KOKEMUKSET MAFYNETISTÄ

Mä oon lukenut nyt kaksi kuukautta Mafynetin avulla, ja ajattelin tulla kertomaan teille mielipiteitä ja ajatuksia siitä. Jos joku ei vielä siis tiennyt, niin haen lääketieteelliseen keväällä, nyt kolmatta kertaa mutta toista kertaa tosissani. 

Mafynetti on siis tabletissa tai tietokoneella oleva sovellus johon kirjaudutaan sisään omalla käyttäjällä, jonka jälkeen voit valita kurssin, jota haluat opiskella. Mä luen lääkiskursseja, mutta esimerkiksi YO-kirjoituksiin valmentavat abikurssit kuuluu itseopiskelumateriaaliin myös, eli tehtävät ei pääse loppumaan. Kurssi on valmiiksi järjestetty selkeään järjestykseen, eli itse ei tarvitse huolehtia mitä opiskella ja milloin.

Mulle Mafynetti on ollut järjettömän iso apu. Kontrasti viime vuoden opiskeluihin on ihan valtava, koska viime vuonna mä en ollut todellakaan varma omasta tekemisestä. Laskenko ja luenko tarpeeksi, keskitynkö oikeisiin asioihin, teenkö muistiinpanoja vai en, osallistunko harjoituskokeisiin tai valmennuskurssille ja mitä asioita lukea keväällä kertauksena. Siis en pysty sanoin kuvailemaan miten paljon stressittömämpi mun olotila lukemisen suhteen on ollut. Vaikka muuten on ollut kiire, niin kuitenkin lukemiset on ollut asia, joka ei itsessään stressaa. Oon voinut luottaa siihen, että kunhan luen sovitut tunnit ja etenen Mafynetin mukaan, niin se riittää. Ei tarvitse päästä tiettyä sivumäärää eteenpäin tai laskea tietyn kappaleen laskut ennen kun voi olla tyytyväinen päivän panokseen. Nyt joka kerta kun lähden kirjastolta, voin olla varma, että oon edennyt oikeaan suuntaan.

Mulla oli viime vuonna tosi monesti lukupäivän jälkeen hirveen epävarma olo. Yritin vielä illalla miettiä että mitä virheitä mä tein laskuissa ja että "pakko muistaa tehdä nää tehtävät vielä uudestaan". Nyt Mafynetti kertaa multa ne tehtävät automaattisesti, joita en oo merkannut osatuksi. On tosi helpottavaa tietää, että vaikka en tehtävää osannutkaan, niin saan yrittää sitä muutaman päivän päästä uudestaan eikä mun itse tarvitse huolehtia, että muistanko palata siihen. Taas yksi stressitekijä vähemmän.

Kuten jo aiemmin mainitsin, Mafynetissä on asiat järjestetty selkeyden perusteella, eikä kursseittain. Tää tuntu musta aluks vähän hassulta, mutta nyt kun siihen on tottunut, en todellakaan osaisi mennä vaan kurssi kerrallaan. Oon hoksannut monien aiheiden yhteyksiä ihan vaan opiskelemalla ne peräkkäin Mafynetissä, vaikka aiheet onkin eri lukiokurssien sisällössä. Koko Mafynetin sisällöstä vaan huomaa, että siihen on laitettu paljon vaivaa jotta se palvelee nimenomaan opiskelijaa. Mä oon itse ottanut lukiokirjoja mukaan vaan kerratessa, bilsassa tuun käyttämään myös lukiokirjoja jotta ymmärrys on tarpeeksi laaja. Fysiikassa ja kemiassa laskurutiini on tärkeämpi ja sillä pääsee hyvin perille myös teoriasta.

Mä oon lukenut nyt siis pelkästään fysiikkaa ja kemiaa, fysiikkaa suhteessa enemmän. Mulla on oma opiskeluvalmentaja joka kuuluu etäkurssiin, ja hänen kanssa ollaan yhdessä mietitty sopivat tuntimäärät kemialle ja fysiikalle. Mafynetti laskee nimenomaan aktiivista opiskelua, eli jos sanon lukeneeni viisi tuntia päivässä, niin se tarkoittaa viittä tuntia tehtävien tekoa tai teorian lukemista. Vessa- tai ruokatauot ei siis kuulu tuohon, vaan siksi ajaksi lopetetaan työajan laskenta. Tehtävien teon perusteella Mafynetti myös piirtää kehityskäyrää, jonka avulla voi seurata omaa kehitystä kohti kevättä. 

Noh, onko Mafynetissa sitten jotain huonoa mun mielestä? Mä yllätyin, kuinka haastavia tehtävät on. Tai just sopivan haastavia mulle. Koen kuitenkin, että jos olisin viime vuonna alkanut lukemaan Mafynetin avaulla alusta alkaen, olisin tarvinnut todella paljon lukiokirjojen apua. Mä koen, että mulla on niin hyvä pohja, että mulle riittää Mafynetin teoriaosuudet. Niissä kyllä kerrotaan asia laajasti mutta ytimekkäästi, mutta tottakai lukiokirjoissa vielä sitäkin laajemmin. Eli jos on aloittamassa ihan nollapohjalta, niin mä suosittelen kyllä Mafya, mutta pelkällä Mafynetillä taival voi olla vähän turhan kuoppanen. On Mafynetissä helppoja, lukiokirjojen tasosia tehtäviä, mutta niitä on ihan pari per aihealue. Jos tarvitsee vakaata pohjaa ja teorian läpikäymistä useiden tehtävien avulla uudestaan ja uudestaan (kuten mä viime vuonna), niin lukiokirjat on hyvä ottaa ohelle. Mafy Valmennus tarjoaa tietysti myös läsnäolokursseja, jotka on varmasti todella hyödyllisiä varsinkin sellaiselle, joka tarvitsee enemmän apua ja jos kysymyksiä herää paljon. 

All in all, mulla lukemiset sujuu tällä hetkellä paremmin kun hyvin, ja toivon, että se jatkoo näin pitkään. Syksy on mennyt todella nopeesti, paljon nopeammin mitä vaikka viime syksy. Tänä syksynä mä oon pyrkinyt pitämään enemmän vapaa aikaa ja tekemään myös muuta kun lukemista. Ehkä se on yks syy siihen, että tää syksy on mennyt niin nopeasti ja huomaamatta. Mä odotan innolla vuoden vaihdetta, että pääsen lukemaan täysipäiväisesti ja että Mafyn harjoituskokeet alkaa. Selkeästi mun lukumäärät ja muutenkin balanssi muun elämän kanssa on ollut sopivaa, koska oon niin motivoitunut ja innoissani tästä koko prosessista. Tää on asia, joka antaa mulle tosi paljon intoa ja puhtia elämään, eikä nujerra maahan. 

Tosi hyvää ja motivoitunutta loppuviikkoa kaikille!♥

Mafy-Valmennuksen etäkurssi saatu yhteistyönä.

LOPPUVUODEN BUCKET LIST

Lue kirja, ja nimenomaan joku muu kun oppikirja.

Osta uusi kännykkä. 

Käy kuuntelemassa kauneimpia joululauluja.

Hanki joululahjat ajoissa ja pidä paketointi-ilta samalla kuunnellen joululauluja.

Varaa hammaslääkärille aika. Ei oo tullut käytyä hammaslääkärissä enää sen jälkeen kun viimeinen kutsu tuli, joten hyvähän se olisi käydä tsekkaamassa onko kaikki kunnossa.

Tee ulkoilusta rutiini.

Teetä kuvia kesältä.

Polta ahkerasti kynttilöitä.

Pidä päivä, jolloin et tee mitään muuta kuin löhöät. Näitä päiviä mulla ei ookaan montaa ollut, mutta haluan, että ainakin yksi sellainen mahtuu loppuvuodelle. Viimeistään joulun aikaan sitten.

Käy kavereiden kanssa kaakaolla.

Pidä viikon loma lukemisesta äläkä stressaa pääsykokeesta yhtään.

Leivo pipareita ja torttuja. Tää on jo kerran toteutunut, mutta haluan leipoa vielä ainakin kerran uudestaan.

Keitä riisipuuroa.

Juo paljon glögiä. Harmittaa miten äkkiä joulu aina loppujen lopuksi menee ohi ja glögin juonti jää ihan pariin hassuun kertaan. Tänä vuonna yritän muistaa juoda useamman kerran viikossa!

Hanki salikortti.

Käy kampaajalla.

Käy ainakin yksillä joulumarkkinoilla.

Siivoa vaatekaappi ja ota kirppispöytä.

Osta uusia neuleita.

Pidä perinteiset joulukorttitalkoot Sannin ja äidin kanssa.

Käy hieronnassa.

Nauti jokaisesta päivästä, vaikka etukäteen kuulostaisi tylsältä päivältä. Ikinä ei tiedä mitä tapahtuu, ja ainakaan en koskaan elä enää vuotta 2018!

STRESSAANKO MÄ?

Mä en oo koskaan ollut kovin stressaavaa tyyppiä. Mä jännitin tosi paljon urheilukisoja aikanaan enkä saanut syötyä aamuisin aamupalaa. Myöskään pääsykoeaamuna mikään jugurttia kiinteämpi ei mennyt alas. Silti stressaamaan en oo koskaan oppinut. Vai mikä itseasiassa lasketaan stressiksi?

Mä tottakai aloin lukion jälkeen miettimään, että mitähän sitä elämällä tekis. Haaveena oli lääkis, urheilu-ura sekä välivuodella tehdyt työt. Aloin tekemään lukion ja urheilun ohessa töitä, koska mä halusin kokemusta työelämästä ja tottakai rahaa, vaikka porukat sponssasikin kaiken mitä tarvitsin. Muistan sen, kun lähdin mun viimeiseltä maajoukkueleiriltä hirveellä kiireellä, jotta ehdin töihin. Ajaessa Pajulahdesta Jyväskylään mun sydän muljui ja olin ihan sairaan hengästynyt, vaikka istuin rauhassa paikallani. Tottakai terveystiedon ja biologian tunnilla olleena tiesin, että kroppa käy ylikierroksilla. Kovan kolmen päivän treenirupeaman jälkeen ois tietty ollut ihan järkevä mennä kotiin lepäämään, mutta mä halusin sunnuntaina töihin, olihan tuplapalkkapäivä. 

Huomasin tottakai, että kroppa kaipaa lepoa ja himmasin sen verran, että jaksoin. Mulla oli lukiossa tapana himmata koulujuttuja sen verran, että stressitasot laskee. Olin siinä tosi taitava, enkä stressannut juurikaan. Toki se näkyi arvosanoissa, koska en stressannut koulujuttuja enkä lukenut kokeisiin. Mutta mä koin, että se oli välttämätöntä, jotta pää pysyi kasassa. 

Kun aloin vuosi sitten kesällä lukemaan pääsykokeisiin, oli pakko tehdä päätös. En millään pystyisi handlaamaan kolmea isoa palikkaa, lukemista, huippu-urheilua ja kokoaikaisen töitä ja samalla olla henkisesti terve. Urheilu siis jäi. Noh, mitä mulle ja stressille kuuluu nyt, vuosi myöhemmin näiden kahden palikan pyörittämisen jälkeen?

Mä ajattelen edelleen, että urheilun pois jättäminen oli oikea ratkaisu. Töitä en olis suostunut jättämään, koska viihdyn töissä ja sieltä saa rahaa, jolla mä maksan vuokrani. Toki mun porukat olis edelleen maksanut mun elämän, mutta sitten ei olis ollut mahdollista muuttaa omilleen. Lukemisen pois jättäminen ei tietenkään ollut vaihtoehto, koska mikään muu ala ei kiinnostanut. Mä oon tosi onnekas, että mun työpaikalla ymmärretään mun lukemiset ja kuinka paljon se vie aikaa, kuinka paljon se stressaa ja kuinka mä priorisoin sen keväällä ykköseksi. Tulevanakin keväänä mun on mahdollista jättää työt ihan yhteen-kahteen vuoroon viikossa, mikä on ihan mahtavaa. 

Sitten siihen stressiin. Suoraan sanottuna, mä en edes tiedä stressaanko vai en. Oon ehkä semmosessa siirtymävaiheessa, että tuun joskus myöhemmin huomaamaan, että joko stressasin tai en. Mulla on ollut nyt terveyden kanssa pieniä ongelmia, jotka olis periaatteessa yhdistettävissä stressiin. Mulla on ollut vatsaongelmia sekä nukkumisvaikeuksia sen seurauksena. Oon ollut tosi väsynyt, mun yleiskunto on heikentynyt ja välillä sydän hakkaa ja muljuu kummallisesti. En kuitenkaan koe potevani stressiä, koska en ole fyysisesti yhtä kuormittunut mitä vaikka edellämainitsemani maajoukkueleirin jälkeen.

Tuntuisi turhalta himmata, koska kuitenkin tykkään lukea ja käydä töissä. Tottakai kuormittaa, että en ole montaa tuntia kotona viikossa jos nukkumista ei laske, mutta huomaan olevani puhki vasta sitten, kun tulen illalla töiden ja lukemisten jälkeen kotiin. Oon oppinut heräämään aikaisin puoliväkisin, eikä mua edes tee mieli jäädä nukkumaan, koska tekemistä on sen verran paljon. Oon myös onnellinen ja nautin elämästä tosi paljon tällä hetkellä. Onko siis edes mahdollista, että terveysongelmat liittyisivät stressiin, jos en kuitenkaan ole sängyn pohjalla elämän halun menettäneenä? 

Tässä elämäntilanteessa en siis ole ihan varma podenko stressiä vai en. Siksi oonkin alkanut miettimään koko stressiä ja henkistä hyvinvointia tosi paljon. Pidän huolen, että näen perhettä tasaisin väliajoin, näen kavereita ja katson rauhassa Netflixiä kun siltä tuntuu. Odotan innolla sitä, että keväällä saan keskittyä täysillä vain lukemiseen, ja kaikki muu aika jää kehon ja mielen huoltoon. Vaikka tällä hetkellä painan eteenpäin kovalla tahdilla, on hyvä pysähtyä viimeistään vuoden vaihteessa vaikkei siltä tuntuisikaan. Ehkä mä sillon viimeistään tiedän, oliko tää syksy stressaava vai ei. 

Mukavaa ja erityisesti stressitöntä syksyä jokaiselle♥

SYKSYN SUOSIKIT X 10

Meidän keittiö. Viime Ikean reissun tarkotuksena oli löytää keittiöön hylly, joka tois vähän lisää säilytystilaa. Mun mielessä oli ihan perus Billy -kirjahylly, mutta ai että mä oon ilonen että löydettiin tää Vilto. Sopii niin hyvin meidän kodin tyyliin. Muutamia pikkujuttuja Ikeasta tarttu myös mukaan piristämään meidän keittiötä, mm. uudet pöytätabletit, lasipurnukoita hyllyyn ja ihanat valot jotka ripustin hyllyn reunoille. Yhden Ikeareissun ansiosta keittiöstä tuli ihan mun lempparipaikka meidän kodista.

Syksyn mittaan musta on tullut kunnon suklaahiiri. Aikasemmin oon ollut aika nirso suklaiden suhteen, mutta nyt syksyn kuluessa oon löytänyt monta suklaata joihin oon jäänyt ihan koukkuun. Fazerin turkinpippurisuklaa on erittäin paljon mun mieleen, kuten myös Maraboun Co-Co kookossuklaa. Vaikken pelkiltään turkinpippurista tai edenkään kookoksesta tykkääkkään, on nää suklaat ihan sairaan hyviä. Tottakai tällä viikolla myös piparisuklaata on kulunut kun ne saapui Prismaan!

Mä oon koko syksyn kuunnellut podcasteja ja oon tykännyt ihan sairaasti pyöräillä töihin tai kirjastolle niitä kuunnellessa. Oon kuunnellut Radion Aallon Dynastiaa sekä Applen omasta Podcast -appista löytyvää Nonsense By Alexa & Linda -podia. Jotenkin aika kuluu ihan siivillä ja se on mulle semmosta omaa aikaa mistä nautin. En oo ennen ajatellut pitäväni podeista, mutta kesän jälkeen kyllästyin jollain tapaa musiikkiin ja löysin koko podcast-maailman mikä onkin tosi laaja. Mä oon yrittänyt kavereillekin hehkuttaa podeja, mutta monet ei vielä oo löytänyt niiden syövereihin.

Nyt kun on muutaman kuukauden asunut omillaan, on tietysti pitänyt alkaa kehittelemään ihan itse omat ruokansa. Tortilloista on tullut meidän vakkariruoka sen helppouden ja tottakai myös hyvän maun takia. Ollaan syksyn aikana syöty tortilloja monet kerrat, kun muita ruokia on kehitelty todella vähän. Tortillat on tän hetken hitti meidän ruokapöydässä, mutta katsotaan mitä keksitään kun niihin kyllästyy.

Syksy on jo todella pitkällä ja tää alkusyksy onkin mennyt älyttömän nopeesti. Mun syksyyn on kuulunut pääosin töitä ja lukemista eikä paljoa muuta. Koska mä nautin molemmista, niin oon pysynyt järjissäni vaikka luenkin työtunteihin nähden aika paljon. Onneks mä nautin opiskelusta, koska en mä muuten jaksaisi viettää lähes kaikkea vapaa-aikaani kirjastolla. Mä tosiaan käytän lukemiseen Mafy Valmennuksen Mafynettiä*, joka kertoo koko ajan missä mennään aikataulun suhteen. Motivoi kummasti, kun näkee konkreettisesti tehtävien sujuvan ja kehityskäyrän nousevan. Uskon, että vaikka tää syksy onkin ollut tosi kiireinen, niin selkeä aikataulutus lukemisen suhteen opiskeluvalmentajan kanssa on pitänyt mun pään kasassa ja oon saanut rauhassa, hyvillä mielin edetä tätä prosessia ja nauttiakin siitä. Mä tuun lähiaikoina vielä tekemään erillisen postauksen Mafynetistä ja mun omista kokemuksista.

*Mafy Valmennuksen valmennuskurssi saatu blogiyhteistyönä.

Mun hiukset ei oo luonnostaan mitkään maailman kiiltävimmät ja sileimmät, vaan päin vastoin. Oon kokeillut vaikka mitä vippaskonsteja, joilla saisin eloa mun hiuksiin. Tiedän, että on myös perimästä pitkälti kiinni millanen hiuslaatu on, mutta näillä parilla hiustuotteella oon saanut huomattavan eron aikaan! Dermosilin Moisturizing Mist on ollut käytössä jo jonkun aikaa. Eron oon lähinnä huomannut hiusten kosteudessa seuraavana päivänä, kun suihkun jälkeen illalla tätä sumautan. Jokainen hius ei harota eri suuntaan, vaan ne on hallittavissa. Vaikka hiusten ulkonäössä ei sinällään suurta eroa olekaan, tuntuu hiukset paljon paremmilta juurikin seuraavana päivänä. Toinen hiustenhoitotuote on XZ:n Öljyhoito, jota oon pari kertaa käyttänyt. Jo nää pari kertaa on saanut mut ihmettelemään, että miks en oo aikasemmin kokeillut tätä. Ero on ihan järkyttävän suuri ja nimenomaan ainakin hiusten ulkonäössä. Nää kaks tuotetta kyllä tukee toisiaan tosi hyvin.

Koko syksyn yks isoimmista lemppareista on kypärä. Oon ala-asteen jälkeen pyöräillyt aina ilman kypärää, vaikka ennen ajokortin saamista pyöräilin alkukeväästä niin pitkälle syksyyn kun maa oli jäässä, kuten taas tänäkin kesänä kun muutettiin omilleen eikä auto ollutkaan käytössä koko aikaa. Musta alko tuntumaan jopa nololta pyöräillä ilman kypärää. Että oon niin tyhmä etten tajua miten paljon kypärä voi pelastaa tilanteessa, johon itse ei välttämättä edes pysty vaikuttamaan. Nyt oon tehnyt oman osuuteni siitä, että pystyisin selviämään jos jotain tapahtuisikin.

Oon ollut viimeisen vuoden ahkera Greyn Anatomian katsoja, mutta tänä syksynä oon jäänyt koukkuun The Good Wife -sarjaan. Ihan eri maailmaa kun sairaala Greyn Anatomiassa, mutta ehkä just se sai mut koukkuun. Pari ensimmäistä jaksoa meni vaan päästessä kärryille että mitä kaikki oikeussalin termit tarkottaa, mutta pian pysyin jo tosi hyvin juonessa mukana. Suosittelen ehdottomasti katsomaan, ja nimenomaan pari kolme jaksoa ennen tuomiota, haha. 

Aivan ihanaa viikonloppua ja syyslomaa kaikille niille joilla se alkoi. Muistakaa rentoutua ja nauttia! 

TÄNÄÄN 21V: TOIVEITA TULEVAISUUDELLE

Mä tosiaan tänään täytän 21 vuotta, joten ajattelin koota mun toiveita, tavotteita ja haaveita tuleville vuosille!

-Terveenä pysyminen. Niin itseni kun läheistenkin terveys on varmaan se tärkein asia mitä toivon tulevaisuudelta.

-Oma koti, tällä hetkellä mä haluaisin omakotitalon joka me oltais itse suunniteltu ja rakennutettu (itse rakentaminen on vielä vähän utopinen ajatus).

-Oppisin tekemään ruokaa ja osaisin nauttia siitä. Tää nyt on vähän tämmönen toive, joka todennäköisesti toteutuu viimeistään pakon alla. Mutta haluaisin, että mä jaksaisin tulevaisuudessa tehdä paljon erilaisia ruokia, kokeilla uutta ja nimenomaan innostua ruuanlaitosta. Tällä hetkellä mä oon tosi laiska kokki.

-Että osaisin elää hetkessä miettimättä koko ajan tulevia, parempia aikoja. Loppujen lopuksihan meillä on vaan tää hetki ja tulevat tulee joka tapauksessa.

-Haluaisin päästä Norjaan road tripille. 

-Lasten saanti ja heidän kasvattaminen. Tällä hetkellä kaksi lasta tuntuis ihanteelliselta, mielenkiintoista nähdä miten käy.

-Onnellinen parisuhde- ja perhe-elämä. Tääkin on yks niistä asioista, joita toivon erityisen paljon. Mä oon saanut kasvaa käytännössä perheidyllissä ja sitä mä toivon munkin lapsilleni. Ja kukapa ei toivois onnellista ja hyvinvoivaa parisuhdetta?

-Mahdollisuus matkustella ja nähdä maailmaa. Viimeistään eläkkeellä mä haluan reissata ja tottakai perheen kanssa jo aiemmin.

-Opiskelemaan pääsy ja nimenomaan alalle joka mua oikeesti kiinnostaa. Oli se sitten lääkis tai joku muu, niin tärkeintä on, että se aidosti kiinostaa mua.

-Oman paikan löytäminen työelämästä. Toivon, että mulla on joskus yhtä hyvä työilmapiiri mun työssä mitä tällä hetkellä. Työkavereistakin voi tulla tosi läheisiä ystäviä ja vaikee edes miettiä, että joudun joskus lähtemään meidän työporukasta.

-Jonkun uuden harrastuksen löytäminen. Oli se sitten lukeminen, kutominen, kuntosalilla käynti tai lenkkeily niin haluaisin, että viimeistään opiskeluiden alkaessa mä löytäisin itselleni harrastuksen, joka on mulle henkireikä elämässä.

-Toivoisin, että mulla ei koskaan olisi suurempia rahahuolia. Mua stressaa aika paljon raha, vaikka tilanne oliskin hallinnassa. En haluais koskaan joutua siihen tilanteeseen, ettei se olekaan.

-Mökin omistaminen. Mä oon itse viettänyt lapsuuteni kesät mökillä, enkä unohda niitä kesiä ikinä. Ei ollut mitään parempaa. Ja onhan mökki edelleen se paikka, johon on aina ihana mennä.

-Mä haluaisin päästä katsomaan kesäolympialaisia joskus.

-Ihanat häät.

-Haluaisin joskus perustaa oman yrityksen. Ei mitään hajua mikä olisi ala, mutta jos joskus mahdollisuus avautuu sillä alalla mille lähden, niin ehdottomasti.

-Juokse marathon.

Näitä haaveita kohti siis tästä päivästä eteenpäin, niin mielenkiintoista nähdä mihin elämä vie! Nyt ihanaa loppuviikkoa jokaiselle!