LÄÄKISARKEA

Moikka! Niin se vaan lokakuu vaihtui marraskuuksi ja kellojen käännön myötä pimeä tulee jo aikaisin iltapäivällä. Ihmettelinkin muutama päivä sitten että onpas iltaisin valoisaa, mutta sunnuntaina heräsinkin hämmennykseen kun seinäkello ja puhelimen kello näytti eri aikaa, en todellakaan muistanut että kelloja käännetään. Ainakin sunnuntaille sai sen yhden kallisarvoisen tunnin ylimääräistä.

Se yksi tunti tuli kyllä tarpeeseen. Syksy on ollut todella hektinen, vaikkakin aikalailla juuri sellainen mitä odotinkin sen olevan. Opiskeluissa jää nopeasti jälkeen, ellei joka viikko vie omalla panoksella asioita eteenpäin. Itse teen joka päivä jotain, mutta pyrin pitämään yhden päivän viikossa vapaata lukemisesta sekä töistä, vaikkakin se on ollut paljon hankalampaa nyt, kun deadlinet ovat paljon lähempänä toisiaan verrattuna pääsykoevalmistautumiseen. Pääsykokeen tähtäin oli niin kaukana, että omaa jaksamista kuunteli tarkemmalla korvalla ja vapaapäiviä piti heppoisinkin perustein, mikä oli pelkästään plussaa siis. Nykyään onkin hassua, ettei kuuntele itseään niin paljoa ja opiskelee pitkiä päiviä aamusta iltaan ja muutenkin opiskelujutut pyörii päässä lähes 24/7. Toki aikakin menee hurjaa vauhtia ja esimerkiksi kuukauden päästä oleva tentti tuntuu olevan ihan oven takana.

Tällä hetkellä kiire ja koulujuttujen suuri määrä ei haittaa, koska tykkään niin paljon opiskella. Meillä alkoi tuki- ja liikuntaelimistön kurssi eli TULE, jonka parissa onkin saanut tehdä hommia ihan huolella. Ei sitä edes tajunnut kuinka jokaisella nystyllä, kaarella, lovella ja kuopalla on oma latinankielinen nimensä jokaisessa luisessa rakenteessa. Siihen päälle lihakset, hermot, nivelet jne., niin soppa alkaa olla valmis. Jos jäisi hetkeksikään ihmettelemään kuinka paljon edessä on hommaa, niin tulisin varmaankin hulluksi. Kun vaan keskittyy yhteen ruumiinosaan kerrallaan ja etenee järjestelmällisesti ja pitkäjänteisesti, niin uskoisin, että tenttiin mennessä kaikki on mahdollista hallita.

Meillä Kuopiossa on pari isompaa kurssia samaan aikaan menossa ja siihen lisäksi sitten jotain pienempiä kursseja. Tällä hetkellä isommat kurssit ovat TULE ja solun ja kudoksen rakenne ja toiminta 2, eli SORATO 2. Pienemmistä kursseista enkku alkaa mulla ensi viikolla, jossa keskitytään lääketieteelliseen sanastoon. Oon kuullut siitä paljon hyvää ja koenkin sen olevan tosi hyödyllinen. Vaikka oonkin ihan hyvä enkussa, niin monet kirjat ja tieteelliset tekstit on enkkua ja niissä käytetään lääketieteellistä sanastoa. Kurssit kestää satunnaisesti parista kuukaudesta koko lukuvuoteen, mutta toki sitten hommat jakautuu sen mukaan. Esimerkiksi TULE on parin kuukauden kurssi. Kurssiin kuuluu luentoja jotka eivät ole pakollisia ja lisäksi sitten pakollisia ryhmä- ja harjoitustöitä.

Itse en oikein luennoista välitä, koska jo lukiossa huomasin sen, etten vaan millään opi kuuntelemalla. Opin parhaiten kun joudun itse opettamaan itseäni ja vääntämään asiat rautalangasta. Siksi oonkin lähinnä keskittynyt opettelemaan asiat ensin itsenäisesti ja sitten ryhmä- ja harjoitustöissä keskustellut näistä asioista. Ryhmäopetuksista oonkin tykännyt tosi paljon ja oppinut niissä ihan hirveästi! On myos tosi palkitsevaa ja hyödyllistä nähdä omaa osaamista testeissä, joita pidetään ryhmäopetusten jälkeen. Niiden avulla tietää keskittyvänsä oikesiin asioihin ja saa varmuutta omasta tietotaidosta. Päästiin myös jo ekaa kertaa palpoimaan (eli käytännössä tunnustelemaan) toistemme nikamia sekä muita selän rakenteita. Opittiin myös jo se, millaisia testejä täytyy tehdä jos vastaanotolle saapuu potilas selkäkivun kanssa. On ihan älyttömän mielenkiintoista kun pääsee jo heti ensimmäisenä vuonna laittamaan oppimaansa tietoa toteen edes näin pienissä kliinisissä jutuissa.

Vaikka nautinkin todella paljon opiskeluista ja tää on ollut paljon antoisampaa kuin osasin kuvitellakaan, niin odotan jo innolla joululomaa. Oon jouluihminen henkeen ja vereen enkä malta odottaa, että ekaa kertaa lukion jälkeen pääsen nauttimaan ihan oikeasta joululomasta ja rentoutumaan mummon ja äidin jouluruokien ääreen. Kunhan saan hoidettua nämä tämän hetkiset kurssit kunnialla läpi, niin joulusta pääsee nauttimaan kotikotiin kolmeksi viikoksi❤️

Tänään 22-v, haaveita ja tavoitteita

Oon tosi järjestelmällinen ihminen ja haluan, että kaikki on suunniteltua mahdollisimman pitkälle. Tiedän, ettei elämää ole hyvä liiaksi suunnitella, mutta toisaalta jos se rauhoittaa mua, niin miksi ei? Mulle ennen kouluun pääsyä pahin stressin aihe oli se, etten tiennyt yhtään, mitä mun elämä tulee pitämään sisällään esimerkiksi näin syksyllä. Se, etten pystynyt suunnittelemaan elämääni kesää pidemmälle ahdisti aikalailla. Toki teki varmasti hyvää kerrankin elää "katsotaan mitä tapahtuu" -asenteella, mutta myönnän sen kyllä olleen hieman ahdistavaa. 

Mä oon pikkuhiljaa oppinut pois siitä ajatusmallista, että jokainen päivä, viikko ja kuukausi pitäisi olla suunniteltuna. On silti paljon asioita, joita suunnittelen etukäteen ja haaveilen siitä, että ne tapahtuu juuri kuten oon suunnitellut. Oon jo nyt alkanut miettimään aihetta syväreille, jotka lääkiksessä kirjotetaan ennen valmistumista, siitä miten pystyn tekemään kontakteja työelämän suhteen, mihin menen töihin kun valmistun, missä asun ja milloin haluan lapsia. Mua tällaisten asioiden miettiminen rauhoittaa kummasti eikä ahdista yhtään. Tiedän kuitenkin, ettei kaikki mitenkään tule menemään sillä tavalla kuten olen ne nyt ajatellut. Oon oppinut ajattelemaan, että kaikki tapahtuu syystä ja jos jokin ei mene niin kuin olen suunnitellut, sekin on ihan ok. Suunnittelu ja haaveilu on mulle vaan hyväksi, mutta elämän suorittaminen ei koskaan. Siinä on vissi ero, jonka oonkin havainnut ja yrittänyt keskittää tulevaisuuden suunnitteluni enemmän sinne haaveiden puolelle.

Jos mä ajattelen pientä Hetaa, niin en ollut ihan yhtä järjestelmällinen tai suunnitelmallinen tulevaisuuteni suhteen silloin. Varsinkaan koulutus ei ollut se mitä mietin, se oli urheilu. Toki silloinkin suunnittelin omistavani aikuisena valkoisen Audin (jep, se oli must😂), työn josta tykkään, perheen ja omakotitalon. Mä oon aina olettanut, että sellaisen perheidyllin tavoittelu on se "normi", mutta oon tässä pikkuhiljaa alkanut huomata, että ei todellakaan. Entistä enemmän lähipiirissä on tarinoita, että esimerkiksi matkustelu vie mukanaan ennemmin kuin opiskelu tai perhe-elämä. Jokainen tie on varmasti se oikea, kunhan tekee just sellasia asioita mitkä saa onnelliseksi. Mulle se on elämäni suunnittelu tietyllä aikajänteellä opiskelun, työn ja perheen suhteen. En halua, että mun elämä on vaan etapilta toiselle juoksemista, mutta tottakai omien haaveiden ja tavoitteiden saavuttaminen on yks hienoimmista asioista. En siis yritä jatkossakaan päästä eroon tästä tavastani suunnitella asioita, vaan enemmänkin keskittyä siihen, että ihan varmasti elän ja nautin myös siitä ajasta etappien välissä. 

Nyt 22-vuotiaana suunnittelen mm. elämääni valmistumisen jälkeen, mutta ne suunnitelmat tulee varmasti muuttumaan vielä monta kertaa. Onkin mielenkiintoista miettiä elämää vaikka 10 vuoden päähän, että kuinka monta nyt suunnittelemistani asioista on toteutunut, tai onko yksikään. Uskon kuitenkin, että jos elän oma onnellisuus edellä, oon 32-vuotiaana just sellaisessa elämäntilanteessa kun silloin haluankin olevani. 

Ihanaa loppuviikkoa kaikille❤️

Kuukausi lääkistä takana

Noniin, vihdoin täällä taas! Ensimmäinen kuukausi (tai oikeastaan 5 viikkoa) on nyt koulunkäyntiä takana. Voin sanoa, että nää 5 viikkoa on ollu elämäni tapahtumarikkaimmat. Vaikka kaikki perinteiset lääkiksen tapahtumat onkin olleet ihan älyttömän kivoja, oon silti tosi iloinen, että nyt ne kaikki rankimmat humputukset alkaa olla takana päin ja saa keskittyä oikeasti opiskeluun.

Mä oon huomannut nyt yliopistossa, että oon kehittynyt ihan hirveesti opiskelijana. Opin asioita todella paljon nopeammin mitä lukiossa ja ne jää helposti päähän. Ihan kauheasti ei oo vielä tarvinnut tehdä töitä ymmärtääkseen asioita, toki tästä eteenpäin asia vaikeutuu ja sitä tulee kovemmalla tahdilla. On kuitenkin lohduttavaa, että vielä ei ole tullut mitään paniikkia sen suhteen, että ei oppisi. Nimenomaan pääsykoe on opettanut mulle mitä opiskelu on ja mitkä opiskelutekniikat on just mulle sopivia. Vähän mietin, että miten ensi keväänä todistuksella suoraan lukiosta tulevat pärjäävät näin suuren tietotulvan alla, kun sitä pääsykoerumbaa ei ole tarvinnut käydä läpi eikä se ole opettanut opiskelemaan suuremmalla intensiteetillä kun verrataan lukiokursseihin. Toki senkin taidon oppii varmasti nopeasti, mutta se on aina inhottava tunne kun opiskelut stressaa.

Mä oon nauttinut opiskeluista ihan hirveästi. Meillä on tällä hetkellä menossa Fysiikkaa lääketiedettä opiskeleville -kurssi, Lääketieteellinen tieto ja viestintä -kurssi, Solun ja kudoksen rakenne ja toiminta -kurssi (SORATO) sekä Johdatus lääketieteeseen -kurssi. Näistä SORATO on ainut, johon saa panostaa enemmän, koska siitä saadaan ihan numero arvioinniksi. Vaikka muut kurssit ei sinällään liity ihmisen biologiaan mikä eniten kiinnostaa, on niissäkin ollut tosi mielenkiintoisia luentoja ja aiheita, mitä mielellään käy läpi. Ensi viikolla meillä alkaa tuki- ja liikuntaelimistön kurssi, jolloin saakin alkaa pänttäämään luiden ja lihasten latinankielisiä nimiä ihan huolella.

Tapahtumia meillä on ollut aika paljon, parina ekana viikkona huomattavasti enemmän. Mä en oo koskaan ollut kovinkaan paljoa juhlijatyyppiä, eikä yliopistoelämä ole sitä muuttanut. Oon silti nauttinut tosi paljon siitä, että ollaan käyty porukalla katselemassa menoa lähes joka tapahtumassa ja osallistuttu. Kyllä opiskella kerkiää ja ehdottomasti lähden bailuihin mukaan, vaikka alkoholi esimerkiksi ei mua määräänsä enempää kiinnosta. Kaikista eniten mä yliopistoelämässä nautin rutiineista ja opiskelemisesta, vaikka juurikin juhlimista saa olla sopivassa määrin. Ensi viikolla onkin yksi mulle uusi tapahtuma, fuksisitsit, jotka on sopivasti mun synttäripäivänä. Muutenkin alkoholi ja korkeakoulu kuullaan aika hyvin samassa lauseessa, johon liittyen oon ajatellut tehdä ihan erillistä postausta omista näkemyksistä.

Tää kuluva kouluviikko loppui terveyskeskuspäiviin. Itse pääsin onneksi juuri sille terveysasemalle jolle halusinkin, eli Jyväskylään ja nimenomaan siihen kuntaan, jossa itsekin pienenä potilaana kävin. En todellakaan osannut odottaa, että noi kaksi päivää tk:ssa olisi näin mielenkiintoiset, opettavaiset ja motivoivat. Olin kokoajan ihan into piukeana ja kyselin kaikennäköistä sitä mukaan kun kysymyksiä heräsi. Vielä ei mitään suurempaa päästy tekemään kuin kuuntelemaan sydäntä ja keuhkoja stetoskoopilla, mutta jo pelkästään sivusta seuraaminen opettaa tosi paljon. Oli todella mielenkiintoista päästä seuraamaan, että mitä kaikkea oikeasti kuuluu tk-lääkärin työhön, vaikkakin mun odotukset sen suhteen osui aikalailla oikeaan. Olisi ollut ikävää huomata noiden parin päivän aikana, että ala ei olisikaan ollut yhtään itselle sopiva eikä tuntisi olevansa oikeassa koulussa. Mun kohdalla halu toimia lääkärinä vaan kasvoi. Vasta nyt alkoi kunnolla konkretisoitumaan se, että ihan oikeasti muutaman vuoden päästä mäkin oon lääkäri.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille❤️

Ensi viikolla alkaa lääkis!

Nyt se sitten tapahtuu, huomenna musta tulee Kuopiolainen. Niin outoa edes ajatella, etten asu enää Jyväskylässä, missä oon käytännössä koko elämäni asunut. En tiedä kuinka kauan tuun sanomaan että asun Jyväskylässä Kuopion sijaan, mutta toisaalta ei Jyväskyläläisyyden musta tarviikaan lähteä.

Tää kesä on ollut ehdottomasti yks elämäni parhaista, ellei se paras. Lomailin alkukesästä hyvillä mielin pääsykokeen jälkeen, vaikkakaan iloinen mieli ei niinkään johtunut pääsykokeesta (koska harvalla kokeen jälkeen on varma olo), vaan ihan vaan siitä, että keväästä ja hakuvuodesta oli selvitty.

Kun tieto koulupaikasta tuli, alkokin varsinainen hullunmylly. Harva sitä edes tajuaa miten monta liikkuvaa asiaa on hoidettavana kun pääsee kouluun, mutta en tietenkään valita. Mielellään niitä asioita hoiti, mutta tämmöiselle ''kaikki pitää hoitaa tänään'' -ihmiselle oli vaikea jättää joitain juttuja to do -listalle odottamaan ensi viikkoa tai kuukautta. Nyt aletaan olemaan jo voiton puolella, sillä mm. tuet on haettu, asunto on löytynyt, sähkösopimus tehty, kotivakuutus otettu, opiskelija- ja kirjastokortti tilattu jnejne.

Meillä tosiaan Kuopiossa alkaa koulu aika myöhään, vasta 2.9. Toisaalta tää oli mulle vaan  hyvä juttu, niin kerkesin olla viime viikkoon asti töissä ja toki kaikki ylimääräinen raha otetaan opiskelijana vastaan heh. Sanoin heipat mun työpaikalle sunnuntaina ja nyt oonkin pari päivää lomaillut ennen huomista muuttoa. Loppuviikko meneekin sitten uuteen kaupunkiin tutustuessa, saa nähdä josko sitä uskaltaisi ihan opiskelijaravintolaa käydä testaamassa.

Mulla on ollut koko kesän tosi hyvät ja innostuneet fiilikset muutosta ja koulun alottamisesta. Tähän mä oon tähdännyt viimeset kaksi vuotta aivan sata lasissa enkä voi vieläkään uskoa, että ihan oikeasti mä alotan lääketieteen opiskelun. Ensimmäiset viikot tulee olemaan varmastui tosi rankkoja henkisesti ja fyysisesti, ja niitä jännitänkin eniten koko koulun alotuksessa. Liikkuvia osasia on ihan kauheesti ja uutta juttua tulee jatkuvasti. Mä luotan kuitenkin siihen, että meillä tulee olemaan tosi kiva fuksivuosi ja muistelen sitä sitten vuoden päästä haikeudella kun ootellaan uusia fukseja!

Mä ehdottomasti yritän pitää tän blogin elossa, lähinnä lääkisjuttuihin painottuen. Ihan liikaa ei netissä ole lääkisläisten blogeja, mikä mua itseäni vähän harmitti viime vuosina kun lueskelin pääsykokeeseen. Olisi ollut tosi kiva lukea aktiivisesti jonkun blogista että mitä kursseja siellä on, millaisia koulukirjoja, mitä käytännön harjoituksia jne. Tiedän että mun lukijoissa on hirveesti ensi vuonna lääkikseen hakevia, joten kiinnostusta varmaankin tällasille postauksille olisi?😊

Nyt mä laitan koneen kiinni ja alan nauttimaan mun vikasta illasta täällä Jyväskylässä. Ihanaa ja aurinkoista loppuviikkoa kaikille❤️

Mun tie lääkikseen

Mä en oo koskaan ollut mikään erityinen koulussa. Ala-asteella ei ollut sen kummempia vaikeuksia, mutta muistan etten koskaan saanut sitä täyttä kymppiä kokeesta. Muistan sen siitä, että äiti maksoi pientä taskurahaa kokeista ja koskaan sitä suurinta summaa en saanut haha. Muistan myös sen, että biologia oli ihan lemppari aine liikunnan ohessa. Olin kuitenkin pienenä niin urheilun pauloissa, että kun kysyttiin mikä musta tulee isona, vastasin aina urheilijan.

Huippu-urheilijan ammatti kyti vielä pitkään mun takaraivossa. Menestyin ihan hyvin kansallisella tasolla, SM-mitaleja tuli joka vuosi ja kehityskäyrä oli hyvinkin ylöspäin. Kouluun panostaminen ei ollut ykkösprioriteetti ja kävinkin yläasteen urheiluluokalla, eli liikuntaa saattoi olla viikossa normaalin parin tunnin sijasta jopa kymmenen. Urheilu oli mulle se suurin henkireikä ja elin sitä. Mikään ei oo parempaa kun se, että on joku asia elämässä johon motivaatio on suurin mahdollinen. Yläasteella koulu sujui edelleen ihan hyvin. Tykkäsin biologiasta, mutta tykkäsin myös kuvaamataidosta sekä kielistä. Mulla hautui ala- ja yläasteen aikana haaveita mm. kirjailijan, toimittajan ja arkkitehdin ammateista. Mulle koulu oli edelleen niin toissijainen asia, että lukioon mennessäkään mulla ei ollut sen suurempaa haisua mihin suuntaan mä lähden kulkemaan.

Pääsin urheilulukioon, joka tarkoitti käytännössä aamutreenejä joista saa suoritettuja kursseja, sekä pakollisten kurssien pois jättämistä. Itse jätin pois mm. pari historian kurssia, uskontoa, yhteiskuntaoppia, ruotsia (... tätä olis voinut  miettiä uudestaan) ja liikuntaa (kyllä vaan, urheilulukiossa haha). Päätin jo lukion alussa meneväni lukion neljään vuoteen, sillä se mahdollistaisi sopivan hitaan tahdin, jotta urheilulle jää aikaa. Lukio oli mullle nimenomaan urheilun kulta-aikaa. Saatoin treenata 10-15 kertaa viikossa jos mukaan lasketaan myös kevyet treenit. Olin pari vuotta nuorten maajoukkueessa ja muutenkin elin täysin urheilun ehdoilla. Kävin koulussa sen mitä kerkesin, useasti jätin tunteja väliin esim. lääkäreiden, fyssareiden ja jopa hierontojen takia. Sanomattakin selvää, ettei koulujutut ihan satasella sujuneet. Mä kuitenkin päätin ekana vuonna kahlaavani läpi pitkän matikan, bilsan, kemian ja fysiikan. Myös sen takia neljä vuotta lukiota oli hyvä valinta, sillä urheiluvalmennusten tullessa kaiken muun päälle kursseja oli tulossa kasaan mukava määrä.

Lukion alkuvaiheessa luettavia aineita päätettäessä mulla kävi ihan ekan kerran mielessä lääkärin ura. Ei todellakaan sen suuremmin, enemmänkin vain tyylillä "Kai mä nää kaikki aineet luen, jos vaikka haluaisinkin lääkikseen". Keskiarvo matikassa taisi olla 6-7 paikkeilla, kuten myös kemiassa ja fysiikassa. Voin sanoa olleeni aivan kujalla enkä tiedä miten pääsin kurssit läpi. Ajatusmalli oli kuitenkin läpi lukion sama: kunhan kirjoituksista pääsee läpi. En stressannut koulua sen enempää, koska tiesin oppivani asiat kunhan vähän panostaisin. Kerrat, jolloin tein läksyt oikeasti kotona on varmasti laskettavissa yhden käden sormilla. Luin kokeisiin aina edellisenä iltana, jos silloinkaan. Tunneilla yritin panostaa sen verran että pääsisin kurssin läpi.

Lukion kolmantena vuonna kun mun kaverit alkoi miettimään mihin hakisivat, alkoi mullekin konkretisoitumaan se, että jonnekin sitä on lähdettävä vuoden päästä hakemaan. Tässä vaiheessa lääkis oli mulle kaikista mielenkiintoisin vaihtoehto, mutta miten mä muka pääsisin sisään? Muistan katselleeni meidän koulussa muutamaa oppilasta ihaillen, jotka tiesivät tasan tarkkaan haluavansa lääkikseen ja panostivat kursseihin satasella ja muutenkin menivät lukion läpi pitkälti pääsykoe mielessä. Ja sitten olin mä, noin 7 keskiarvolla ilman mitään hajua kemiasta tai fysiikasta.

Nelosvuonna mietin vaihtoehtoja lääkikselle. Biolääketiede, biologia, bioteknologia, farmasia, insinööri, fyssari...  Mikään näistä ei kuitenkaan kolahtanut ihan täysillä. Lukion loppuvaiheessa myös mun huippu-urheilijan ammattihaaveet alkoi rakoilla jatkuvien vammojen takia. Ravasin mun lääkärillä joka kuukausi milloin minkäkin vamman takia. Mun lääkäri oli mulle yksi tärkeimmistä tukipilareista. Kerrankin itkin vastaanotolla pitkälti toista tuntia, mutta hän ei silti häätänyt mua pois vaikka sauraavien potilaiden vastaanottoajat myöhästyi vaikka kuinka. Kuulostaa kauhealta mun korvaan tällä hetkellä, apua.. Väitän, että mun hyvät kokemukset lääkärissä sai myös mut haluamaan sinne pöydän toiselle puolelle auttamaan muita. Ehkä juuri mun tilanteessa olevia urheilijoita olemalla yhtä suuri apu kuin mitä mun lääkäri oli mulle. Tiesin, että ammattia en urheilusta saa, enkä ollut valmis urheilemaan ''huvin vuoksi'' ja pitämään useita välivuosia. Halusin päästä kouluun, jotta saisin ''oikean'' ammatin.

Kirjoitin lukiosta neljään vuoteen paperit: äidinkieli E, englanti M, kemia M, terveystieto M, biologia C, pitkä matikka B. Kun yhteishaku koitti, taisin hakea vain lääkikseen ja rakennusinsinööriksi insinööri-iskän kannustamana. Insinöörin pääsykokeissa en edes käynyt, koska lääkiksen pääsykokeessa käytyäni tiesin, että se on se mitä haluan. Tämä eka haku mulla oli siis vuonna 2017 valmistumisen jälkeen. Menin kokeeseen täysin lukematta ja osasin vastata vain pariin bilsan tehtävään. Koe oli muutenkin täysin utopistinen mulle, mutta silti se antoi sen tarvittavan potkun. Heti pääsykoetta seuraavalla viikolla tilasin pääsykoemateriaaleja, ostin multa puuttuvat kemian ja fysiikan kirjat ja aloitin lukemisen aikaisin kesällä.

Tämä ensimmäinen varsinainen hakukerta meni mulla pitkälti lukutuntien keräämiseen. Olin niin huonolla tasolla, että ainut tapa keretä opiskelemaan kaikki oli pitää kovaa tahtia. Jälkikäteen ajateltuna se oli fiksua syksyllä kun nautin lukemisesta niin paljon, mutta keväällä tunteja olisi pitänyt laskea huomattavasti ennen koetta. Mä opin onneksi asioita nopeasti, joten jo jouluna olin käynyt kaikki asiat kertaalleen ja perusosaaminen oli hyvällä tasolla. Keväällä mulla alkoi Valmennuskeskuksen kurssi, joten aikataulu oli hyvä. Tunteja kertyi kuitenkin koko kevään liian paljon töiden ohessa. Kun mulla ei ollu töitä menin aamulla lukemaan klo 9 kirjastolle, luin kurssin alkuun asti eli noin klo 17, josta menin suoraan kurssipaikalle. Illalla olin kotona noin klo 21. Seuraavana päivänä sama rumba uudestaan. Jollekin saattaa toimia, mutta itselleni noin tiukka aikataulu aiheutti vaan ihan järjetöntä stressiä ja epävarmuutta omasta osaamisesta. Koenkin olleeni jopa parhaassa ''kunnossa'' jo heti joulun jälkeen, josta alamäki ja väsymys alkoi.

Pääsykoe meni vuonna 2018 penkin alle ja nimenomaan siksi, että tehtävät olisi olleet täysin tehtävissä. Mulla meni pasmat tosi pahasti sekaisin eikä ajatus millään kulkenut. Vilkuilin jatkuvasti kelloa ja stressasin ajan loppumista. Kokeen jälkeen olin täysin varma etten tuu pääsemään sisään. Harmittelin asiaa muutaman päivän, jonka jälkeen aloinkin jo suuntaamaan katseita seuraavaan vuoteen.

Tänä vuonna aloitin siis yhteistyön Mafy-Valmennuksen kanssa ja koko lukuprosessi oli koko vuoden hallinnassa. Koin jatkuvasti varmuutta siitä mitä teen ja olin itsevarma. Tiesin osaavani asiat, vaikka tottakai epävarmuuksiakin oli. Niihin ei pidä silti takertua liiaksi, sillä pääsykokeessa myös itsevarmuudella on tosi suuri merkitys. Positiivinen mieli koko prosessin ajan ja myös pääsykokeessa oli mun avain onnistumiseen. Tänä vuonna en myöskään vertaillut itseäni muihin tai rypenyt itsesäälissä huonosti menneiden harjoituskokeiden jälkeen. Kokeessa olin omassa flow -tilassa tietäen koko ajan mitä teen.

Oon ihan järjettömän ylpeä itsestäni ja siitä mitä oon saanut aikaan viimeisen kahden vuoden aikana. Oon oppinut ihan hirveästi lisää itsestäni ja kasvanut tosi paljon. Lukion parina viimeisenä vuonna en olisi ikimaailmassa uskonut, jos joku olisi sanonut mun pääsevän lääkikseen sisään toisella ''oikealla'' yrityksellä. Ei todellakaan, en mä. Oon tosi iloinen siitä, että sain sen motivaatioboostin valmistumisen jälkeen ja jaksoin tehdä kaksi vuotta töitä orjallisesti. Oon iloinen, etten ottanut sellaista koulupaikkaa vastaan jota en olisi ihan satasella halunnut, vaan luotin itseeni ja siihen, että pääsen kyllä lääkikseen kun teen tarpeeksi töitä.

Jos en olisi tänä vuonna päässyt sisään, olisin hakenut varmasti vielä ainakin kerran tai kaksi. Olin ilmottautunut jo syksyn bilsan kirjoituksiin varmuuden vuoksi, nyt pitää katsoa kerkeänkö käydä tekemässä koetta huvin vuoksi.

Sellainen hakutarina löytyy multa. Jos sä oot hakemassa johonkin kouluun ja susta tuntuu siltä, että muut on paljon fiksumpia eikä sulla riitä millään, niin oot väärässä. Kovalla työllä saa ihmeitä aikaan, sen oon oppinut ensin urheillessa ja nyt kouluun pääsemisessä.

Mun luku-urakka lääkiksen pääsykokeeseen

Yhdeksän päivän työputki on nyt takanapäin ja vihdoin saan huilahtaa päivän verran. Viime viikon keskiviikkona tuli koulujen tulokset, jonka jälkeen oonkin torstaista eteenpäin ollut töissä. Ainakaan aamuisin ei oo ollut vaikeuksia nousta ylös kun tietää, ettei tätä kovin montaa viikkoa ole jäljellä ennen syksyllä alkavia opiskeluita. Ajattelin nyt tässä postauksessa vähän avata mun luku-urakkaa tältä hakukerralta.

SYKSY:

Aloitin syksyllä varsinaisen lukemisen elokuun tienoilla, jolloin sain myös yhteistyönä Mafy Valmennuksen etäkurssin. Kurssiin kuului Mafynetin käyttöoikeudet, 7 harjoituskoetta koesalissa sekä henkilökohtainen opiskeluvalmentaja. Mulle tää kurssi oli äärettömän tärkeä, koska yhden vuoden lukemisten jälkeen en ollut todellakaan varma siitä, miten kannattaisi aloittaa uudestaan.

Etenin Mafyssa järjestelmällisesti, mutta sopivan rivakkaan tahtiin. Luin vain kemiaa ja fysiikkaa, fysiikkaa taisin lukea sen 10 tuntia ja kemiaa 5 tuntia viikossa. Määriä välillä hieman muutettiin opiskeluvalmentajan kanssa, mutta syksyllä fysiikkaa kertyi huomattavasti kemiaa enemmän. Ilman mun opoa olisin varmasti lukenut paljon suurempia määriä, josta ei todennäköisesti olisi ollut ainakaan hyötyä.

Muutenkin syksy meni opiskeluiden osalta hyvin. Etenin Mafyssa todella hyvää tahtia ja mulla oli itsevarma olo. Opin asiat nopeasti ja palasia alkoi loksahtelemaan paikoilleen pikkuhiljaa kun viime vuoden epäselvät asiat sai lisää selkeyttä. Aika meni ihan älyttömän nopeasti kun joka päivä oli selkeä suunnitelma mitä lukee ja kuinka paljon. Mafyn kanssa ei tarvinnut kertaakaan stressata sitä, että lukeeko oikeita asioita tai mitä laskuja kannattaa laskea.

KEVÄT:

Keväällä mulla alkoi Mafyn harkkakokeet, joita oli siis kevään mittaan 7 kappaletta. Mun mielestä Mafyn harkkakokeet simuloi todella hyvin varsinaista pääsykoetta, varsinkin tänä vuonna. Kuulin tosi paljon puhetta Mafyn kokeiden työläydestä, ettei oikeaan pääsykokeeseen tule yhtä työläitä tai pitkiä tehtäviä, mutta tänä vuonna pääsykoe olikin yllättävän työläs ja pitkä. Mafyn tiimi tekee jokaisen kokeen jälkeen analyysin kokeesta sekä kuvitteelliset sisäänpääsyrajat, joilla oltaisiin kouluun päästy. Mulla tämä raja ylittyi viisi kertaa seitsemästä. Mulle oli myös ihan äärettömän tärkeä tehdä kokeet oikeassa koesalissa, sillä pystyin rutinoimaan koko suorituksen vessassa käyntejä myöden. Koin, että mun kannattaa syödä ensin viinirypäleitä jotka pitää verensokerin ylhäällä, sitten parin tunnin jälkeen syödä leipä sekä pitää vessatauko 3 tunnin jälkeen. Opin myös muutaman kokeen jälkeen mulle parhaan koetaktiikan, josta voin kertoa lisää siinä postauksessa jossa kerron fiiliksiä itse kokeesta. Mulle rutiinit oli ihan A ja O, koska kun astuin oikeaan koesaliin, tiesin tasan tarkkaan kuinka seuraavat 5 tuntia tulee menemään.

Keväällä aloitin kunnolla biologiaa, vaikka sitä hieman luinkin jo joulukuun puolella. Biologiassa on sen verran vähemmän hommaa kuin fysiikassa ja kemiassa, että oli mulle oikein aloittaa sitä vasta kevään puolella. Kerkesin silti lukea kaiken tosi hyvin, eikä sellaisia aiheita juurikaan jäänyt joita olisin halunnut vielä kertailla.

Aloitin syksyisin päivän aina fysiikalla, mutta keväällä koin parhaaksi lukea ensin biologian ''alta pois''. Monille biologia on sitä mieluisinta luettavaa, mutta mulla keskittyminen pitkän päivän jälkeen ei enää riittänyt siihen tasapaksuun lukemiseen.

Kevät ei kuitenkaan mennyt ihan kuten olin aluksi kuvitellut. Olin käsileikkauksessa tammikuun puolella, josta sain sairaslomaa muutaman viikon. Helmikuussa lähdettiin Espanjaan, jonka jälkeen mulla alkoi ihmeellinen pyörryttäminen. Kävin lääkärissä ja pääsin jatkotutkimuksiin. Pyörrytyksen lisäksi kävin tutkituttamassa mun suoliston sekä mahalaukun, koska mulla oli huonoa oloa sekä vatsaongelmia. Varsinkin pyörrytys haittasi lukemisia enemmän kuin uskalsin blogissa paljastaa. Jouduin useasti lähtemään aiemmin kotiin kuin oli tarkoitus ja tottakai se häiritsi henkisesti tosi paljon. Pelkäsin että saan oikeassa kokeessa uuden ''kohtauksen'' jolloin ainut asia mitä voin tehdä on pitää silmät kiinni. Se, että kaikki työ ulosmitataan siinä viidessä tunnissa ahdisti ihan järjettömästi. Ahdisti, että joku musta täysin riippumaton asia pilaisi koko kokeen. Onneks niin ei sitten kuitenkaan käynyt ja sain tehtyä kokeen täysin ilman ongelmia.

Tein koko vuoden lukemisten ohessa töitä. Oon Subwayssa vuoropäällikkönä, eli vastuuta on jonkun verran eikä töihin voi mennä ihan päättömänä palloilemaan. Mulla oli kuitenkin molempina hakuvuosina mahdollisuus vähentää tunteja silloin kun siltä tuntui, mikä oli tottakai ihan mahtava juttu. En usko, että monessa muussa työpaikassa pomo olisi yhtä ymmärtäväinen lukemisten suhteen kun mulla. Tein siis syksyn lähes normaalisti 25-30h/viikkoon töitä, mutta joulun jälkeen vähensin n. 15-20h/vko. Toki keväälläkin töitä oli suhteellisen paljon, pari kolme vuoroa joka viikko. Montaa vapaapäivää mulle ei jäänyt.

Kokonaisuudessaan lukutunteja kertyi tänä vuonna noin 700 ja viime vuonna hieman enemmän. Laitan tähän vielä mun Mafyn käyrät, mutta nehän ei kerro juuri mistään. Fysiikassa mun käyrä huiteli korkealla, mutta voin näin jälkikäteen todeta, että joissain kohdissa tahtia olisi voinut hieman hidastaa ja tehdä tehtäviä laadukkaammin. Bilsassa kerkesin just ja just käydä kaikki asiat, mutta se olikin ihan tarpeeksi kun otin alusta asti ideaksi opiskella asiat niin hyvin kuin pystyn, tehdä kääntökortteja ja lukea joka päivä vaikeiden asioiden muistiinpanot. Kerkesin kuitenkin kerrata ne tehtävät toiseen kertaan joita en ekalla ollut saanut oikein. Kemiasta tuli ihan mun lemppariaine kevään mittaan ja pääsykokeessakin se sujui hyvin. Siinä tahti oli tasaisen tappava koko vuoden ja  keväällä kun tehtävät alkoi loppumaan kesken, tein listaa asioista jotka vielä vaati uusintakierroksen, kuten atomiorbitaalit ja keskityin lopun ajasta näihin juttuihin.

Nyt ihanaa perjantai-illan jatkoa ja viikonloppua❤️

TULOKSET #lääkikseen2019

Niin se vaan kuulkaa kävi, että musta tulee lääkäri! Oon pitänyt pääsykokeen jälkeen hiljaisempaa eloa täällä blogin puolella, koska oon halunnut unohtaa kokeen täysin. Mun Mafyn opon kanssa sovittiin, että mallivastauksia ei kannata mennä katsomaan, koska niistä tulee kuitenkin vaan paha mieli. En oo koskaan vielä kuullut yhtäkään joka olis ollut helpottunut vastausanalyysin katsomisen jälkeen ja itseni tuntien olisin vaan alkanut panikoimaan kahta kauheammin. Vastausanalyysia en ole vielä tähänkään päivään asti uskaltanut katsoa, tuskin katsonkaan haha.

Ihan yllärinä tulokset tulikin jo pari päivää ennen deadlineä jolloin ne on luvattu viimeistään tulevaksi. Mä oon stressannut tätä kuluvaa viikkoa jo kesän alusta alkaen, sillä tiesin tän pitävän sisällään kaikkea ei niin kivaa. Mun kesäloma loppui ja palasin töihin, joudun muuttamaan takaisin porukoille sekä tottakai tiesin koulujen tulosten tulevan. Oli jo valmiiksi pari inhottavaa stressin aihetta ja pelkäsin siihen päälle tulevan vielä kielteisen päätöksen kouluun pääsystä. Toisin kuitenkin kävi enkä voi vieläkään uskoa, että oikeasti mun opintopolussa mun nimen alla oli iso peukku ja ilmoitus hyväksytystä kokeesta.

Vähän on hämärän peitossa mitä sen jälkeen tapahtui kun sen tekstin ekan kerran luin, ainakin siitä seurasi paljon itkua ja soitin lähimmät sukulaiset lävitse. Siskon kanssa kumpikaan ei pystynyt edes puhumaan, itkettiin vaan. Tuun muistamaan ton päivän ihan varmasti lopun elämäni. Sitä ei pysty edes sanoin kuvaamaan kuinka hyvältä tuntuu saada palkinto siitä kaikesta työstä mitä on jaksanut tehdä monen vuoden ajan pitkäjänteisesti. Kaikki se kulminoitui tietysti siihen koepäivään mutta henkisesti vielä tuolloin tulospäivänä. Voin käsi sydämellä sanoa, että IHAN kaikki ne tunnit oli todellakin sen päivän arvoisia. Harmittaa jopa vähän se, että tuskin tuun koskaan enää kokemaan samanlaista prosessia ja sen huipennusta. Oon niin kiitollinen, että kaikki meni kuten olin unelmoinut ja se tuntuu tällä hetkellä ihan pakahduttavan onnelliselta asialta. Mä voin nyt ihan oikeasti sanoa, että musta tulee lääkäri.

Oon tottakai aivan super innoissani opiskeluiden aloittamisesta syksyllä enkä malta odottaa, että pääsen jatkamaan tätä vuotta täydellisesti lääkiksen penkiltä. Tarkoitus olisi pitää blogi elossa, sillä tää koko luku-urakka on kiinnostanut aivan tajuttoman suurta ihmismäärää, joten uskon myös lääkisjuttujen kiinnostavan.

Mä ajattelin tehdä vielä erilliset postaukset siitä miten mun lukuprosessi kokonaisuudessaan meni, vaikka täällä oonkin tosi paljon sitä avannut. On kuitenkin paljon asioita joita en halunnut blogiin kertoa, koska onhan pääsykoe kilpailu ja tietenkään omia heikkoja hetkiä ei mielellään täällä jaa varsinkaan ennen h-hetkeä. Lisäksi voisin kertoa siitä miten itse koe tuntui menevän, mitkä fiilikset kokeessa oli ja millaiset fiilikset siitä jäi. Jos sulla on jotain kysyttävää hakuprosessiin (tai miksei mihin tahansa) liittyen, voit kysyä tässä blogin kommenttiboksissa tai sitten Instagramissa viestillä, @hetaemiliaa löydyn instasta. Vastailen kysymyksiin sitten postausten merkeissä, kun tiedän mitkä asiat kiinnostaa. :)

Haluan vielä tähän loppuun sanoa onnittelut kaikille kouluun päässeille, oli ala mikä tahansa. Teitte kovan työn ja onnistuitte niissä kokeissa missä oli tärkeä onnistua. Ihan super paljon onnea ja tsemppiä opiskeluihin!

Joka vuosi vain noin kolmannes hakijoista saa paikan korkeakouluista, mikä kuulostaa toisaalta suurelta määrältä, mutta toisaalta hyvinkin pieneltä. Lääkikseen ovet aukeaa joka kymmenennelle suurin piirtein. Jos et saanut opiskelupaikkaa VIELÄ tänä vuonna, älä ruoski siitä itseäs. Saat olla pettynyt ja surullinen, mutta muista, että elämä jatkuu. Uusia hakuja tulee, eikä muutamallakaan vuodella ole mitään merkitystä sun lopun elämän kannalta. Mä ite uskon siihen, että asiat menee just niinkun niiden kuuluu mennä.

Pääsit kouluun tai et, muista rentoutua kesällä. Tee just niitä kivoja juttuja, ota etäisyyttä normaaliin arkeen ja nauti siitä mitä teet. Jatkui syksyllä luku-urakka tai opiskelut koulussa, on kesä nimenomaan sitä aikaa jolloin pitää muistaa irtautua siitä kaikesta. Ihanaa viikonlopun jatkoa just sulle♥

Kesäloma puolivälissä

Heissan! Kesäkuun puolella mennään ja musta tuntuu, että kesä on jo tosi pitkällä. Vaikka nyt vasta alkaa ekat helteet koittamaan niin tuntuu, että kesä on kestänyt jo ikuisuuden.

Välillä mä huomaan jopa stressaavani lomaa ja vapaapäiviä. Oon silti saanut lomallani aikaiseksi ihania juttuja, vaikka mikään niistä ei sen suurempi saavutus olekaan. Käytiin mm. tyttöjen kanssa Tuurin reissulla ja siinä samalla katseltiin kirkkoja jotka osui matkan varrelle (tästä tietää olevansa jo vanha). Alkukesän lempparijutuksi nousee ehdottomasti juoksulenkit illalla, kun aurinko on laskemassa ja kesän tuoksu on voimakkaimmillaan. En vaan tiedä mitään parempaa.

Lisäksi oon nähnyt paljon kavereita, käynyt serkun ylppäreissä, ihastellut kaverin uutta koiranpentua joka on maailman söpöin, siivonnut vaatekaappeja ja vienyt tavaraa kirpparille sekä päässyt korkkaamaan mökkikauden! Uskalsin jopa heittää talviturkin mikä on ihan historiallista, sillä mulle yleensä kerääntyy useiden kesien taviturkit niskaan kun en vaan saa itseäni järveen ilman kamalaa horkkaa.

Mä oon myös ilmottautunut jo biologian YO-kirjoituksiin syksylle, joihin menen ainakin jos koulupaikka ei aukea. Fysiikka ja bilsa kirjotetaan aina samana päivänä, joten toinen niistä on pakko kirjoittaa jo syksyllä, jos meinaan uusia ne molemmat. Ilmottautuminen kirjotuksiinkin on jo loppunut, eli päätös piti tehdä ennen koulujen tuloksia. Noh, jos kävisikin niin että pääsen kouluun, menen sitten ihan huvin vuoksi kokeilemaan josko arvosana nousisi!

Mulla on lomaa nyt kesäkuun loppupuolelle, jonka jälkeen aion tehdä töitä heinäkuun ja sitten kevennän töitä joko muuttoa tai kirjoituksiin lukua varten. Sinällään kiva tietää että jos koulupaikka ei aukea, tulee ensi vuoden hakukerrasta pakostikin erilainen aiempiin kahteen verrattuna. Vuosi jakautuu kolmeen osaan kirjoitusten sekä pääsykokeen suhteen. Onneksi mulla ei muita kirjoitettavia aineita fysiikan, kemian ja bilsan lisäksi ole kuin matikka, joten samoja aineita luen kuin tähänkin asti. On kuitenkin kiva, että vuoteen mahtuu pari "välietappia" eikä ainut pääpäivä ole siellä toukokuulla.

Vaikka välillä tuntuu että loma menee "hukkaan" kun ei saa välttämättä tehtyä mitään sen suurempaa, on loppujen lopuksi ne pienet jutut niitä, mistä kesä koostuu. Onneksi näitä pieniä juttuja pystyy tekemään myös myöhemmin vapaapäivinä vaikka varsinaista lomaa ei olekaan. Mulla on myös ollut jo pientä hinkua avata bilsan kirjat, mutta tähän mennessä oon tyytynyt lukemaan tiedelehtiä. Mulla on tällä hetkellä tosi rennot fiilikset koulujen tulosten suhteen ja oon pyrkinyt miettimään asioita mitä teen loppukesästä pääsin kouluun tai en. Välillä tulee mieleen niin kivoja juttuja koskien elämää täällä Jyväskylässä jos en kouluun pääsisikään, että hetkellisesti sekin tuntuu ihan ok vaihtoehdolta. Tottakai kaikista isoin ja hienoin juttu olisi jos kouluun pääsisi, mutta pitää muistaa että elämä jatkuu ja kivoja juttuja tapahtuu vaikka lääkiksen ovet ei aukeisikaan vielä.

Ihania hellepäiviä ja hyvää viikonloppua kaikille♥

kuulumiset ja kesän bucket list

Pääsykoe ohi ja mun kesäloman ensimmäinen päivä. Mulla on ollut monin tavoin rankka kevät ja suon loman itselleni ihan täysin, oon ansainnut tän. Vaikka en kokenut että mulla olis varsinaista stressiä, on kroppa pääsykokeen jälkeen sanonut toista. Oon nukkunut pääsykokeen jälkeen muutaman ekan yön 12h yöunia sekä kaikki muutkin yöt n. 10h. Eilen vikan työpäivän kunniaks mulle iski tuttu kurkkukipu, joka iskee AINA kun stressi hellittää. Toisaalta se on hyvä merkki siitä, että nyt mun kroppa voi hyvin ja se saa ottaa rennosti.

Mä en aio ennen pääsykokeiden tulosten tuloa analysoida mun koetta tai fiiliksiä, sillä tuun tekemään sen joka tapauksessa tulosten tultua oli tulema mikä tahansa. Mulle tää kesä tuo uusia juttuja joka tapauksessa kävi miten kävi, joten mulla on kaikki tällä hetkellä hyvin ja mä voin hyvin.

Aloitin työt lukion vikana vuonna eikä ekalle kesälle kerennyt kertyä juurikaan kesälomia mitä nyt muistan äkkiseltään. Aloitin pääsykokeisiin lukemiset kuitenkin heti kesäkuussa, joten siltäkään osin en lomaillut. Viime vuonna pääsykokeen jälkeen oli niin huono fiilis, että halusin aloittaa uudestaan opiskelut melkein heti kokeen jälkeen. Se tuntu tosi hyvältä päätökseltä ja sitä se siis olikin, mutta lomailtua ei tullut. Lisäksi palkalliset lomat töiden puolesta pidin jo ennen pääsykoetta ja heti kokeen jälkeen huomasinkin olevani aivan puhki, mutta lomat oli jo pidetty. Toki työpaikalla ymmärrettiin ihanasti mua ja sain palkattomia vapaita, mutta ne ei tietysti ole sama asia kuin ''oikea'' kesäloma.

Tänä vuonna tein töitä koko vuoden, keväällä kuitenkin vähemmän kun syksyllä. Halusin, että mulla on pääsykokeen jälkeen mun kesälomat ja onnekseni se toteutui. Nyt oon siis virallisesti kesälomalla ja tätä jatkuu kesäkuun loppupuolelle asti, ai että.  Kesäloman suunnitelmia mulla on vain yksi tällä hetkellä; lähdetään siskon kanssa Rodokselle. Ajattelin listailla muutamia muita juttuja joita ajattelin kesän aikana toteuttaa, koska mikään ei oo kivempaa kun listojen tekeminen, hah.

Ihan eka juttu joka tuli mieleen on veren luovutus, jonka pystyn toteuttamaan loppukesästä. Mä en edes muista mikä mun veriryhmä on ja olis mielenkiintosta tietää se, sekä tottakai kantaa kortensa kekoon hyvän asian puolesta.

Haluaisin vuokrata kirpparipöydän ja karsia vaatteita kaapeista. Mä oon niin yksipuolinen pukeutuja niitä muutamia ''parempia'' asuja lukuunottamatta, että vaatekaapissa on käyttämättömiä vaatteita ihan liikaa.

Yksi niinkin yksinkertainen juttu kun lukuhetki kirjastolla. Kirjasto on ollut mun opiskelupaikka viimeiset kaksi vuotta ja nyt kesälomalla haluaisin mennä sinne lukemaan lehtiä ja juomaan kupillisen kahvia, ihan vaan kun opiskelut on tältä erää ohi ja aikaa on lehtienkin lukemiselle.

Piknik kavereiden kanssa on yks niistä jutuista joka on pakko toteuttaa. Ostin uuden piknik-viltinkin vanhan rikki menneen tilalle, joten puitteet on ainakin kunnossa. Nyt vaan odotellaan ne ihanan lämpöiset kelit takaisin.

Ed Sheeranin keikka meillä on heinäkuussa, jota odotan tietysti innolla. Samalla tehdään miniloma Helsinkiin, joka on kiva pieni irtiotto arjesta työarjen väliin.

Haluaisin alkaa katsomaan jotain uutta sarjaa Netflixistä tai Viaplaysta nyt kun aikaa on enemmän. Oon katsellut aktiivisesti vain Greyn Anatomiaa sekä Sykettä, jotka molemmat on mulla loppusuoralla, joten joku uusi sarja olisi etsinnässä. Oon kuullut hyvää mm. Quicksand-sarjasta, joten ehkäpä se pääsee seuraavaksi katseluun.

Tottakai jokaiseen kesään kuuluu mökkeilyt. Mulla on aivan ihanat sukulaiset ja läheiset joiden kanssa on ihanaa olla mökillä. Mikään ei stressaa ja jotain tehdään vain jos siltä tuntuu, ilman sen suurempia suunnitelmia. Parhaat lapsuuden kesämuistot on nimenomaan mökiltä ja on parasta, että edelleen ollaan kesät siellä samalla porukalla. Oon vaan tosi onnekas että saan edelleen viettää sukulaisten kanssa samanlaisia kesiä kun lapsena.

Yksi kohokohdista tulee varmasti olemaan reissu Rodokselle josta jo aiemmin mainitsin. Käytiin kaverin kanssa Rodoksella muutama vuosi takaperin ja se oli ihana reissu. Rodos on niin kaunis kuten sitä ympäröivät pikkusaaretkin, joten parempaa paikkaa rentoutumiselle ei ole. Ajateltiin lähteä laivaretkille, snorklailla, ottaa tietysti paljon ihania kuvia sekä ihan vaan makoilla. Mä ja Sanni ollaan tehty paljon töitä taas tänä vuonna opiskeluiden ja muun elämän suhteen, joten me niin ansaitaan pieni löhöilyloma. Päädyttiin valmismatkaan ja hyvään hotelliin, jotta kaikki stressitekijät jää minimiin, parasta.

Mä olin vielä muutama vuosi sitten ahkera kuvien teettäjä, mutta viime aikoina se on jäänyt harmittavan vähälle. Yksi kesän to do- jutuista voisikin olla kuvien teettäminen. Varsinkin Rodoksen reissun jälkeen kuvia on varmasti teetettäväksi enemmänkin.

En oo lukenut kirjoja aikoihin ja tälle kesälle olisi kiva ottaa tavoitteeksi lukea edes yksi kirja kannesta kanteen. Tän luulis olevan helppoa kunhan pääsen mökille riippukeinuun makoilemaan!

Ihanaa loppuviikkoa kaikille!♥

Viikko pääsykokeeseen #lääkikseen2019

Viikon päästä tähän aikaan koe on jo ohi, siis ihan älytöntä. Mulla on tosi hyvät fiilikset tällä hetkellä enkä malta odottaa koetta. Tottakai mua vähän jännittää, mutta tässä on niin kovasti tehty töitä ja monta kuukautta opiskelua takana, joten onhan sitä pakko olla myös iloinen, että nyt tää ainakin hetkeksi jää tähän.

Viimeset pari viikkoa oon pyrkinyt vaan kertailemaan ja kehittämään erityisesti tärppien hallintaa. Bilsa on tällä hetkellä se tylsin aine opiskella, sillä kaikki on aika selkeää. Toki on aiheita joita voisi vielä hioa, mutta oon nähnyt paremmaksi jättää ne sikseen, sillä tällä vikalla viikolla se lietsoo vaan stressiä jos alan opettelemaan liikaa nippelitietoa jostain ekologian aiheesta. Kemiassa ja fysiikassa avainasemassa on ollut laskurutiinin ylläpito ja kaikkien aiheiden kertailu. Oon kertaillut tehtäviä jotka ei ole mennyt ekalla kerralla oikein sekä aiheita, joista oli kerennyt muistijälki haalistua. 

Mafynetti* on ollut mulle tän vuoden aikana ihan elintärkeä. En oo stressannut sekuntiakaan sitä oonko opiskellut kaikki aiheet tai oonko hypännyt jonkin asian yli turhan nopeasti. Jos aihetta ei osaa, tulee tehtävät niin kauan kertaukseen kunnes sen osaa. Asian ohi ei pääse lopullisesti edes silloin, koska loppupään paketeissa kerrataan kaikkia aiheita sekaisin ja tehtäviä tehdään sekalaisessa järjestyksessä. Ekalla väärin menneet tehtävät löytää nopeasti ja niitä voi tehdä uudestaan kun kertaa vaikeita aiheita. Näiden tehtävien tekeminen nostaa ihanasti myös itseluottamusta, kun saakin vastauksen  heti oikein vaikka syksyllä sen teko olisi tuottanut ongelmia. 

Mulla Mafyn harjoituskokeet meni ihan hyvin. Olisin päässyt viidessä kokeessa seitsemästä yleisten rajan yli, mihin oon ihan tyytyväinen. Toinen näistä missä raja ei ylittynyt oli monivalintakoe, joka ei ihan vastannut mun vahvuusaluetta haha. Tottakai joka kokeessa tein tyhmiä virheitä ja ne harmittaa joka kerta, mutta hyvä tietää, että oikeassakin kokeessa on varaa tehdä jokunen virhe, eikä peli silti ole välttämättä pelattu.

*Mafyn etäkurssi saatu yhteistyönä

Mä oon ollut koko lukuprosessin onneksi terve (kop kop) ja uskonkin, että kaikki taudit iskee päälle heti kokeen jälkeen kun stressi lakkaa. Mainitsin aiemmassa postauksessa pyörrytyksestä josta oon kuitenkin kärsinyt, eikä se ole vielä hävinnyt minnekään. Onneksi oon oppinut ihan hyvin elämään sen kanssa enkä usko sen vaikuttavan mun koesuoritukseen. Jokaisella on kuitenkin ne omat ongelmansa joiden kanssa painii kokeessa. Mun Mafyn Opo sanoikin tosi hyvin, että onneksi tää pyörrytys ei iskenyt ekaa kertaa siellä kokeessa, koska sillon vasta pasmat olisikin mennyt sekaisin. Nyt oon saanut useamman kuukauden totutella tähän. Kesäkuun puolivälissä meen neurologille, toivottavasti syynä ei ole mitään vakavampaa.

Mitkä fiilikset mulla nyt siis on? Päällimmäinen fiilis on iloinen mutta haikea. Oon tykännyt niin paljon tästä koko prosessista, kuten tykkäsin viimekin vuonna, että on jopa haikeaa että se loppuu nyt. Pääsykokeeseen lukiessa on kuitenkin kaikki pelissä ja tavoite on tosi selkeä. Lukemiset on jatkuvasti alitajunnassa ja motivaatio vie eteenpäin. Motivaatio on elämässä kuitenkin tosi tärkeä asia, oli sen kohde sitten mikä tahansa. Tottakai uskon että lääkisjutut koulussa on älyttömän mielenkiintoisia, mutta samanlaista varsinaista maalia ei enää ole, kun sisään on päässyt.

Jos en pääse sisään, uusi vuosi lukemisia odottaa. Se olisi tietysti vähän erilainen kahteen edelliseen verrattuna, sillä vuonna 2020 puolet opiskelijoista valitaan YO-todistuksella ja silloin munkin kannattaa käydä uusimassa kirjoituksia, jotta voisin päästä suoraan todistuksella sisään. Eli onneksi ihan samanlaista vuotta opiskelua ei olisi tiedossa vaikka ovet lääkikseen ei vielä aukeisikaan. Mulla on kuitenkin loppujen lopuksi tosi rauhallinen ja luottavainen fiilis, sillä stressaamalla ja epäilemällä omia taitoja ei ainakaan paranna omaa suoritusta. Mulla oli viimeinen opo-puhelu viime viikolla ja siitä jäi tosi hyvät fiilikset. Aion todellakin mennä näyttämään parhaani kokeeseen, riitti se tai ei. Oon oppinut tänä vuonna niin paljon uutta, että odotan vaan innoissani, että mistä niistä asioista pääsee näyttämään osaamista.

Saa nähdä tuunko vielä kirjoittamaan ennen koetta, mutta viimeistään tulosten tultua. Yritän kokeen jälkeen olla ajattelematta sitä ollenkaan ja pidänkin ihanan neljän viikon loman pääsykokeen jälkeen niin töistä kuin opiskelustakin. Vitsit en malta odottaa, että pääsen tekemään ihan mitä huvittaa täysin oikeutetusti pitkän aherruksen jälkeen. Saa nähdä ottaakko äkkilähtö johonkin vai löhöillä mökillä päivästä toiseen.

Ihanaa loppuviikkoa ja tsemppiä jokaiselle jolla on jonkun alan pääsykoe edessä!♥

Kuukausi pääsykokeeseen #lääkikseen2019

Enää päivällä vajaa kuukausi pääsykokeeseen, jaiks! Mulle kuuluu tällä hetkellä hyvää ja odotan jo innolla, että koe tulisi. Toki on vielä muutama pikkujuttu joita haluan kerrata mutta koen, että tässä vikan kuukauden aikana ei paljoa kerkeä tehdä. Varsinkin kun alla on jo yksi ns. ''kunnon'' hakukerta, niin kahden vuoden lukemisten jälkeen tässä vaiheessa tuntuu jo siltä, että yhdellä kuukaudella ei ole juurikaan merkitystä. Mun tilanteessa ehkä enemmänkin vaan haittaa kun hyötyä heh. Mä odotan vaan innolla että saan koepaperin eteen ja pääsen testamaan oman osaamisen ja näkemään mihin se riittää. Jos se ei riitä niin sitten ei, onneksi aina tulee uusia kokeita.  

Koska biologian osalta mulla alkaa olemaan Mafyn* tehtävät käytynä ja uuden opsin kirjat luettuna, päätin vielä ostaa Koralli -kirjasarjan pari kirjaa tähän kertausvaiheeseen mukaan. Oon kokenut ne hyödylliseksi, vaikka aika pienistä nippelitiedoista puhutaankin jos niitä ei Mafysta löydy. Asioita on kuitenkin selitetty eri tavalla jos vertaa Mafya, vanhan opsin Biosia, uuden opsin Biosia, Lukion biologia -sarjaa ja tätä Korallia. On hassua miten eri kirjoissa painotetaan ihan eri asioita, ja oon halunnut lukea tietoa mahdollisimman monesta eri lähteestä, jotta joka aiheeseen olisi tarpeeksi laaja tietämys. 

Kemiassa oon pyrkinyt vaan pitämään laskurutiinia yllä ja ne mun vihaamat puskurilaskutkin alkaa olemaan hallussa. Oon oppinut muutamia pikkujuttuja vielä vähän paremmin, kuten orbitaaleja. Viime vuonna en todellakaan kerennyt opettelemaan suotyyppien erityispiirteitä tai vaikka näitä orbitaaleja, mutta onneksi tänä vuonna niille on jäänyt aikaa. Fysiikka on toisaalta mun vahvuus, mutta toisaalta myös heikkous. Koen, että omaan hyvän matemaattisen pään ja osaan ajatella fysiikan ilmiöitä selkeästi, mutta aina en saa siitä ajatusmallista kiinni. Onneksi siihen yleensä auttaa ihan vaan tilanteen rauhoittaminen ja maalaisjärjellä miettiminen. Oonkin pyrkinyt nyt viime viikot laskemaan tehtäviä jotka on sitä peruskauraa, jotta varmuus niihin on kohdallaan.

*Mafy-Valmennuksen etäkurssi saatu yhteistyönä

Oon lukenut tämän kevään n. 30h/vko, mikä on ollut mulle tosi sopiva määrä. Oon yrittänyt laittaa laadun määrän edelle ja oonkin onnistunut siinä hyvin. Ei ole ollut montaa päivää kun päivän tuntitavoitetta en olisi saanut kasaan, mikä kertookin lukutuntien olleen aika sopivat mulle. Varmasti on niitä jotka on lukenut paljon enemmänkin ja onhan se niin että useasti lukutunnit korreloi suoraan sisäänpääsyyn, mutta mun osalta koen, että jos olisin vähänkin enemmän viettänyt aikaa kirjastolla niin henkinen hyvinvointi olisi huonompi. Kaikki kuitenkin kulminoituu vaan siihen yhteen viisituntiseen ja on aika vaikea saada itsestään puristettua paras suoritus ulos, jos henkisesti ei ole hyvä olo. 

Toisin kuin viime vuonna, tänä vuonna mä odotan että pääsykoe olisi jo ohi. Viime vuonna mulla oli niin kauhea stressi loppukeväästä, että ensimmäiset lehdet puissa sai aikaan vaan inhottavan tunteen :D Haluan odottaa myös elämää pääsykokeen jälkeen, jotta kokeen jälkeen ei olisi tyhjä olo. Helposti sitä vaan miettii koepäivää ja unohtaa, että senkin jälkeen täytyisi keksiä jotain tekemistä. Varsinkin kun tulosten odotteluun menee aikaa, on tosi tärkeää keksiä muuta mietittävää. 

Mä kirjoitankin tätä postausta paahtavan kuumalta parvekkeelta hyvän lukupäivän jälkeen. Kummasti sitä vaan aina ihmettelee tätä lämpöä ja valoa kevät toisensa perään. Nyt ihanaa ja aurinkoista viikon jatkoa ja pääsiäistä jokaiselle♥

YHTEISHAKU #lääkikseen2019

Heipsan taas! Viime viikollahan se sitten alkoi, yhteishaku korkeakouluihin nimittäin. Aika kiitää kyllä aivan älyttömän nopeasti ja kevään merkkejäkin on ollut ilmassa, eli kyllä se pääsykoekin vaan lähestyy.

Hakemuksen laitoin vetämään jo haun ensimmäisinä päivinä ja Kuopion päätin laittaa ensimmäiseksi hakutoiveeksi. Kuopio siksi, että tuttuja on ollut opiskelemassa Kuopiossa lääketiedettä sekä myös muita aloja, oon käynyt Kuopion lääkiksessä abivuonna tutustumassa sekä muutenkin oon kuullut vaan hyvää Kuopiosta opiskelukaupunkina. Kuopio on lähellä Jyväskylää ja muutenkin aika samantyylinen kaupunki. Jos Jyväskylässä olisi lääkis niin hakisin tänne, koska rakastan tätä kaupunkia ja mielelläni jäisin. Toki mahdollisesti matalammat pisterajatkin vaikutti mun päätökseen.

Mä hain viime vuonna lääkiksen lisäksi opiskelemaan bioteknologiaa Tampereelle ja olisinkin päässyt sisään, mutta paikkaa en ottanut vastaan. Hain enemmänkin vain kokeilumielessä, että riittäisikö oma osaaminen opiskelupaikkaan, vaikka pääsykoekirjaa en lukenutkaan. Lukion tiedoilla pärjäsikin niin hyvin, että paikka olisi auennut. Mutta miksi en sitten ottanut paikkaa vastaan? Miksi juuri lääkis on se mihin haluan?

Mafy-Valmennuksen etäkurssi saatu yhteistyönä

Mua on tottakai kiinnostanut aina ihminen tosi paljon ja mm. urheilun kautta oon oppinut tosi paljon asioita ihmiskehon toiminnasta. Oon rampannut tähän asti lääkäreillä enemmän kuin joku koko elämänsä aikana, milloin minkäkin vaivan takia. Joka kerta kun käyn lääkärissä, mulle tulee kotoisa olo. Mulla oli urheiluaikana ihana lääkäri, jolla kävin aina. Mä haluan, että joskus mä voin olla jollekin yhtä paljon avuksi ja tottakai tueksi ja turvaksi kun mun lääkäri oli mulle.

Lisäksi en malta odottaa sitä tietotulvaa. Mä oon jo lukiotasoiseen biologiaan ihan koukussa ja ihmisen toimiminen niin ihmeellisenä kokonaisuutena on kiehtovaa. Mä jään koukkuun uuden oppimiseen ja parasta on, kun opitut asiat alkaa loksahtelemaan paikoilleen suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Ja lääkärin ammatti on nimenomaan uuden oppimista jatkuvasti. Mua kiinnostaa ihan hirveästi tietää miten mikäkin toimii ja miten kaikki liittyy toisiinsa.

Tottakai koulutus ja työ on vaativaa ja varmasti tulee hetkiä, jolloin mietin oliko ala oikea, kuten varmaan kaikille opiskeluiden aloituksen jälkeen. En kuitenkaan pystyisi antamaan itselleni anteeksi, jos ottaisin nyt jonkun sellaisen koulupaikan vastaan, jota en yhtä kovasti haluaisi. Sillon, kun ei ole ihan varma mitä haluaa, on enemmän kun ok kokeilla ja hakea kouluihin, jotka saattaisi kiinnostaa. Mutta koska mulla on niin vahva halu lääkäriksi, mä en ollut vielä viime vuonna (enkä myöskään tänä vuonna) valmis ottamaan mitään muuta paikkaa vastaan.

En siis hakenut mihinkään muualle kuin lääkikseen. Esimerkiksi farmasian opinnot saattaisi kiinnostaa, mutta ne on varavaihtoehtoja tulevaisuuden varalle. Vielä tällä hetkellä musta tuntuu, että jos en tänä vuonna pääse sisään, niin haen vielä ainakin kerran. Mä en koe että mulla on kiire opiskelemaan, vaikka usein tässä nykymaailmassa tuntuukin olevan se trendi, että jatko-opiskelemaan on päästävä heti. Ikinä ei voi tietää mitä elämässä tapahtuu, eikä äkkiä kouluun pääseminen välttämättä tarkoita äkkiä valmistumista tai äkkiä työelämään pääsemistä. Aina voi tulla eteen asioita, jotka jarruttaa tai vie elämässä taaksepäin. Se, että joutuu pitämään pari välivuotta enemmän, on pieni hinta siitä, että pääsee opiskelemaan unelma-ammattiin.

Lisäksi todistusvalinnan yleistyminen vuonna 2020 vaikutti mun päätökseen, koska haluan olla ensikin vuonna ensikertalainen, jos en nyt pääse sisään. Vain ensikertalaiset voivat hakea todistusvalinnassa, joten koen sen olevan mulle ensi vuonna yhtä hyvä väylä kuin pääsykoe, kunhan käyn uusimassa YO-kokeita. En kuitenkaan halua miettiä vielä tätä kevättä pidemmälle sen suuremmin, mutta tottakai tällaisia asioita on mietittävä edes jollain tasolla, koska koulun vaihtaminen tulee olemaan paljon haastavampaa jatkossa.

Turha kuitenkaan vielä huolehtia tulevasta jos ei vielä tänä keväänä pääsekään sisään. Kaikki menee kyllä niin kuin on mennäkseen, joten tällä hetkellä katse on vain toukokuun puoleen väliin. Mafyn kolmas harjoituskoe meni mun osalta erittäin hyvin ja eilinen, neljäs harjoitukoe meni ok-tasolle. Alan olemaan jo aika itsekriittinen hyvin menneiden kokeiden jälkeen, eikä perussuoritukset enää tyydytä. Tämä neljäs harjoituskoe oli kuitenkin mulle aika haastava, sillä oon kärsinyt viimeisen kuukauden ajan oudosta pyörrytyksestä. Mitään sen vakavampaa ei pitäisi olla, vaikka oonkin lääkärissä rampannut ja mahdollisesti jatkotutkimuksiin menossa. Eilinen koe oli kuitenkin vähän hankala kun aineistoja oli monta, ja pyörryttäessä pahinta on pitkien tekstien lukeminen. Oon onneksi oppinut tässä muutaman kikan joilla oloa saa paremmaksi ja kokeeseen on onneksi monta viikkoa, joten luotto omaan suoritukseen on vahva. Ajattelen myös niin, että ehkä tää on mun kropan tapa himmata lukemiset sopivan maltillisiksi (noh, lukutunteja tulee silti 25-30h/vko), ettei tule otettua turhaa överi loppukiriä tähän keväälle.

Ihanan aurinkoista sunnuntaita kaikille!♥

LUKUFIILIKSIÄ #lääkikseen2019

Heipsan ja hyvää sunnuntaita! Mä olen kotiutunut Espanjasta jo viime viikon puolivälin tienoilla ja normaali arki alkoi heti rullaamaan. Mulla on ollut pieniä vaikeuksia terveyden kanssa, jonka takia lukutunnitkin jäi hieman alhaisemmiksi tällä viikolla. Hyvin mennyt harjoituskoe eilen kuitenkin piristi mieltä ja sain siitä varmistuksen, että on vaan parempi kuunnella kroppaa ja ottaa rauhallisemmin silloin, kun siltä tuntuu. Blogipostaukset tällä hetkellä on hyvinkin opiskelupainotteisia, mutta statistiikkoja vilkaisemalla nää on selkeästi tykätyimpiä postauksia, joten opiskelukuulumisia tiedossa jälleen!

Mulla ei ollut sen suurempia odotuksia eiliseen kokeeseen, koska tosiaan reissussa en lukenut juurikaan ja tämän viikon lukutunnitkin jäi mataliksi. Oon vähän katsellut oikeita vastauksia ja koe meni ihan hyvin. Saa nähdä heittääkö mun laskemat pisteet tarkastajien laskemista. Juuri näiden terveysongelmien takia jouduin tekemään kokeen paljon edellisiä rauhallisemmin, joka olikin tosi hyvä. Jouduin tarkastamaan tehtäviä oikein super tarkkaan, koska ajatukset oli helposti muualla. Pari huolimattomuusvirhettä mahtui silti mukaan, mutta tuskin tuun koskaan tekemään koetta, johon ei yhtäkään virhettä tule.

*Valmennuskurssi saatu yhteistyönä

Tuntuu ihan hullulta, että pääsykokeeseen on enää pari kuukautta. Tilanne on kuitenkin huomattavasti parempi tällä hetkellä kuin viime vuonna tähän aikaan, sillä nyt tuntuu siltä, että kerkeän kertaamaan oikeasti hyvin. Oon kemiassa lisätehtäväpaketeissa, kuten myös fysiikassa. Bilsassa oon myös loppupuolella koko pakettia. Onneksi mulla on ihana opiskeluvalmentaja joka on ottanut selvää, mitä mun kannattaa lukea loppukeväästä kun tehtävät Mafyssa saattaa loppua kesken. Mafynetissä* on ihan järjettömän paljon tehtäviä, mutta koska mulla oli sen verran hyvä pohja viime vuodelta, on etenemistahtikin ollut heti syksystä alkaen aika nopea. Onkin tosi hyvä, että Mafylta saa sitten tietoa muista lisätehtävistä joita kannattaa tehdä, jos sattuukin niin, että ne tehtävät loppuu kesken.

Oon tänä keväänä pyrkinyt nimenomaan yhdistelemään opittua tietoa niin, että kaikista aihealueista tulee selkeitä kokonaisuuksia. Bilsassakin on niin hirveä määrä nippelitietoa, että ilman selkeää käsitystä kokonaisuudesta on asioita huomattavasti vaikeampi opetella. Oonkin varmaan tänä keväänä tehnyt enemmän ajatuskarttoja kuin koko elämäni aikana yhteensä haha. Aiemmin vihasin ajatuskarttojen tekoa, sillä sain lisättyä sinne vain ihan muutamia juttuja ulkomuistista. Tällä hetkellä yhtäläisyyksiä eri asioiden kesken tulee jatkuvasti lisää karttaa tehdessä, mikä on tosi motivoivaa. Mafynetti auttaa tässä tosi paljon, ja oonkin oppinut kokonaisuuksia ihan eri tavalla viime vuoteen verrattuna. Luin viime vuonna bilsan kirjoja erillisinä kokonaisuuksina enkä osannut juurikaan yhdistellä oppimaani tietoa. Mafyssa kokonaisuudet on selkeästi niin, että jos joku ensimmäisen kurssin asia liittyy toiseen bilsan kurssiin, ne opetetaan nimenomaan yhdessä, eikä erikseen.

Lisäksi eilisen harjoituskokeen jälkeen huomasin, kuinka paljon oon kehittynyt monivalintojen tekijänä. Viime vuonna sain ihan hävettävän vähän pisteitä monivalinnoista, sillä olin niissä hidas enkä osannut haistaa kompakysymyksiä yhtään. Miinuspisteitä sateli, joten pisteet laski kuin lehmän häntä. Sen verran mitä koetta muistan eiliseltä ja sitä tarkastin, meni mun monivalinnat todella hyvin aiempiin kokeisiin verrattuna. Tähän varmasti vaikuttaa aiemmat harjoituskokeet, mutta myös Mafynetin monivalintoja harjoittavat paketit. Vaikka ne ei mun lemppareita varsinaisesti olekaan kun kysymykset saattaa olla hyvinkin kieroja, on ne ihan selkeästi kehittänyt mua tosi paljon.

Loppukevät koostuukin nimenomaan kertauksesta, kertauksesta ja kertauksesta. Edelleen vähän vaikeampia kokonaisuuksia on kemian puskuriliuokset sekä fysiikassa hiukkasten aaltoluonteeseen liittyvät asiat. Kaksi kuukautta on kuitenkin viidesosa tätä koko projektia, joten aikaa on vielä. En kuitenkaan halua toistaa viime vuoden paniikkia, joka iski juurikin huhti-toukokuun vaihteessa. Nyt aion lukea ahkerasti, mutta muistaa myös vapaa-ajan tärkeyden ja panostaa siihen kunnolla. Jos ovet ei aukene lääkikseen tänäkään vuonna, voi tätä kevättä muistella kuitenkin ilolla, eikä ainut muisto ole järjetön stressi.

Mä otan tänään niin rennosti kun osaan. Tehtiin rauhassa ihana aamupala ja nyt katsotaan telkkarista hiihtoa. Nää tämmöset aamut ja päivät antaa vain energiaa pankkiin, jolla taas jaksaa ensi viikon lukea ahkerasti. Ihanaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa♥

PÄÄSYKOE JA LOMAILU #lääkikseen2019

Aurinkoista perjantaita Espanjan lämmöstä! Me tultiin lomailemaan hiihtolomaviikoksi tänne Espanjaan, ja kyllä sitä olikin jo kaivannut aurinkoa ja lämpöä. Vaikka iltaisin onkin vähän viileä, on rannallekin päässyt ottamaan aurinkoa ja mikä tärkeintä, rentoutumaan.

Mä aloitin mun luku-urakan pääsykokeisiin jo viime kesän lopussa, jos oikein muistan niin elokuun alussa. Luin suht paljon koko syksyn ja jouluna pidin viikon kestävän loman. Joululoma teki enemmän kun hyvää, vaikka mitään suurempia puutteita mun motivaatiossa tai jaksamisessa ei ollutkaan. Lomalla odotin koko ajan sitä, että pääsen jatkamaan lukemisia, ja siksi pidinkin loman ihan minimissään, eli vain siinä viikossa. Toi viikko teki mulle kuitenkin ihan älyttömän hyvää ja loman jälkeen kun aloin taas lukemaan, kaikki tuntui tosi helpolta. Tuntui, että ei ollut yhtäkään asiaa joka olisi takkuillut tai mitä en voisi oppia siltä istumalta. Mun pää otti hyvin tietoa vastaan ja olin tosi pirteä ja aktiivinen joka lukupäivä. 

Me varattiin tämä Espanjan loma jo viime syksynä, joten tiedossa oli kokoajan, että joululoman lisäksi mulla on viikon loma myös keväällä. Koska jouluna lepohetki teki niin hyvää, en tällä hetkellä stressaa yhtään sitä, että en lue. Tein kuitenkin koko kevään niin hyvin hommia lukemisen saralla, että tähän väliin on tosi hyvä ottaa viikon huili, jotta jaksaa puristaa vielä loppuun asti tuoreella mielellä. Mä aloitin lukemiset kuitenkin niin aikaisin syksyllä, että tää yksi viikko lukematta ei voi olla se ratkaiseva tekijä, ainakaan negatiiviseen suuntaan. Vaikka aikaa pääsykokeeseen tuntuukin olevan tosi vähän, kerkeää tässä ajassa tehdä vielä suuriakin oivalluksia ja kerrata opittua. 

Mä otin kuitenkin mukaan Mafyn* tabletin, kääntökortit sekä ihmiskehon toiminnasta kertovan tieteislehden. Yhtenä aamuna olen laskenut fysiikkaa ja lentomatkalla luin kääntökortteja sekä lehteä, koska ne tuntui juuri silloin sopivalta. Täällä ollessani en aio pakottaa itseäni lukemaan, koska tiedän, että se ei vie mua yhtään eteenpäin. Mafynetti on myös siitä ihan älyttömän kätevä, että vain ottamalla pienen tabletin mukaan, saa jokaisen oppiaineen koko oppimäärän mukaansa. Lisäksi ei tarvitse muuta kuin kynän ja vihon, ja niillä pärjääkin jo ihan täysin. Lisäksi tää loma sattui vielä olemaan juuri sopivasti harjoituskokeiden välissä, joten niistäkään en jää paitsi.

*Mafyn valmennuskurssi saatu yhteistyönä

Tällä hetkellä mua vähän harmittaa että lomaa on jäljellä "enää" puolet, mutta odotan innoissani taas normaalia päivärytmiä ja lukemista. Mä yritän rentoutua vielä loppuloman miettimättä liikaa lukuasioita, koska nimenomaan siitä mä saan loppukeväälle tarvittavan energian.

Ihanaa viikonloppua♥

Ensimmäiset harjoituskokeet ohi #lääkikseen2019

Pari ensimmäistä harjoituskoetta on nyt ohi. Tosiaan olen saanut yhteistyönä Mafy-Valmennuksen etäkurssin, johon kuuluu seitsemän harjoituskoetta oikeassa koesalissa. Saan kokeet tarkistettuna takaisin ja voin verrata omaa tulosta muihin hakijoihin. 

Nää kokeet on kyllä kultaakin arvokkaampi asia hakuprosessissa. Lääkiksen pääsykokeessa on niin paljon tehtäviä, että ilman järkevää koetaktiikkaa on pisteet paljon vaikeampi raapia kasaan. Pelkästään se, että osaa asiat hyvin ei riitä, tai ainakin hyväksi hiottu koestrategia on suuri etu. Mulla on tosiaan nyt kaksi ensimmäistä harjoituskoetta ohi ja viisi vielä edessä. Ensimmäiseen harjoituskokeeseen oon suht tyytyväinen, toinen meni penkin alle. Toisessa kokeessa olin jotenkin ihan jumissa, voi tosin johtua edellispäivän siskon wanhoista, joissa juoksin kameran kanssa koko päivän kahden tunnin yöunilla. Toki voi oikeassakin pääsykokeessa olla sama fiilis, toivon vaan ettei. Ainakin opin sen, että koetta edeltävänä päivänä vaan rentoudun ja teen semmosia asioita, jotka ei stressaa pätkääkään. Syön hyvin, nukun hyvin ja annan aivojen levätä.

Ensimmäisessä kokeessa olin tosi hyvin läsnä. Tein koetta rauhassa ja itsevarmana eteenpäin. Kokeen jälkeen oli tosi hyvä fiilis, mutta kun aloin katsomaan oikeita vastauksia, ei enää ollutkaan yhtä itsevarma olo. Olin turhan monessa tehtävässä oikonut mutkia suoriksi esim. kaavojen osalta. Pitäisi vaan jaksaa pyörittää välivaiheineen kaikki läpi. Se, mitä kuitenkin haluan tästä kokeesta muistaa, on se fiilis jolla koetta tein. Olin ihan omassa maailmassani miettimättä yhtään mitä muut tekee.

Toinen koe oli mun, mutta myös monen muunkin mielestä ensimmäistä haastavampi. Mä tein yhden tosi ison huolimattomuusvirheen, joka vei yhden ison tehtävän täysin nollille, vaikka olinkin ymmärtänyt idean oikein. Toki on mukava tietää, että ihan farssi koe ei ollut, vaikka tyhmiä virheitä tulikin. Noh, ainakin huolimattomuusvirheet kannattaa tehdä kaikki näissä harjoituskokeissa, jolloin on entistä huolellisempi oikeassa pääsykokeessa.

Onneksi tässä on tosiaan vielä viisi koetta jäljellä, joten pääsee treenaamaan paljon lisää. Ensimmäinen koe olikin jo hyvä merkki siitä, että pystyn keskittymään nimenomaan omaan hommaan ja osaan kyllä. Toinen koe taas oli hyvä muistutus siitä, että ei haittaa, vaikka kaikkea ei osaisikaan. Todennäköisesti monet muutkin painii samojen vaikeiden tehtävien kanssa.

Se, mikä on selkeästi kehittynyt viime vuodesta on mun suhtautuminen näihin harjoituskokeisiin. Osaan ottaa opikseni, käydä kokeen läpi jokaista virhettä myöten ja oppia niistä. Uskallan katsoa omat epäonnistumiset, enkä masennu samantien. Voin jopa sanoa, että tän toisen kokeen jälkeen oon ollut paremmalla fiiliksellä mitä ensimmäisen kokeen jälkeen. Toki tyhmät virheet harmittaa, mutta on myös tosi motivoivaa nähdä ne aihealueet, joita ei ihan vielä handlaa. Tässä on kuitenkin vielä melkein kolme kuukautta aikaa hioa ne aihealueet kuntoon, joissa vielä on puutteita. Tavoitehan on, että vaikka kaikki kysymykset kysyttäisiin heikkouksista, pystyy silti tehtävät tekemään kunnialla.

Nyt hyvää alkavaa viikkoa kaikille! :)

LÄÄKIKSEEN HAKU JA PAINEET

Kouluun hakeminen, työpaikan hakeminen tai harrastuksissa pärjääminen voi luoda pahojakin paineita pärjäämiseen. Jos laittaa elämän likoon ihan satasella, on itsellä, ja myös muilla odotuksia. Itse kuulen tosi usein kommentteja "Vitsi sä luet niin paljon, pääset kyllä ihan varmasti sisään". En kiellä, etteikö nää kommentit lämmitä mieltä, sillä tottakai ne itsevarmuutta antaa ja uskoa siihen, että ehkä mä teenkin ihan tarpeeksi töitä ja mulla on mahis. Nää kommentit saattaa luoda ulkoista painetta onnistua, vai miten mä koen asian? Sitä aattelin puida nyt.

Kuulen edellisten kommentien lisäksi mainintaa "Sulla on varmaan aika paljon paineita päästä sisään", varsinkin kun olen ilmoittanut julkisesti hakevani lääkikseen. Mä en silti koe paineita. Musta jopa tuntuu vähän hassulta, että en koe, nimittäin siihen olisi aika hyvät edellytykset. Jos epäonnistun, joudun kertomaan blogissani julkisesti, että vielä tänä vuonna ovet eivät auenneet. Toisaalta, mitä väliä? Mitä väliä jos oon laittanut itseni likoon täysillä ja vienyt projektin loppuun asti kunnialla, ainut mikä jää puuttumaan on riittävät koepisteet. Kyllä jokainen hakija saa olla ylpeä siitä, että on edes lähtenyt tähän leikkiin mukaan, oli koulu mikä tahansa.

Miksi en sitten koe paineita? Mä uskon, että tähän liittyy vahvasti se, että mun lähipiirissä ei oo yhtäkään ihmistä, joka niitä paineita loisi. Mä myös haen lääkikseen ihan vaan itseni takia, en ketään muuta miellyttääkseni. Mun lähipiiri tukee mua tosi hyvin ja tottakai kaikki toivoo, että pääsisin sisään. Silti on myös hyvä muistutella välillä, että se ei ole maailmanloppu jos vielä tänä vuonna ei pääsekään. Nuorena kun olin lähdössä yleisurheilukisoihin, iskä välillä mainitsi ennen lähtöä, että "Joskus se varaslähtö tulee" tai "Joskus se aitaan kaatuminen osuu kohdalle", jotka oli mulle tosi rauhottavia kommentteja. En kokenut niitä mitenkään huonoa onnea tuovina, koska en tietenkään pyöritellyt niitä päässä enää suorituksessa. Noi kommentit kuitenkin vähensi mun jännitystä ja muistutti mua siitä, että on ihan okei, jos tällä kertaa en onnistuisikaan. Joskus niin vaan käy. Koskaan en ottanut varaslähtöä, kerran kaaduin aitaan. Se olikin juuri yksi tärkeimmistä juoksuista mun urheilu-uralla, mutta siitäkin päästiin yli. Varmasti osittain iskän kommentin voimalla.

