0,5/6 lääkistä takana

Täällä taas ja niin ihanaa pitkästä aikaa! Voin rehellisesti sanoa, että postauksen kirjoitus on ollut to do-listalla suunnilleen 4 kuukautta, mutta inspistä ei ole tullut. Blogin kirjoittaminen on parasta mitä tiedän, sillon kun inspaa. Jos joutuu väkisin kirjoittamaan ja pusertamaan niin siitä en nauti ja todennäköisesti se paistaa lävitse tekstistäkin. Mutta nyt!

Koska mulla ei ole sen kummempaa aihetta mistä kirjoittaisin, niin ajattelin vain tulla kertomaan tän hetkisiä kuulumisia. Kuten arvatakin saattaa, kouluarki on ollut kiireistä mutta myös ihan parasta. Vaikka loppusyksy olikin hieman stressaava kahden työn ohessa, on kaikki ollut pääsykoelukujen arvoista. Mulla oli joululomaa edeltävällä viikolla kolme tenttiä, joista tasan yhteen olin kerennyt kunnolla panostaa. Tää kyseinen kurssi oli TULE (tuki- ja liikuntaelimistön kurssi), jonka tentti tuntui menevän ihan alakanttiin omaan osaamiseen nähden. Sen jälkeen laskettiinkin tunteja ensin enkun kokeeseen, jonka jälkeen solun ja kudoksen rakenne ja toiminta -kurssin (SORATO2) tenttiin. Sen viikon jälkeen oli kyllä tyhjä ja kaikkensa antanut olo ja joululoma tuli tarpeeseen. Enkun kurssin tiesin menneen läpi heti tenttipäivänä, SORATO2 ja TULE menivät molemmat läpi nelosen arvoisesti eli voin sanoa olevani erittäin tyytyväinen! Mulle arvosanat ei merkkaa sen enempää, mutta on tietysti kiva nähdä konkreettisesti se vaiva, kehittyminen ja osaaminen. Tietysti aina sitä ei näe vaikka kuinka yrittäisi ja senkin tuun varmasti vielä kokemaan.

Tammikuussa meillä alkoi uudet kurssit; ruotsi sekä VERHE eli tiivistettynä verenkierron ja hengityselimistön kurssi, joka onkin laajin fuksivuodelta. Tähän asti oon tykännyt VERHEstä tosi paljon ja innolla odotan kaikkia tulevia harkka- ja ryhmätöitä. Tähän mennessä ollaan päästy ottamaan toisiltamme EKG (sydämen sähköistä toimintaa), laskimoverinäytteitä sekä auskultoimaan, eli kuuntelemaan sydäntä. Vaikka mikään näistä ei varmasti ekan kerran jälkeen jääkään pysyvästi hallintaan, niin on silti mahtavaa päästä käytännössä tekemään. Varsinkin auskultaation kanssa saa tehdä kovasti klinikassa töitä, että siihen harjaantuu.

Vaikka opiskelu on se mistä eniten nautin, on meillä ollut vastapainona ihan huippuja tapahtumia. Pikkujoulut ennen joululomaa, haalarikastajaiset ja -bileet sekä Tahkon reissu parisen viikkoa takaperin ovat viimeisimmät. Tahkolla pääsikin ulkoiluttamaan lumilautaa pitkästä aikaa kun viime kerrasta taitaakin olla aikaa vuosi tai kaksi. Muutenkin oli ihana reissu, hengailtiin kaveriporukalla koko viikonloppu tehden ruokaa, pelaten korttia ja telkkaria katsoen. Ei tarvinnut kauas lähteä, että sai heti reissun tuntua ja pääsi pois normiarjesta!

Kuten jo aiemmin mainitsin, teen töitä koulun ohella. Mitä oon kuullut, tekee myös yllättävän moni muukin. Jo viime vuonna mä päätin, että haen Mafylle opiskeluvalmentajaksi jos pääsen sisään kouluun ja niin tein. Niin vain sain paikan ja syksystä asti oon päässyt seuraamaan hakuprosesseja tosi läheltä. Mä en tietenkään voi sen enempää asiasta puhua, mutta on ihan parasta kuulua Mafyn opiskeluvalmentajien joukkoon ja päästä vaikuttamaan muiden hakuprosesseihin. Mulle itselle oma opo oli ihan korvaamaton apu hakuajalla ja se olikin pääsyy miksi halusin mukaan.

