat konnan koukut ja löytää mulle helpoimmat pisteet.
Kun tuli harkkakoe, joka meni penkin alle, en murehtinut sitä paria päivää pidempään. Nopeamminkin olisi asiasta voinut päästä yli, mutta en kertaakaan miettinyt luovuttamista kuten ekalla hakukerralla. Tottakai harkkakokeet on takaisku jos tulos ei ole toivottu, mutta täytyy muistaa, että prosessi on kesken niin kauan kun klo 9 koepaperin saa kääntää. Niin kauan on aikaa tehdä asioita oikein ja laadukkaasti. Virheitä saa ja pitääkin tehdä, jotta niistä voi oppia. Mä tein harkkakokeissa todella paljon tyhmiä virheitä, joista opin ihan super paljon ja varmasti siksikin onnistuin oikeassa pääsykokeessa riittävällä tasolla. Itsekriittisyys ja -kuri on tottakai hyväksi, mutta liialliseksi mennessään niistä tulee taakka ja virheitä alkaa pelkäämään. Kun harkkakoe meni huonosti tarkistin väärin menneet kohdat ja tein ne uudestaan sekä merkkasin ne aiheet ylös, joita haluan kerrata. That's it. Ei heikoista harkkakokeista kannata tehdä sen suurempaa numeroa.
Rentouduin ja uskalsin lomailla. Mä kävin reilun viikon mittaisella lomalla keväällä, ihan ilman tunnon tuskia. Aluksi meinasin stressata, mutta lomaillessani huomasin, että päähän tupsahteli oudoissa paikoissa sellaisia asioita, joita en aiemmin ollut millään oppinut. Huomasin ihan konkreettisesti sen, että levossa kehittyminen ei päde ainoastaan urheiluun. Mulle parin viikon joululoman lisäksi tämä maaliskuun tienoilla vietetty Espanjan loma teki ihan älyttömän hyvää, kuka tietää olisinko päässyt edes kouluun jos en olisi sitä pientä irtiottoa tehnyt.
Viimeisimpänä, mutta todella tärkeänä; ajattelin elämää myös pääsykokeen jälkeen. Mä olin sopinut kavereiden kanssa treffejä ja paljon kivaa tekemistä heti seuraaville päiville. Oltiin sovittu kaverin kanssa mihin mennään syömään heti pääsykokeen jälkeen ja muutenkin olin miettinyt pääsykoepäivänkin jatkuvan normaalisti. Elämä ei lopu pääsykokeeseen, vaikka siltä saattaakin tuntua. Mulla itselläni stressiä ja koetilanteen painetta helpotti tosi paljon kun ajattelin sen olevan ihan normaali tilanne, johon menen tekemään muutamat tehtävät ja sen jälkeen menen kaverin kanssa lounaalle.
Ihan hirveästi tsemppiä kaikille joilla jokin pääsykoe tai tentti odottaa edessä, luottakaa itseenne ja tehkää parhaanne, sillä pääsee pitkälle😊 Ihanan aurinkoista viikonloppua💛
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti