MAAILMAN PARAS GRANOLA

Me tehtiin tätä granolaa jo viime vuonna joululahjoiksi ja tottakai itsellemme. Me tykästyttiin tähän ihan älyttömästi ja jokainen, jolle tätä lahjaksi annettiin, pyysi ohjetta itselleen kun granola oli syöty loppuun. Alunperin ohje löytyy täältä, mutta mä ajattelin tulla jakamaan tän teille myös mun blogissani. Pari juttua jätettiin pois, mutta muuten samalla ohjeella mentiin. 

Tarvitset: 

8 dl kaurahiutaleita

1 dl auringonkukansiemeniä

3-4 dl pähkinöitä

1 tl suolaa

1 tl jauhettua muskottipähkinää

1,5 tl kardemummaa

3-5 tl kanelia

1,5 dl hunajaa

5 rkl kookosöljyä

4-5 rkl maapähkinävoita

1. Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa.

2. Sulata kattilassa hunaja ja kookosöljy, sekä lisää joukkoon maapähkinävoi.

3. Lisää sulatettu massa kuivien aineiden sekaan.

4. Levitä seos pellille tasaiseksi kerrokseksi. Lämmitä uuni 175 asteeseen ja paista uunissa 20-30 minuuttia. Me sekoiteltiin n. 10 minuutin välein niin, että granolalle tuli tasainen ruskea väri.

5. MAISTA!

Kannattaa miettiä pariin kertaan, että kannattaako tätä tehdä silloin, kun pähkinäallergikko on samassa asunnossa. Uunista nousee sen verran voimakkaat (ja ihanat) tuoksut, että voin vaan kuvitella, että pähkinäallergikon oireet alkaa jo tästä hajusta.

En voi kun suositella. Tää on niin ihana ja käytännöllinen joululahjakin. Hyvää viikonloppua kaikille, muistakaa rentoutua!

OPISKELUMOTIVAATIO HAUSSA

Koska syksy alkaa kääntyä talveksi ja päivät on lyhimmillään, ei motivaatio koulun, työn tai minkään muunkaan asian suhteen ole välttämättä ihan parhaalla tolalla. Mä en itse kuulu niihin, jotka potee kaamosmasennusta, vaan mä itseasiassa jopa nautin pimeydestä ja siitä, että rutiinit on saatu kesän jälkeen taas luistamaan. Mä ajattelin silti tulla jakamaan mun vinkit opiskelumotivaation ylläpitämiseksi, koska niitä hetkiä tulee itse kullekin, kun viltin alla makaaminen kuulostaa about tuhat kertaa kivemmalta kun opiskelut ja lukeminen.

Ekana lääkishakijoille muutama vinkki:

-Katso Greyn Anatomiaa. Lääkärisarja Viaplayssa joka tuskin esittelyjä kaipaa. Meillä on töissä oma porukka joka katsoo Greyn Anatomiaa ja puhuu siitä kun ihmisistä jotka tuntee oikeessa elämässä. Se kertoo jo tv-sarjasta jotain.

-Lue muita lääkisblogeja tai studygrameja instagramissa. Tää voi olla ahdistavaa tai motivoivaa, kannattaa ihan itseään kuunnella ja miettiä, kannattaako lähteä katsomaan miten muilla lukemiset sujuu. Kaikki kuitenkin etenee ihan omaan tahtiin, eikä sinne sisään aina mene ne, jotka on ahkerimmin ja määrällisesti eniten lukeneet.

-Lue tiedelehtiä joissa on lääketieteellistä tietoa. Mä oon itse eksynyt tosi monesti kirjaston lehtilukusaliin lukemaan Tieteen kuvalehteä, ihan vaan mielenkiinnosta. Kun on oppinut paljon lisää lukiokirjoista, alkaa muu, ns. ylimääränen tieto kiinnostaa aiempaa enemmän.

-Mafy-Valmennukselta saa ostettua opiskeluvalmentajan, joka moniin kursseihin myös kuuluu. Myös mulla on oma opiskeluvalmentaja*, joka on auttanut ihan älyttömän paljon luku-urakassa. En todellakaan osannut kuvitella kuinka paljon levollisemmin mielin omasta lukemisesta on, kun joku muu sanoo kuinka paljon lukea ja mitä. Lisäksi, kukapa meistä ei kaipaisi pieniä kehuja ja tsemppejä?  Mä tuun lähiaikoina tekemään teille erillisen postauksen tästä aiheesta, että mitä me oikeestaan keskustellaan ja miksi mä arvostan omaa opiskeluvalmentajaa niin paljon.

*Mafyn valmennuskurssi, johon opiskeluvalmentaja sisältyy, on saatu blogiyhteistyönä.

Sitten muutamat vinkit ihan jokaiselle mihin tahansa motivaatiopulaan:

-Älä syyllistä itseäsi. Syyllistäminen tekemättömistä töistä ei auta tippaakaan. Tää on tietysti helpommin sanottu kun tehty, mutta kuten urheilussakin, levossa kehittyy. Tää ei tietysti päde kun tiettyyn pisteeseen asti, mutta syyllistäminen ei auta. Jos tuntuu siltä, että tänään opiskelusta ei tuu mitään, on paljon parempi laittaa kirjat hyllyyn ja olla loppupäivä ajattelematta asiaa. Se, että oot lukenut muutaman tunnin puolitehoilla niin, ettei päähän jäänyt mitään on paljon huonompi kuin se, että saat tuulettua yhden ylimääräisen päivän.

-Tee jotain ihan muuta. Elämässä on hyvä olla jotain muutakin aktiviteettia ja ajateltavaa kuin lukeminen. Mä voin omalla kokemuksella kertoa, että viime vuonna homma osittain kaatu nimenomaan siihen, ettei päässä pyörinyt paljoa muuta kuin bilsan nippelitiedot.

-Ajattele lukemista ja oppimista henkisena kasvuna ja kehittymisenä. Mä oon alkanut nähdä opiskelua jo nimenomaan asiana, jota haluan tehdä siksi, että tietäisin asioista enemmän. Varsinkin bilsaa on ihana lukea, kun oikeasti huomaa kehityksen ja oppii lisää. Opiskelusta tulee helposti pakkopullaa, mutta kun oppii nauttimaan uuden tiedon omaksumisesta, niin opiskelusta tulee mielekkäämpää. Ihan samalla tavalla kun urheiluun jää koukkuun sen takia, että huomaa kehittyvänsä, niin sama pätee opiskeluun.

Näillä vinkeillä loppuviikkoa kohti! Mukavaa tiistaita kaikille♥

Persoonallisuustestin tulokset

Tein netissä persoonallisuustestin 16Personalities monien muiden innoittamana, ja ajattelin tulla jakamaan mun tuloksen tänne. Vaikka blogia kirjoitankin ja oon suht avoin täällä julkisesti, niin silti monet ei ''tunne tunne'' mua.

Testin mukaan oon Puolustaja. Eniten heti pisti silmään tosi osuvat prosenttiosuudet:

61% Introvertti ja 39 % Ekstrovertti, pitää paikkaansa. Oon just ton verran enemmän introvertti enkä prossaakaan enemmän tai vähemmän.

69% realistinen ja 31% intuitiivinen. Tää osuu kanssa just eikä melkein. Harvoin teen mitään asioita täysin päähänpistosta tai hyppää päätöksiin miettimättä ja harkitsematta.

78% Suunnitteleva ja 22% etsivä. Tää on jopa naurettavan paikkaansa pitävä, koska mä siis suunnittelen päiväni, viikkoni, jopa vuoteni aika tarkkaan. Mun pää räjähtää, ellen oo täysin kartalla mitä huomenna tapahtuu ja mihin kellonaikaan. Mulla on jopa vaikea tulla toimeen ihmisten kanssa, joille suunnitelmallisuus ei oo niin tärkeää. En voi kuvitellakaan, että lähtisin esim. reppureissaamaan ulkomaille tietämättä missä nukun seuraavan yöni. Ajatuskin puistattaa.

Kerään tähän alle myös muutamia mielenkiintoisia lauseita, joihin haluan tarttua kiinni.

''Vaikka puolustajat ovat empaattisia, he voivat olla hurjapäisiäkin puolustaessaan perhettään tai ystäviään, ja vaikka he ovat hiljaisia ja pidättyväisiä, heillä on usein hyvät ihmissuhdetaidot ja vakaat sosiaaliset suhteet.''

Tästä erittäin samaa mieltä. Edenkin koen, että mulla on tosi hyvät ihmissuhdetaidot niissä tilanteissa, joissa täytyy olla. Samoissa tilanteissa oon kuitenkin hiljanen siihen asti, kunnes on pakko tsempata ja olla sosiaalinen. Myös lause ''Puolustajat ovat luontaisesti sosiaalisia, mikä on epätyypillinen luonteenpiirre introverteille persoonille.'' tukee mun näkemystä itsestäni sosiaalisissa tilanteissa.

''Puolustajat yhdistävät perinteistä parhaat puolet ja halun tehdä hyvää, ja siksi heitä kohtaa usein lääketieteen ammatinharjoittajissa, akateemikoissa ja hyväntekeväisyystyössä.''

Ai että onpa ihana kuulla, että tän testin ja mun persoonallisuuden perusteella sopisin just siihen ammattiin, johon pyrin. En oo koskaan epäillyt ettenkö lääkäriksi sopisi tai olisi siinä hyvä, mutta tottakai välillä miettii, että onko oikeanlainen ihminen niin rankkaan työhön. Ainakin tämä testi puhui mun puolesta.

''Puolustajapersoonat, erityisesti kiihkeät sellaiset, ovat usein pikkutarkkoja, jopa perfektionisteja, ja vaikka he jahkailevat, heidän voi aina luottaa saavan työnsä valmiiksi ajallaan. Puolustajat ottavat vastuunsa henkilökohtaisesti, ylittävät jatkuvasti omia rajojaan ja pyrkivät tekemään kaikkensa ylittääkseen odotukset ja miellyttääkseen muita, sekä kotona että työpaikalla.''

Mä en oo ihan varma onko miellyttämisen halu hyvä vai huono asia, mutta tunnistan itseni. En oo koskaan myöskään jättänyt tekemättä jotain asiaa jos oon sen luvannut hoitaa, ellei nyt oo tullut terveys tai joku vastaava edelle. Mulle ihan äärettömän inhottava tunne on se, että joutuisin pettämään jonkun luottamuksen ihan vaan vaikka sillä, etten pysty vaihtamaan työvuoroja. Mulla on myös aina ollut joku asia johon haluan satsata kaiken ja menestyä siinä, joten omien rajojen etsiminen on tuttua monella eri elämän osa-alueella.

Tää testi sai mut oikeesti oivaltamaan asioita itsestäni. Oon joskus pitänyt itseäni pessimistisenä, mutta tästä lähtien ajattelen olevani realistinen. Tajusin myös mun aikatauluhulluuden olevan vaan suunnittelevan luonteenpiirre, eli nou hätä, samaa linjaa saa jatkaa. Suunnitelmallisuutta oon jopa pitänyt tosi negatiivisena luonteenpiirteenä.; onkohan mussa joku vikana, että en koe suurta nautintoa matkustelusta varsinkaan uusiin paikkoihin tai siitä, etten tiedä mitä teen huomenna. Tästä lähtien oon vaan ylpee siitä, että osaan aikatauluttaa elämääni ja pitää siitä kiinni. Tottakai välillä täytyy ottaa rennommin ja muistaa pitää päiviä, jolloin ei oikeasti aikatauluta mitään, mutta sopivan harvoin ;)