Mistä asioista voin olla onnellinen?

Sanotaanko näin, että nämä pari viimeistä viikkoa ei ole mennyt kuten olisin kuvitellut (tai kuten kukaan olisi kuvitellut). Kaikki suunnitelmat ovat menneet uusiksi ja muutenkin tuntuu, että monikaan asia elämässä ole tällä hetkellä omissa hyppysissä. Vaikka mä en koekaan itseäni miksikään positiivisuuden perikuvaksi, niin tällä hetkellä ajattelin olevan hyödyksi miettiä niitä hyviä asioita joista olla onnellinen ja kiitollinen.

Läpi mennyt ruotsin (!!!) sekä VERHE:n kurssi (verenkierto, hengityselimistö ja nestetasapaino), josta saattaa jopa tulla mun eka vitonen jos pisteet pyöristyy mun eduksi. Mä kauhistelin jo pääsykokeisiin lukiessa sitä, että koulussa tulee olemaan myös paljon monivalintatehtäviä tenteissä kun ne oli selkeästi mun heikkous jo pääsykokeessa. Ja kyllähän niitä on ollutkin, kaikki meidän tentit tähän mennessä on ollut (lähes) kokonaan monivalintaa. Ainakin niissä on ollut pakko kehittyä ja onneksi tekemällä oppii.

Kaikki ne hömppäohjelmat jotka alkaa näin keväällä. Melkein joka ilta tulee joku ohjelma, joka vetää telkun ääreen. 

Palapelin tekeminen. Me ollaan tässä tylsyyksissämme tehty nyt 1000 palan palapeliä, jonka parissa aika vierähtää ihan uskomattoman nopeesti. Kyllä sitä vaan on ihminen innoissaan pienistä onnistumisista kun saa pari palaa paikoilleen! Mä ihan motivoiduin ja otinkin tavoitteeksi, että haluan vielä joskus saada kasattua jonkun super ison, usean tuhannen palan palapelin🤩.

Perhe. Mä oon ollut nyt Jyväskylässä jo jonkun aikaa perheen luona, koska meillä on nyt kaikki loput kurssit etänä. Vaikka toisten naamat saattaa alkaa jossain kohtaa ottamaan päähän, niin kyllä mä silti nautin tästä ajasta. Tuskin samanlaista tilannetta enää koskaan tulee, että kaikki työskennellään kotoa käsin ja ollaan keskenämme 24/7, erikoisia aikoja!

Puhtaat ja kuivat kadut, jotka on varma kevään merkki! Tuulitakissa pärjää ulkona hyvin ja autossakin tulee kuuma jos aurinko paistaa.

Koulu. Vaikka hakkaankin päätä seinään aika useasti koulujuttujen kanssa, varsinkin juuri ruotsin, niin oon mä silti joka päivä onnellinen siitä, että saan opiskella kohti lääkärin ammattia. Opiskeluista tulee helposti itsestäänselvyys, vaikka sitä se ei todellakaan ole. Aina välillä on hyvä muistutella itselleen, että nää kaikki asiat mitä nyt teen vie kohti työelämää ja juuri sitä työtä, jota oon jo pitkään haaveillut tekeväni. Tällaisina hetkinä sitä miettii kun terveydenalan ammattilaiset ahertaa, että vitsit miten hienoon ja merkitykselliseen ammattiin mä oon valmistumassa.

Uusi työpöytä, jonka ostin omaan huoneeseeni tänne Jyväskylään. Se, että kirjastoon ei pääse opiskelemaan, on mulle aika hankalaa. Keskittyminen on vaikeampaa ja opiskelumotivaatiokin koki pienen kolauksen näin kotioloissa opiskellessa. Uusi oma työpiste on kuitenkin kasvattanut taas motivaatiota ja oon jo pikkuhiljaa päässyt rutiineihin kiinni. 

Lämpimät, siskon paistamat sämpylät aamupalaksi. Tai no, oikeastaan välipalaksi. Mä olin kerinnyt jo jonkin aikaa tänään opiskelemaan aamulla, kun sisko kutsui pienelle brunssille. Opiskelut jatkuikin sitten entistä paremmalla energialla! Ehkä mä kuitenkin oon enemmän kiitollinen siskosta kuin niistä sämpylöistä, heh😀

Luontodokumentit. Meidän jokailtainen suosikki heti hömppäohjelmien loppuessa. Harmi vaan, että niiden tekeminen on vaikeaa ja kallista (tai oletan näin), niin me ollaan ihan kohta kaikki mahdolliset jo kertaalleen katsottu monista suoratoistopalveluista ja Yle Areenasta eikä uusia dokumentteja ihan kovin nopeaan tahtiin tule. 