Opoilun lisäksi tein syksyllä päätöksen, että haluan jatkaa Jyväskylässä Subissa töitä edelleen koulun ohessa vaikka asunkin Kuopiossa. Mulla jäi Subiin niin paljon rakkaita kamuja, että päätös oli aika helppo. Varsinkin alkusyksy oli tosi kevyt kun kurssit meni vähän ristiin, niin kerkesin viikonloppusin muutenkin Jyväskylässä käydessäni vuoron pari tehdä. Näin opiskelijana pienetkin tulonlähteet on tosi arvokkaita, sillä menoja löytyy kyllä. Vaikka järkevästi elämällä opintotuilla ja -lainalla selviää varsin hyvin, niin mulle töiden teko ei oo ollut väärä päätös. Mä nautin molemmista töistä tosi paljon ja niitä teen enemmän kuin mielelläni. Koulujuttuja joutuu aikatauluttaa tietysti vähän enemmän ja aika täytyy käyttää hyväksi silloin kun sitä on, mutta en oo kokenut sitä millään tavalla ongelmaksi. Molemmat työt on niin joustavia eikä sen suhteen aiheudu stressiä. Jos mahdollisuuksia on, niin pyrin jatkamaan samaa kaavaa ainakin toiselle vuodelle ennen klinikan alkua kolmosella.

Keväällä meillä on tulossa vielä valinnainen hätäensiavun kurssi, kehitysbiologiaa sekä ruuansulatukseen ja metaboliaan suuntautuva kurssi. Kaikki kurssit tähän mennessä on olleet omalla tavallaan kiinnostavia ja niin uskon vahvasti myös loppuvuoden kursseista. Lukiossa kaksi ruotsin kurssia poisjättäneenä koen, että tää akateeminen ruotsi on se mulle kaikista haastavin fuksivuoden kurssi. Voin kyllä rehellisesti sanoa, että harmittaa, etten lukenut ruotsia kunnolla jo lukiossa. Kielenä ruotsi on mun mielestä tosi hieno ja haluaisin osata puhua sitä sujuvasti, mutta se ei nyt oo vielä toteutunut syystä tai toisesta.

Opiskelun lisäksi keväällä häämöttää pääsiäisen tienoilla reissu Lontooseen, jota odotan innolla! Vaikka vähän mietityttääkin, että miten kerkeän opiskella tarpeeksi reissua ennen ja jälkeen, niin haluan silti pitää elämässä muutakin kuin opiskelun. Kesällekin on suunnitteilla paria erilaista reissua, vitsit en malta odottaa.

Mulla on tällä viikolla vain kolmena päivänä koulua ja siksi oonkin vasta tänään matkalla Kuopioon. Ensi viikolla lähden reissun päälle Helsinkiin sekä pari työvuoroa odottaa reissun lisäksi. Homman puutetta ei kyllä ole, mutta tällä hetkellä on hyvä näin. Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille💛

LÄÄKISARKEA

Moikka! Niin se vaan lokakuu vaihtui marraskuuksi ja kellojen käännön myötä pimeä tulee jo aikaisin iltapäivällä. Ihmettelinkin muutama päivä sitten että onpas iltaisin valoisaa, mutta sunnuntaina heräsinkin hämmennykseen kun seinäkello ja puhelimen kello näytti eri aikaa, en todellakaan muistanut että kelloja käännetään. Ainakin sunnuntaille sai sen yhden kallisarvoisen tunnin ylimääräistä.