Hyvän paineensietokyvyn (tai sen, että en koe paineita) lisäksi koen olevani huippu epäonnistumisten käsittelyssä. En ajattele asiaa niin, että suhtautuisin hälläväliä -asenteella kaikkeen, vaan yritän aina täysillä. Aiemminkin mainittu urheilu on varmasti antanut tähänkin osansa. Mun urheilu-ura ei ollut mitään ruusuilla tanssimista, vaan epäonnistumisia ja vastoinkäymisiä tuli vähintään yhtä paljon kun niitä hyvä hetkiä. Joka kerta, kun joku vastoinkäyminen osui kohdalle, se satutti. Oon monet kerrat itkenyt lääkärin vastaanotolla tai kisan jälkeen, mutta silti hetken päästä oon sisuuntuneena painanut eteenpäin uusia haasteita kohti. 

Mafyn Etäkurssi saatu yhteistyönä

Tietysti mä olin pettynyt itseeni jokaisen epäonnistumisen jälkeen, mutta en kokenut tarvetta selitellä epäonnistumista kenellekään. Ehkä juuri siksi, että en kokenut paineita ulkopuolelta enkä ollut kenellekään selittelyitä velkaa. Kertaakaan en katunut sitä, että olin kävellyt lähtöviivalle tai treenannut taas vuoden ''turhaan''. Kertaakaan en myöskään hävennyt sitä, että mä yritin. Aina tiesin, että musta on siihen, just sillon ei vaan ollut mun hetki. Mä uskon, että kaikki urheilun kautta koetut pettymykset on tehneet musta paremman pettymysten kestäjän. Olen oppinut käsittelemään pettymykset hyvin ja nopeasti ja siirtämään katseen eteenpäin. 

Toki se varmasti kolahtaa kovaa jos en pääse kouluun sisään, mutta tärkein on myös tiedostaa se. Liikaa ei saa nöyristellä, mutta täytyy muistaa, että on 50% mahdollisuus, että ei pääse. Musta se on rohkeeta, että uskaltaa kertoa julkisesti tavoitteensa ja mennä sitä kohti. Puhuttiin sitten kouluun hakemisesta, töissä ylenemisestä tai rahan säästämisestä. Se, että uskaltaa sanoa ääneen oman tavoitteen vie vähän lähemmäs onnistumista. Se nyt vaan on fakta, että ikinä ei voi onnistua, jos ei uskalla yrittääkään. 

Hyvää alkuviikkoa ja tsemppiä lukemisiin kaikille kanssahakijoille! :)

ENSIMMÄINEN HARJOITUSKOE #Lääkikseen2019

Huomenna ne starttaa, harjoituskokeet nimittäin. Ihan älytöntä miten nopeesti tää aika on taas mennyt. Mun etäkurssiin* kuuluu seitsemän harjoituskoetta, joista tosiaan nyt on ensimmäinen. Tästä pääset tutustumaan Mafy-Valmennuksen kursseihin. Koska Jyväskylä on yksi niistä paikoista, jossa Mafy järjestää harjoituskokeita, pääsen tekemään kokeen ihan oikeaan koesaliin muiden hakijoiden sekaan. Jos et asu kaupungissa jossa kokeita järjstetään, kokeet postitetaan sulle ja pääset tekemään ne silti. Voit lähettää kokeet tarkistettavaksi, jotta saat ne pisteytettynä takaisin ja voit verrata omaa osaamista muihin hakijoihin, jos haluat.

Syksy on mennyt tosi nopeasti, mutta hyvin. Tehtävät sujuu, vaikka edelleen pari aihealuetta kemiassa ja fysiikassa tuottaa välillä ongelmia. Silti yleinen ymmärrys ja kokonaisuuksien hahmottaminen ulkoa muistamisen sijaan on kehittynyt tosi paljon viime vuoteen verrattuna ja tottakai sen takia vaikeampien tehtävien teko on helpompaa.

*Valmennuskurssi saatu yhteistyönä

Olen tällä hetkellä Mafynetissä biologiassa hieman jäljessä fysiikkaa ja kemiaa, mutta se on tarkoituskin. Kerkeän varmasti kevään aikana saamaan biologian muiden tasolle, vaikka tähän ensimmäiseen kokeeseen en kaikkea olekaan opetellut. Myös viime vuonna biologian osaaminen oli jo aika hyvällä mallilla joten kaikesta on edes pieni käsitys, vaikka niiden opiskelusta onkin melkein vuosi.

Fysiikasta on tullut mulle jo tosi mukavaa ja tehtävien tekeminen on tosi palkitsevaa. Koska perusasiat alkaa olemaan hallinnassa, oon pystynyt hyvin syventämään tietoa nippelitietojen osalta, joita viime vuonna en todellakaan kerennyt opettelemaan. Tällaisia aiheita on Mafynetissä näppärästi listattuna ''Harvemmin kysyttyihin asioihin'', joissa opetetaan mm. tähtien elinkaari ja asiaa lääketieteessä käytetyistä säteilyistä. Kemia on niin ikään suht vahvalla pohjalla, vaikkakin edelleen puskuriliuokset tuottaa päänvaivaa. Onneksi saan kuitenkin tehtäviä aina eteenpäin, vaikka ihan loppuun asti se ei oikein menisikään.

Vaikka vaikeitakin aiheita vielä löytyy, on se mun mielestä myös hyvä asia. Opiskeluissa pysyy hyvä motivaatio ja mielenkiinto yllä kun on aiheita joihin joutuu panostamaan muita enemmän. Onhan tässä vielä nelisen kuukautta aikaa pääsykokeeseen, joten uusia asioita kerkeää tajuta vielä vaikka kuinka. 

Eniten harjoituskokeilta odotan koetaktiikan hiomista, tehokkaan ajankäytön harjoittelua ja oman itsevarmuuden kehittämistä. Seitsemän koetta on tosi paljon ja uskon, että näitä pääsen ihan varmasti kehittämään. Lisäksi odotan myös sitä, että en osaakkaan. Sillä tavalla huomaan helpommin omat heikkoudet ja pääsen kehittämään erityisesti niitä, jotta jokainen aihealue olisi toukokuussa tasaisen vahva.

Mä olen luonteeltani hyvinkin perfektionisti, varsinkin niiden asioiden suhteen joihin laitan paljon työtä. Viime vuonna osallistuin toisen valmennuskurssien järjestäjän harjoituskokeisiin jopa paljon itsevarmempana mitä nyt olen. Jokaisen kokeen jälkeen olin valtavan pettynyt, ettei koe mennyt niin hyvin kun olisin toivonut. Joka kerta tulin itku silmässä kotiin miettien jotain toista alaa jolle hakea. Kuitenkin loppujen lopuksi jokainen koe oli mennyt paljon paremmin mitä olin odottanut ja myös muihin kurssilaisiin nähden hyvin.

Tänä vuonna en siis aio liikaa takertua täydellisyyden tavoitteluun, vaan luottaa omaan osaamiseen ja siihen, että se riittää. Ja mitä väliä vaikka joku harjoituskokeista ei menisikään ihan niin hyvin? Ainakin opin kantapään kautta ne asiat joissa tein virheitä, enkä varmasti toista niitä enää toukokuussa. Tottakai itsevarmuus on tärkeää, mutta samalla täytyy olla nöyrä ja varautua siihen, ettei kaikkea osaakaan. Pitää vaan toivoa parasta, mutta myös varautua pahimpaan. Ehkä viimeistään seitsemän harjoituskokeen jälkeen harjoitusta on tullut sen verran, että enää ei vain toivota parasta, vaan myös toteutetaan se! :)

Mukavaa viikonloppua kaikille♥

BUCKET LIST VUODELLE 2019

Koska oon erilaisten listojen vannoutunut tekijä, onko mitään parempaa kun asettaa tälle, juuri alkaneelle uudelle vuodelle tavotteita ja haaveita, joita haluan toteuttaa. Mä en oo koskaan uutta vuotta juurikaan juhlinut, mutta rakastan sitä uudelta ja tyhjältä pöydältä aloittamisen tunnetta. Vaikka elämä ei päivässä muutukaan joulukuun 31. ja tammikuun 1. välissä, niin varmasti tän vuoden aikana tapahtuu jotain, minkä tuun muistamaan loppuelämäni, oli ne sitten hyviä tai huonoja juttuja.

- Käy ainakin kaksi kertaa ulkomailla. Siksi kaksi, koska ensimmäinen reissu onkin jo tiedossa helmikuulle, joten ainakin toisen reissun haluan tehdä sen lisäksi. Haaveena olisi lähteä esim. Jenkeissä käymään kesälomalla, mutta katsotaan mitä keksitään.

- Urheile. Nyt kun oon saanut elämää aika hyvin tasapainoon lukemisten ja töiden osalta, olis tavotteena taas alkaa urheilemaan. En pysty millään yhtä suurella panostuksella siihen satsaamaan kun muutama vuosi sitten, mutta tarviiko sitä? Mun päätavote on tietysti pääsykoe ja kouluun pääsy, mutta ihan jo mielenterveyden kannalta olisi hyvä saada mukaan myös toinen mielenkiinnon kohde, joka urheilu ihan varmasti edelleen olisi.

- Tee pääsykokeessa parhaasi. Vaikka mun viime vuoden koe vähän menikin mönkään (tai menihän se niin hyvin kun se pystyi menemään), niin pääsin eteenpäin nopeasti. Siihen varmasti auttoi paljon se, että lupasin itselleni olla tyytyväinen kunhan teen parhaani. Parhaani tein, mutta tuuria ei ollut tippaakaan mukana, joten tulos ei ollut toivottu. Silti en voi olla kun tyytyväinen omaan panokseeni. Tottakai toivon, että omalla parhaalla koulun ovet aukeaisi tänä vuonna, mutta jos ei niin ei. Ainakaan en olisi pystynyt tekemään mitään toisin.

-Pidä pitkä ja rentouttava kesäloma. Mä pidin viime vuonna kesälomaa kolme viikkoa ennen pääsykoetta ajatellen, että pääsykokeen jälkeen on mukava saada muuta ajateltavaa ja täydet tunnit töissä. Noh, pari päivää pääsykokeen jälkeen se sujui hyvin, mutta lukemisen täytteisen kevään väsymys alkoi nopeasti painaa. Olo tuntui aika kauan tyhjältä ja olin tosi väsynyt. Ei sitä keväällä edes huomannut kun meni niin tohinalla eteenpäin, että vasta kokeen jälkeen havahtui. Tänä vuonna haluan pitää kokeen jälkeen loman ja palkita itseni kevään rutistuksesta ja rentoutua ihan kunnolla.

-Tee ruuanlaitosta rutiini. Vaikka puoli vuotta oonkin asunut omassa kodissa, ei ruuanlaitosta ole vielä tullut kovinkaan hyvä rutiini. Oon kyllä alkanut tykkäämään ruuanlaitosta, mutta haluan vielä kartuttaa omaa reseptivarastoa sen verran, ettei tarvitsisi aina netistä lähteä etsimään inspistä. 

-Kasva. Enkä nyt välttämättä tarkoita että fyysisesti, vaan henkisesti. Musta on aina tosi mielenkiintosta katsoa elämää taaksepäin ja huomata, miten paljon oon kasvanut. Esimerkiksi kun aloitin työt, jo ihan parissa kuukaudessa tunsin olevani paljon kypsempi ihminen. Tää kohta nyt todennäköisesti jokatapauksessa tulee tehtyä ilman sen suurempaa yritystäkään.

-Kuuntele kaikki Harry Potterit. Latasin joululomalla Book Beatin ja tähän mennessä oon kerennyt kuunnella jo kaksi ensimmäistä Harry Potteria. Vitsit ne vaan on koukuttavia ja hyviä. Mä rakastan kirjoja, mutta se ei oo ollut sopiva rentoutumismuoto viimeseen vuoteen sen takia, että päivisin tulee luettua ja rasitettua silmiä muutenkin niin paljon, ettei illalla enää huvita. Aina kirjastolle kävellessä tai bussissa istuessa kuuntelen vähän kirjaa eteenpäin, joka on mulle ollut tosi hyvä rentoutumisen muoto.

- Tee road trip johonkin Suomen sisällä. Tätä en oo muuten päässyt toteuttamaan kun kisareissujen kautta nuorempana, mutta nyt olisi ensi kesänä ihana lähteä johonkin uuteen kaupunkiin ja varata hotelli.

Hyvää ja rentouttavaa tätä vuotta (ja myös viikonloppua) ihan jokaiselle♥