Ystävät. Mulla on aivan ihania ystäviä Kuopiossa, mutta onneksi myös Jyväskylässä. Vaikka en olekaan pystynyt nyt tietenkään sen suuremmin ketään näkemään, niin onneksi puhelinkin on keksitty. Nyt kun elämässä tapahtuu kaikenlaista ja ei niin mukaviakin juttuja, niin oon vaan super kiitollinen siitä, ettei asioiden kanssa tarvitse jäädä yksin ja aina on ystäviä joiden kanssa jaetaan samat ajatukset. 

Ihanan keväistä loppuviikkoa jokaiselle 💛

Miksi juuri Kuopion lääkis?

Nyt kun yhteishaku eilen aukesi, niin tää postaus on ajankohtainen. Avaan mun mielipiteitä Kuopion lääkiksestä ja Kuopiosta kaupunkina, jos tämä auttaisi edes jotakuta valitsemaan kaupunkia. Idea lähti kun vastailin Instagramissa Kiaran (@kiara.utu) kysymyksiin, joista hän kokoaa eri kaupungeista tietopaketit. Mulla kuitenkin tuli niin paljon ajatuksia näistä, että riittää ihan postaukseksi asti. Joten tässäpä tulee!

1. Miksi valitsin juuri Kuopion?

• Suurin syy oli, että Jyväskylä ja kotikoti oli lähellä. 
• Lisäksi houkutteli se, että Kuopio on suunnilleen saman kokoinen kaupunki kuin Jyväskylä missä oon koko elämäni asunut ja ajatus muutosta tuntui kotoisalta. Halusinkin kotiutua nopeasti ja tiesin, että Kuopioon se on mahdollista. Tamperetta mietin myös, mutta sympaattisen Kuopion maine sai mut sen puolelle. 
• Toki myös alhaisemmat pisterajat löi lukkoon muut ajatukset ja Kuopioon haun; kaikki mun keksimät asiat oli siis positiivisia!  

2. Millainen kaupunki Kuopio on elää? Asumiskustannukset, harrastusmahdollisuudet jne.

• Kaikki on lähellä. Vaikka asuisi vähän kauempana kaupungin laidalla, on silti lyhyiden matkojen päässä yliopistosta/keskustasta. Eli jos haluaa säästää asumiskustannuksissa, niin voi hyvin miettiä asuntoa vähän kauempaa esim. 4-5km päästä yliopistosta ja silti kouluun pääsee hyvin pyörällä tai bussilla. 
• Kaupungin eri alueet ovat erilaisia hyvällä tavalla. Joka alueella on omat plussansa eli minne tahansa muuttaakin, niin mikään alue ei ole huono. Plussana voi olla hyvät kulkuyhteydet, hyvät ulkoilumaastot tai sijainti koulun lähellä. Toki Kuopiossakin on kauempana olevia asuinalueita, mutta keskustan ja koulun läheisyydessä on tosi paljon erilaisia alueita, joissa opiskelijoita asuu.
• Mä itse maksan saunallisesta ja parvekkeellisesta yksiöstä Kuopion satamassa 600e plus vesi, mitä pidän kohtuullisena hintana. Sitä luokkaa ne taitaa satamassa/keskustassa olla. Halvemmallakin tietysti saa saunatonta, parvekkeetonta, pienempää, keskustan ulkopuolelta jne. Syksyllä oli haastavaa löytää mieluista yksiötä, mutta toki se taitaa silloin olla ongelma joka paikassa. Pitää olla kärsivällinen, vaikka tuntuisi ettei hyvää asuntoa löydä millään. Näin jälkikäteen on huomannut, että niitä ihania kämppiä on kyllä paljon vaikka Kuopio vähän pienempi kaupunki onkin.
• Harrastusmahdollisuuksia on paljon, käytännössä kaikki perus harrastuspaikat löytyy keskustan tuntumasta, maastot hiihtoon ja luonnossa lenkkeilyyn sitten Puijonlaaksosta. Itse lähinnä käyn kuntosalilla tai lenkillä, se onneksi onnistuu missä vain.
• Sykettä  -korkeakoulun liikuntatoiminta on tosi hyvä juttu, sen kautta pääsee ryhmäliikuntoihin, kuntosalille, höntsäsählyyn/-futikseen yms. tosi helposti vain mobiilisovelluksen kautta ilmoittautumalla. Maksaa vain 66e/lukuvuosi!