Se yksi tunti tuli kyllä tarpeeseen. Syksy on ollut todella hektinen, vaikkakin aikalailla juuri sellainen mitä odotinkin sen olevan. Opiskeluissa jää nopeasti jälkeen, ellei joka viikko vie omalla panoksella asioita eteenpäin. Itse teen joka päivä jotain, mutta pyrin pitämään yhden päivän viikossa vapaata lukemisesta sekä töistä, vaikkakin se on ollut paljon hankalampaa nyt, kun deadlinet ovat paljon lähempänä toisiaan verrattuna pääsykoevalmistautumiseen. Pääsykokeen tähtäin oli niin kaukana, että omaa jaksamista kuunteli tarkemmalla korvalla ja vapaapäiviä piti heppoisinkin perustein, mikä oli pelkästään plussaa siis. Nykyään onkin hassua, ettei kuuntele itseään niin paljoa ja opiskelee pitkiä päiviä aamusta iltaan ja muutenkin opiskelujutut pyörii päässä lähes 24/7. Toki aikakin menee hurjaa vauhtia ja esimerkiksi kuukauden päästä oleva tentti tuntuu olevan ihan oven takana.

Tällä hetkellä kiire ja koulujuttujen suuri määrä ei haittaa, koska tykkään niin paljon opiskella. Meillä alkoi tuki- ja liikuntaelimistön kurssi eli TULE, jonka parissa onkin saanut tehdä hommia ihan huolella. Ei sitä edes tajunnut kuinka jokaisella nystyllä, kaarella, lovella ja kuopalla on oma latinankielinen nimensä jokaisessa luisessa rakenteessa. Siihen päälle lihakset, hermot, nivelet jne., niin soppa alkaa olla valmis. Jos jäisi hetkeksikään ihmettelemään kuinka paljon edessä on hommaa, niin tulisin varmaankin hulluksi. Kun vaan keskittyy yhteen ruumiinosaan kerrallaan ja etenee järjestelmällisesti ja pitkäjänteisesti, niin uskoisin, että tenttiin mennessä kaikki on mahdollista hallita.

Meillä Kuopiossa on pari isompaa kurssia samaan aikaan menossa ja siihen lisäksi sitten jotain pienempiä kursseja. Tällä hetkellä isommat kurssit ovat TULE ja solun ja kudoksen rakenne ja toiminta 2, eli SORATO 2. Pienemmistä kursseista enkku alkaa mulla ensi viikolla, jossa keskitytään lääketieteelliseen sanastoon. Oon kuullut siitä paljon hyvää ja koenkin sen olevan tosi hyödyllinen. Vaikka oonkin ihan hyvä enkussa, niin monet kirjat ja tieteelliset tekstit on enkkua ja niissä käytetään lääketieteellistä sanastoa. Kurssit kestää satunnaisesti parista kuukaudesta koko lukuvuoteen, mutta toki sitten hommat jakautuu sen mukaan. Esimerkiksi TULE on parin kuukauden kurssi. Kurssiin kuuluu luentoja jotka eivät ole pakollisia ja lisäksi sitten pakollisia ryhmä- ja harjoitustöitä.

Itse en oikein luennoista välitä, koska jo lukiossa huomasin sen, etten vaan millään opi kuuntelemalla. Opin parhaiten kun joudun itse opettamaan itseäni ja vääntämään asiat rautalangasta. Siksi oonkin lähinnä keskittynyt opettelemaan asiat ensin itsenäisesti ja sitten ryhmä- ja harjoitustöissä keskustellut näistä asioista. Ryhmäopetuksista oonkin tykännyt tosi paljon ja oppinut niissä ihan hirveästi! On myos tosi palkitsevaa ja hyödyllistä nähdä omaa osaamista testeissä, joita pidetään ryhmäopetusten jälkeen. Niiden avulla tietää keskittyvänsä oikesiin asioihin ja saa varmuutta omasta tietotaidosta. Päästiin myös jo ekaa kertaa palpoimaan (eli käytännössä tunnustelemaan) toistemme nikamia sekä muita selän rakenteita. Opittiin myös jo se, millaisia testejä täytyy tehdä jos vastaanotolle saapuu potilas selkäkivun kanssa. On ihan älyttömän mielenkiintoista kun pääsee jo heti ensimmäisenä vuonna laittamaan oppimaansa tietoa toteen edes näin pienissä kliinisissä jutuissa.