3. Millainen yhteishenki koululla, tapahtumissa ja muissa yhteisissä jutuissa?

• Tosi hyvä yhteishenki. Mä itse en kaikkiin tapahtumiin tai pippaloihin ole mennyt, mutta niihin suurimpiin joo. Niistä oon tykännyt kyllä paljon ja erityisesti oon huomannut sen, ettei ketään jätetä ulkopuolelle. Se, että mä en ole jaksanut kaikissa käydä on vaan mun omaa laiskuuttani, ei sitä etteikö niissä olisi kiva käydä tai mua sinne otettaisi mukaan. Kaikkeen pääsee kyllä mukaan ja hauskaa tulee olemaan. Myös koululle on aina tervetullut olo hyvän yhteishengen vuoksi.
• On todella paljon erilaisia kerhoja ja harrastusmahdollisuuksia ainejärjestön kautta jos niiden toimintaan haluaa lähteä mukaan. Jokaiselle löytyy ihan varmasti oma paikkansa ja toimintansa ja toki sitä kautta pääsee tutustumaan paljon myös muihin vuosikursseihin!

4. Preklinikka/klinikka jako, milloin preklinikka loppuu ja milloin klinikka alkaa?

• Preklinikka loppuu kakkosen jälkeen, eli klinikkaa on 3-6 vuodet. Aiemmin mietin, että en tiedä onko aikainen klinikka kiva juttu, koska tykkään niin paljon myös teorian opiskelusta. Nyt kouluun pääsyn jälkeen en malta odottaa klinikkaa. Paljon on asiaa opittavana ennen sitä, mutta on kiva, että klinikka alkaa jo heti kolmosen alussa. Mä oon kuulopuheiden perusteella ymmärtänyt, että muissa kaupungeissa alkaa joko samaan aikaan tai myöhemmin, mutta ei ainakaan aiemmin.

5. Millaista opetus on preklinikassa?

• Mä oon tykännyt ihan todella paljon meidän opetustavoista. Luennot ei ole lähtökohtaisesti pakollisia, vain pari tähän mennessä on ollut ja ne on ollut sellaisia, että muutenkin olisin mennyt, eli syystäkin pakollisia. Luentojen lisäksi on ryhmäopetuksia ja harkkoja. Ryhmäopetukset on kooltaan huomattavasti suurempia kuin harkat, RO-koot noin 50 henkeä ja HA-koot noin 15 henkeä. 
• Ryhmäopetuksissa saadaan tehtävät etukäteen tietystä aiheesta, joita sitten pienissä pöytäryhmissä käydään lävitse. Lopuksi pieni testi, jolla voi korottaa omaa kurssin loppuarvosanaa. 
• Harkat on käytännön harjoituksia, joita on kurssista riippuen enemmän tai vähemmän. Tuki- ja liikuntaelimistön harkoissa esim. avattiin possun polvi ja verenkiertoelimistön kurssilla otettiin toisiltamme EKG, avattiin possun sydän ja harjoiteltiin erilaisilla neuloilla laskimoverinäytteen ottoa perinpohjaisesti. Eli käytännössä on päässyt tekemään heti ykköseltä asti paljon enemmän kuin kuvittelin! 
• Kaikki on järjestetty tosi hyvin ja kokonaisuus on selkeä. Kaikkeen paneudutaan huolellisesti ja tuntuu, että opettajat tietää tasan tarkkaan mitä tekevät. Muutenkin opettajat on ihania ja aidosti haluaa auttaa. On tullut tunne, että opettajat on ”samalla tasolla” oppilaiden kanssa ja asioista keskustellaan yhdessä pohtien, ei mitenkään opettaja auktoriteettiaan liikaa käyttäen. Koska klinikan opetuksesta en tiedä, niin siitä voi lukea lisää esimerkiksi Kiaran instagramista muiden vastausten perusteella kun hän niitä julkaisee😊

6. Onko PBL vai ei? Millä tavoilla opiskellaan?

• Vähän kerroinkin jo opiskelutavoista edellisessä kysymyksessä, mutta tosiaan Kuopiossa ei ole PBL:ää (problem based learning). Mä oon tykännyt tästä systeemistä todella paljon. Meillä kuitenkin ryhmäopetuksissa paneudutaan erilaisiin kliinisiin tapauksiin paljon, eli niitäkin pääsee pohtimaan. Ensin opettelee itse asian, sen jälkeen tekee RO-tehtävät, joissa pääsee soveltamaan opittua tietoa käytännössä erilaisten potilastapausten kanssa ja sitten vielä keskustelee omista vastauksistaan ja näkemyksistään muiden kanssa. Kaikissa ryhmäopetuksissa potilastapauksia ei ole, mutta aina kun aihe liippaa käytäntöä läheltä niin silloin on.
• Muutenkin oon tykännyt todella paljon ryhmäopetuksista, koska niissä oppii aina paljon uutta ja saa varmuutta omasta osaamisesta sekä varmuuden siitä, että opiskelee oikeita asioita. RO-tehtävät antaa tosi hyvän suunnan tärkeimmille kurssin asioille. Lisäksi ryhmäopetuksissa pöytäryhmät vaihtelee joka kerralla, eli pääsee tutustumaan tosi paljon uusiin ihmisiin.
• Ryhmäopetuksia on noin kerran viikossa, harkkojen lukumäärä vaihtelee kurssin mukaan noin 2-7 harkan välillä per kurssi ainakin tähän mennessä. Luentoja on vähän enemmän, pari kertaa viikossa. Näiden lisäksi sitten tottakai omatoimista opiskelua, juurikin mm. RO-tehtävien tekemistä, uuden aiheen opiskelua, kertailua jne.

7. Opiskelijakampus, asuuko opiskelijat lähellä/kaukana ja miten kouluun kuljetaan?

• Tästäkin mainitsin vähän jo aiemmin, mutta itse kuljen kouluun talvisin kävellen (n. 3km) ja kun pyöräily onnistuu niin pyörällä. Tuo ei ole yhtään liian pitkä matka mun mielestä vaan pieni ulkoilu aamuin ja iltapäivisin tekee pelkästään hyvää. Bussikin menee ihan oven edestä yliopistolle pari kertaa tunnissa sekä keskustasta, n. 400 metrin päästä jatkuvasti. Bussia oon muutaman kerran käyttänyt kaatosateessa tai kipeänä ollessa. Muutenkin mun mielestä julkinen liikenne on hyvää ja se on huomioitu opiskelijaystävälliseksi. Vuoroja on esim. lisätty aamulle ennen klo. kahdeksaa. 
• Musta tuntuu, että opiskelijoita asuu tosi hajautetusti ympäri Kuopiota. Varmasti 6 vuoden aikana monet valuu kohti yliopistoa ja keskussairaalaa, mutta montaakaan huonoa asuinaluetta ei ole. Kuten aiemmin sanoin, kaikissa on omat hyvät puolensa. 
• Pyörällä kulkee suurin osa kouluun myös talvisin, bussilla ja kävellen sitten suurin osa lopuista. Omilla autoillaan kouluun tulee mun ymmärtääkseni tosi harva.

8. Millaiset opetustilat? Onko kaikki lähekkäin?

• Opetustilat on tosi hyvät ja viihtyisät. Meillä on omat itseopiskelutilat jonne pääsee myös yliopiston ollessa suljettuna omalla kulkulätkällä, joka on super hyvä juttu ja oon sitä paljon hyödyntänytkin.
• Kampukset on tosi lähellä toisiaan ja myös KYS on ihan vieressä. Ei todellakaan pitkiä välimatkoja opetustilojen välillä. 
• Luentosaleja on paljon erilaisia ja nimenomaan tuo oma itseopiskelutila on suuri plussa. Siellä on käytössä anatomisia malleja, paljon kirjoja sekä monia luokkia ja hiljainen tila, joista voi valita itselleen sopivan missä haluaa opiskella.

9. Miten olen viihtynyt?

• Oon viihtynyt ihan super hyvin ja harmittaakin, että nyt tämä fuksivuosi saattoi olla tässä. Tunsin heti olevani kotona kun Kuopioon muutin niin kaupungin kuin koulunkin osalta. Koulu on mun mielestä ihana paikka olla sekä kaupunkina Kuopio on mulle just hyvä. En todellakaan vaihtaisi muualle. Oppilaita tulee Kuopioon ympäri Suomen ja oman kaveriporukkansa löytää aivan satavarmasti. Mitään aiemmin kuulemaa ylimielisyyttä tai muuta en ole nähnyt sitten yhtään, vaan mun mielestä Kuopiossa on ihanan maanläheinen ja rento yhteishenki. Siellä on hyvä olla😊

Toivottavasti tästä postauksesta oli edes jollekin hyötyä ja sai vähän kuvaa siitä, millainen kaupunki Kuopio olisi opiskella!

Rentouttavaa loppuviikkoa jokaiselle💛

Ajatuksia tästä kaikesta

Vaikka mä oonkin osittain kaikkea tätä yliuutisointia ja tikusta asiaa vääntämistä vastaan, niin tuntui oudolta jos en olisi kommentoinut koko korona-asiaa mitenkään. Tottakai sekin ajatus hakkaa takaraivossa, että jos tästä suuni avaan, niin se on sitten lääkisopiskelijan mielipide ja kanta asiaan. Siksipä nyt heti alkuun: mä en todellakaan tiedä koronasta, sen tarttumisesta, itse taudista tai siitä paranemisesta yhtään sen enempää kuin sinäkään. Siksi mä uskalsinkin nyt kirjoittaa, koska haluan kirjoittaa näistä ajatuksista ihan täysin vaan omana itsenäni ilman mitään painetta siitä onko nämä lääketieteellisesti hyviä ja oikeita ajattelumalleja. Niiden aika on ehkä sitten muutamien vuosien päästä, tällä hetkellä osaaminen riittää vain omien ajatusten kanssa pyörimiseen.

Koko viime viikko tuntui kuin olisi ollut jossain elokuvassa, eikä nyt niin hyvällä tavalla. Siskon  (ja monen muun) kirjoitukset aikaistui viikolla, joka on jotain ihan uutta ja ennennäkemätöntä. Meidän koulun ryhmäopetukset muuttui etänä suoritettaviksi eikä luentojakaan pidetä, mun mielestä todella järkevä päätös. Myös ruotsin kauan odotettu esitelmä suoritetaan nyt etäyhteydellä, saa nähdä kuinka se sujuu. Myös lähimpänä olevat tentit tentitään todennäköisesti sähköisesti. Vasta näin jälkikäteen (ja oikeastaan ollaan vasta siinä suurimmassa myllyssä) alkaa huomaamaan kuinka laaja vaikutus tällä kaikella on. Pienempinä ja vähäpätöisempinä juttuina mainittakoon kaksi ulkomaan reissua jotka multa nyt jäävät välistä, mutta ei oikeastaan edes harmita. Tällä hetkellä ja tässä tilanteessa mä en todellakaan pystyisi lähteä matkustamaan, vaikka siihen lupa olisikin. Mieluummin yritän kaikkeni, jotta en saa tautia itse, tai varsinkaan tartuta ketään toista.

Eipä sitä olisi moni arvannut kuinka iso juttu tästä tulee. Mä itsekin kärsin flunssasta reilu viikko sitten, josta postaustakin kirjoitin. Onneksi nyt alkaa pahimmat päivät olemaan jo ohi ja jälkitautina on enää jäljellä yskä ja nenän niiskutus. Niimpä, yskäkin. Mä Jyväskylään matkustaessani pidätin yskimistä koko kaksituntisen bussimatkan, sillä en uskaltanut päästää kunnon kröhimistä ilmoille. Olen varma, että jokaisen matkustajan mielessä olisi ainakin käynyt korona, oli siitä sitten huolissaan tai ei. Tämä kertoo kuitenkin jo siitä, että tällä hetkellä ollaan jo aika syvällä asian äärellä. Mulla ei siis ole koronaa, sanottakoon se nyt selvyytenä tähän väliin.

Ennen kuin koronasta tuli Suomessakin näin suuri juttu, myönnän sortuneeni ajatteluun "ei se ole normaalia flunssaa kummempi". Ei välttämättä olekaan, mutta pahimmillaan se on. Se, että minä sairastaisin koronan todennäköisesti tavallisena flunssana, mutta tartutan sen esimerkiksi astmaatikkoon, onkin toinen asia. Meillä jokaisella on vastuu omasta sairastumisesta juuri tästä syystä. Mulle valkeni vasta tällä viikolla, että suurin ongelma tulee olemaan tehohoitopaikkojen vähyys. Koronasta selvitään kyllä tehokkaalla terveydenhuollolla ja hoidolla hyvin, kunhan kaikki ei sairastu samaan aikaan. Siksi jokaisen vastuulla on huolehtia omasta terveydestään ja mahdollisesti sairastuessaan tehdä varotoimia, jotta sitä ei tartuta yhteenkään toiseen ihmiseen. Vaikka itse ei olisikaan huolissaan omasta terveydestään, niin muista huomioida läheistä. Sä voit pelastaa omalla toiminnalla jonkun toisen sairastumisen.

Vaikka aihe onkin jopa vähän synkkä ja ahdistava, niin halusin silti tulla avaamaan mun omia ajatuksia. En halua, että tällaisessa tilanteessa kirjoitan pelkästään iloisista ja kivoista asioista, vaikka siihen pyrinkin taas seuraavassa postauksessa. 

Haluan sanoa kaikille suuret tsempit kirjoituksiin.💛 Haluan myös sanoa kaikille, että vaikka ympärillä ei paljoa muuta näe kuin koronaa, niin nauttikaa tästä ajasta jollain tavalla. Nyt voi katsoa kotona leffoja, kutoa villasukkia tai pelata lautapelejä. 

Aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille, pysykäähän terveinä💛 Me palataankin seuraavan kerran huomattavasti iloisemmissa merkeissä. 😊

Flunssan täyteinen viikonloppu

Mä oon nyt pari päivää päässyt nauttimaan on/off kuumeilusta ja jatkuvasta nenän niiskutuksesta tarmokkaasta käsien pesusta huolimatta. Oon jopa vähän pettynyt mun immuunipuolustukseen, sillä koulun ruokalassakin mä kosken vain servetillä ottimiin välttääkseni suurimmat bakteeripesäkkeet. Kipeänä olo ei ole musta mitenkään erityisen kamalaa, mutta yritän silti säästyä pahimmilta taudeilta yleisellä varovaisuudella. Nyt kuitenkin joku tauti pääsi valloilleen, joten tässäpä muutamia vinkkejä siihen, miten viettää sairauspäiviä omien voimien puitteissa. 

• Pelaa vähän erilaista juomapeliä, kuumalla juomalla. Se menee niin, että tietty nestemäärä pitäisi saada juotua tunnissa, itse suosin mummon mehua. Tähän en osaa mitään faktatietoa antaa että kuinka paljon nesteytystä pitäisi harrastaa, itse pyrin yhden kupposen tunnissa juomaan. 

• Kasvata elimistön kuumeen lisäksi matkakuumetta etsimällä sattuneesta syystä halpoja lentoja ja matkoja toinen toistaan ihanampiin paikkoihin.

• Katso kaikkia tosi-tv-ohjelmia mitä TLC ja muut saman tyyliset kanavat tarjoaa. Ihan älyttömän viihdyttäviä vaikka konseptit onkin mitä yksinkertaisimpia. 

• Nettishoppaile. Vaikka mitään en olekaan vielä ostanut, niin parastahan on nimenomaan se sivustojen selailu. Tällä hetkellä kesävaatteet ovat erityisesti etsinnässä tulevia reissuja ja tietysti kesää ajatellen😍

• Häiritse kavereita lähettämällä jatkuvasti kuumemittarin kuvia kohoavasta astelukemasta. 

• Eksy You Tuben syövereihin katsomaan videoita, joihin ei muulloin olisi aikaa. Esimerkiksi bloopers -videot eri sarjoista ja elokuvista on ihan parasta viihdettä ja myöhemmin huomaa katsoneensa videoita jo monta tuntia.

•  Googleta koronaviruksen oireet - tottakai. Tuskinpa mun kohdalle osui.

• Laske burana-aikataulu. Insinööri -iskä on opettanut mulle taulukkomallin siitä, kuinka kauan buranan vaikutus kestää ja milloin seuraava tabletti kannattaa ottaa edellisen jälkeen, jotta vaikutus pysyisi hyvänä koko ajan. Ainakin tuntee olevansa niskan päällä ja kontrollissa, vaikka joku yrittääkin sisältä päin taltuttaa😀 Täytyy tietysti muistaa, että kuumeen on myös hyvä antaa nousta elimistön puolustusmekanismina edes tiettyyn pisteeseen asti.

• Kasvata kännykän ruutuaikaa monella sadalla prosentilla edelliseen viikkoon verrattuna. Käytetty ruutuaika iskee joka kerta päin kasvoja viikon alkaessa kun puhelin sen niin kattavasti ilmoittaa. Pakko myöntää, että kyllä se on auttanut miettimään omaa ruutuaikaa ja sitä mihin aikaansa laittaa monia tunteja päivässä.

• Syö kaapit tyhjäksi, koska ei ole oikein muutakaan tekemistä. Myös herkkujen syöminen hyvällä omalla tunnolla on harvinaisen sallittua.

• Taistele pientenkin puristusvoimaa vaativien askareiden kanssa. Ainakin mulla pienikin lämmön nousu saa puristusvoiman aivan nollaan, esimerkiksi eilen iltapalajugurtin foliokannen avaaminen tuotti suuria ponnisteluita, enkä edes liioittele.

• Tasapainottele erilaisten peittojen kanssa lämpötilan mukaan. Välillä paksu peitto korviin asti vedettynä on parasta, mutta ihan sekunnin päästä ohut neulospeittokin on liikaa. 

• Nuku. Nyt jos joskus on hyvä aika ottaa mahdollisia univelkoja kiinni pienillä (ja suurilla) päiväunilla. 

Tervettä ja aurinkoista alkavaa viikkoa jokaiselle💛

13 x helmikuussa ilahdutti

1. Ruotsin ensimmäinen kirjallinen koe läpi, kop kop. Ainakin se tuntui olevan sen verran helppo, että ihan vaan kunnon pänttäämiset pari päivää ennen koetta oli riittävä panos. Vielä olisi toinen kirjallinen koe sekä suullinen esitelmä pidettävänä joka voikin olla vähän suurempi kompastuskivi, mutta treenaamalla siitäkin toivottavasti selviää.

2. Valoisat aamut, varsinkin niihin aikoihin kun mä herään. Vitsit tykkään siitä, että meillä alkaa todella harvoin koulu ennen kymmentä. Opetus on usein joko klo 10-12 tai esimerkiksi 13-15, joka tarkoittaakin vähän pidempään nukkumista. Mä silti pyrin siihen, että herään joka aamu viimeistään kasin pintaan ja lähden sitten koululle opiskelemaan oli opetusta tai ei, jotta rytmit pysyy kunnossa. Joka yö tulee silti nukuttua ihan super hyvät unet ja koulullakin kerkeää opiskella hyvin. Saa nähdä onko loppukeväästä tarvetta nipistää noista aamutunneista pari opiskelulle.

3. Sopivan rennot kouluhommat ja sen ansiosta rauhalliset viikonloput. Tähän hieman edellisessä kohdassa viitaten, koulujutut ovat olleet aika kevyitä joulun jälkeen varsinkin verrattuna siihen joulua edeltäneeseen kiireeseen. Tarvetta kunnon puristamiseen ei ole ollut, on riittänyt kun on tehnyt vähän hommia hitaalla tahdilla. Tässä tenttien painaessa päälle ja uusien kurssien alkaessa todennäköisesti kiire hieman kasvaa, mutta antaa kasvaa kun kesälomakin häämöttää jo.

4. Aurinko. Varsinkin viimesimmät päivät helmikuulta oli ihan täydellisiä auringonpaisteen osalta ja kyllä mä niistä nautinkin.

5. Emmagaala ja hotelliviikonloppu Helsingissä rentoutti ihanasti. Vitsit mua vaan harmittaa se, että en todellakaan ole aamusyömäri vaan ruokaa uppoaa enemmänkin iltaisin. Missaan aina kaikki ihanat hotelliaamupalat kun en saa mitään kummoisempaa syötyä. Oon kateellinen niille ihmisille, joiden mielestä aamupala on ihanin ateria päivässä ja voisivat syödä mitä vain.

6. Laskiainen ja laskiaispullat. Mulla on tapana käydä kaverin/kavereiden kanssa syömässä välipalaa pidempinä koulupäivinä koulun kahvilassa. Ihan muutaman kerran jouduin antautumaan laskiaispullan houkutukselle, mutta onko sen parempaa kun laskiaispulla ja kahvi opiskelun välissä? Kahvittelupullien lisäksi kavereiden kanssa jo perinteeksi muodostunut laskiaispullien leipominen ilahdutti ihan erityisen paljon.

7. Tasoittunut rytmi joulun jälkeen niin syönnin, nukkumisen kun liikunnankin kannalta. Vaikka mä rakastankin joulua ihan yli kaiken juhlana, niin silti sen ympärillä olevat pyhäpäivät ja muut välipäivät ovat vähän vaikeita mulle, kun niissä ei ole minkäänlaista rytmiä. Vasta tammikuun puolivälissä alkaa taas saamaan rutiineista kiinni ja se on parasta. 

8. Sain pelastettua yhden mun kasveista, jonka suhteen olin jo luovuttanut. Saa nähdä onko tää hyvä vaihe vaan huono enne tulevasta, mutta mä otan senkin!

9. Kohonnut kunto syksyyn verrattuna. Tai ainakin siltä on tuntunut, lähinnä pohjautuen siihen fiilikseen millä treenit jaksaa vetää loppuun asti suht helposti. Tai sitten mä oon vaan alkanut sietämään sitä inhottavaa oloa vähän paremmin, kukapa tietää. Huomennahan se nähdään kun osallistun meidän harkkaryhmästä vapaaehtoisena kardiorespiratorista suorituskykyä (ilmeisesti terveys-/peruskuntoa) mittaavaan pyörätestiin. On kyllä kiva, että koulun harkkajutut on näin käytännön läheisiä ja oikeasti pääsee testaamaan itseltään vaikka mitä veriryhmästä ja hemoglobiinista EKG:hen.

10. Kandijuhlien brunssi jossa olin kuvaajana / työntekijänä. Vaikka vähän pikaisella aikataululla juhlilla kävinkin, oli juhlat tosi kiva kokemus. Mua on yllättänyt yliopistoelämässä se, että vapaaehtoistoimintaa on ihan älytön määrä. Tietenkin tää on ihan looginen asia, sillä kaikki tapahtumat tottakai järjestetään pitkälti kurssilaisten toimesta, mutta sitä en tullut ajatelleeksi ennen kouluun pääsyä. Vaikka oonkin osallistunut ihan muutamiin tapahtumiin vapaaehtoisena ja kurssin valokuvausvastaavana olo kaverin kanssa on yksi pienimmistä hommista, niin silti tuntuu, että tässä on ihan riittävästi enkä enempään pystyisi. Ihailen kyllä ihmisiä jotka jaksaa hoitaa kurssin asioita monella eri taholla, ilman tällaisia ihmisiä hommat ei millään pyörisi.

11. Tumma suklaa lemppariherkkuna. Mitäpä tähän lisäämään.

12. Riisipuuro aamupalana ruokalinjalla jatkaen. Mä tässä juurikin parhaillaan keittelen suunnilleen kymmenettä riisipuurosatsia joulun jälkeen, sitä ennenkin keitin about yhtä suuren määrän aina edellisen loppuessa. Mä oon jopa vähän huolestuttavan koukuttunut aamu- ja iltapuuroon, eli mun on saatava puuro ensimmäisenä ja viimeisenä päivän ateriana. Se, onko se kaura- vai riisipuuro on sitten se ja sama. Vaikka söisin iltaruuan vielä yhdeksän aikaan ja menen kympiltä nukkumaan, on mun pakko tehdä pienen pieni puuro vielä juuri ennen nukkumaanmenoa. Kaurapuuron kanssa menee mansikkakeittoa, riisipuuron kanssa luumukeitto on best. Harmi vaan, että luumukeittovarastot alkaa huolestuttavasti loppumaan lähikaupan valikoimasta näin joulun jälkeen.

13. Sain pelastettua mun valkoiset sukat, jotka oli muuttuneet vaaleanpunaisiksi pesussa. Mä en omista kuin yhden punaisen vaatteen, joten punaista pyykkiä on turhaa odotella pestäväksi erikseen. Luottavaisin mielin "ei se kuitenkaan värjää mitään enää näin monetta kertaa pestäessä" -ajatuksella iskin kaiken sekaisin, jonka jälkeen sainkin huomata, että ihan oikeasti sitä väriä irtoaa vielä useamman pesun jälkeenkin. Sain kuitenkin pelastettua tilanteen liottamalla sukkia valkaisupulverin sekaisessa vedessä, jonka jälkeen sukat oli kuin uudet. Tästä niksipirkkavinkki jokaiselle!