Vaikka nautinkin todella paljon opiskeluista ja tää on ollut paljon antoisampaa kuin osasin kuvitellakaan, niin odotan jo innolla joululomaa. Oon jouluihminen henkeen ja vereen enkä malta odottaa, että ekaa kertaa lukion jälkeen pääsen nauttimaan ihan oikeasta joululomasta ja rentoutumaan mummon ja äidin jouluruokien ääreen. Kunhan saan hoidettua nämä tämän hetkiset kurssit kunnialla läpi, niin joulusta pääsee nauttimaan kotikotiin kolmeksi viikoksi❤️

Kuukausi lääkistä takana

Noniin, vihdoin täällä taas! Ensimmäinen kuukausi (tai oikeastaan 5 viikkoa) on nyt koulunkäyntiä takana. Voin sanoa, että nää 5 viikkoa on ollu elämäni tapahtumarikkaimmat. Vaikka kaikki perinteiset lääkiksen tapahtumat onkin olleet ihan älyttömän kivoja, oon silti tosi iloinen, että nyt ne kaikki rankimmat humputukset alkaa olla takana päin ja saa keskittyä oikeasti opiskeluun.

Mä oon huomannut nyt yliopistossa, että oon kehittynyt ihan hirveesti opiskelijana. Opin asioita todella paljon nopeammin mitä lukiossa ja ne jää helposti päähän. Ihan kauheasti ei oo vielä tarvinnut tehdä töitä ymmärtääkseen asioita, toki tästä eteenpäin asia vaikeutuu ja sitä tulee kovemmalla tahdilla. On kuitenkin lohduttavaa, että vielä ei ole tullut mitään paniikkia sen suhteen, että ei oppisi. Nimenomaan pääsykoe on opettanut mulle mitä opiskelu on ja mitkä opiskelutekniikat on just mulle sopivia. Vähän mietin, että miten ensi keväänä todistuksella suoraan lukiosta tulevat pärjäävät näin suuren tietotulvan alla, kun sitä pääsykoerumbaa ei ole tarvinnut käydä läpi eikä se ole opettanut opiskelemaan suuremmalla intensiteetillä kun verrataan lukiokursseihin. Toki senkin taidon oppii varmasti nopeasti, mutta se on aina inhottava tunne kun opiskelut stressaa.

Mä oon nauttinut opiskeluista ihan hirveästi. Meillä on tällä hetkellä menossa Fysiikkaa lääketiedettä opiskeleville -kurssi, Lääketieteellinen tieto ja viestintä -kurssi, Solun ja kudoksen rakenne ja toiminta -kurssi (SORATO) sekä Johdatus lääketieteeseen -kurssi. Näistä SORATO on ainut, johon saa panostaa enemmän, koska siitä saadaan ihan numero arvioinniksi. Vaikka muut kurssit ei sinällään liity ihmisen biologiaan mikä eniten kiinnostaa, on niissäkin ollut tosi mielenkiintoisia luentoja ja aiheita, mitä mielellään käy läpi. Ensi viikolla meillä alkaa tuki- ja liikuntaelimistön kurssi, jolloin saakin alkaa pänttäämään luiden ja lihasten latinankielisiä nimiä ihan huolella.

Tapahtumia meillä on ollut aika paljon, parina ekana viikkona huomattavasti enemmän. Mä en oo koskaan ollut kovinkaan paljoa juhlijatyyppiä, eikä yliopistoelämä ole sitä muuttanut. Oon silti nauttinut tosi paljon siitä, että ollaan käyty porukalla katselemassa menoa lähes joka tapahtumassa ja osallistuttu. Kyllä opiskella kerkiää ja ehdottomasti lähden bailuihin mukaan, vaikka alkoholi esimerkiksi ei mua määräänsä enempää kiinnosta. Kaikista eniten mä yliopistoelämässä nautin rutiineista ja opiskelemisesta, vaikka juurikin juhlimista saa olla sopivassa määrin. Ensi viikolla onkin yksi mulle uusi tapahtuma, fuksisitsit, jotka on sopivasti mun synttäripäivänä. Muutenkin alkoholi ja korkeakoulu kuullaan aika hyvin samassa lauseessa, johon liittyen oon ajatellut tehdä ihan erillistä postausta omista näkemyksistä.

Tää kuluva kouluviikko loppui terveyskeskuspäiviin. Itse pääsin onneksi juuri sille terveysasemalle jolle halusinkin, eli Jyväskylään ja nimenomaan siihen kuntaan, jossa itsekin pienenä potilaana kävin. En todellakaan osannut odottaa, että noi kaksi päivää tk:ssa olisi näin mielenkiintoiset, opettavaiset ja motivoivat. Olin kokoajan ihan into piukeana ja kyselin kaikennäköistä sitä mukaan kun kysymyksiä heräsi. Vielä ei mitään suurempaa päästy tekemään kuin kuuntelemaan sydäntä ja keuhkoja stetoskoopilla, mutta jo pelkästään sivusta seuraaminen opettaa tosi paljon. Oli todella mielenkiintoista päästä seuraamaan, että mitä kaikkea oikeasti kuuluu tk-lääkärin työhön, vaikkakin mun odotukset sen suhteen osui aikalailla oikeaan. Olisi ollut ikävää huomata noiden parin päivän aikana, että ala ei olisikaan ollut yhtään itselle sopiva eikä tuntisi olevansa oikeassa koulussa. Mun kohdalla halu toimia lääkärinä vaan kasvoi. Vasta nyt alkoi kunnolla konkretisoitumaan se, että ihan oikeasti muutaman vuoden päästä mäkin oon lääkäri.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille❤️

TULOKSET #lääkikseen2019

Niin se vaan kuulkaa kävi, että musta tulee lääkäri! Oon pitänyt pääsykokeen jälkeen hiljaisempaa eloa täällä blogin puolella, koska oon halunnut unohtaa kokeen täysin. Mun Mafyn opon kanssa sovittiin, että mallivastauksia ei kannata mennä katsomaan, koska niistä tulee kuitenkin vaan paha mieli. En oo koskaan vielä kuullut yhtäkään joka olis ollut helpottunut vastausanalyysin katsomisen jälkeen ja itseni tuntien olisin vaan alkanut panikoimaan kahta kauheammin. Vastausanalyysia en ole vielä tähänkään päivään asti uskaltanut katsoa, tuskin katsonkaan haha.

Ihan yllärinä tulokset tulikin jo pari päivää ennen deadlineä jolloin ne on luvattu viimeistään tulevaksi. Mä oon stressannut tätä kuluvaa viikkoa jo kesän alusta alkaen, sillä tiesin tän pitävän sisällään kaikkea ei niin kivaa. Mun kesäloma loppui ja palasin töihin, joudun muuttamaan takaisin porukoille sekä tottakai tiesin koulujen tulosten tulevan. Oli jo valmiiksi pari inhottavaa stressin aihetta ja pelkäsin siihen päälle tulevan vielä kielteisen päätöksen kouluun pääsystä. Toisin kuitenkin kävi enkä voi vieläkään uskoa, että oikeasti mun opintopolussa mun nimen alla oli iso peukku ja ilmoitus hyväksytystä kokeesta.

Vähän on hämärän peitossa mitä sen jälkeen tapahtui kun sen tekstin ekan kerran luin, ainakin siitä seurasi paljon itkua ja soitin lähimmät sukulaiset lävitse. Siskon kanssa kumpikaan ei pystynyt edes puhumaan, itkettiin vaan. Tuun muistamaan ton päivän ihan varmasti lopun elämäni. Sitä ei pysty edes sanoin kuvaamaan kuinka hyvältä tuntuu saada palkinto siitä kaikesta työstä mitä on jaksanut tehdä monen vuoden ajan pitkäjänteisesti. Kaikki se kulminoitui tietysti siihen koepäivään mutta henkisesti vielä tuolloin tulospäivänä. Voin käsi sydämellä sanoa, että IHAN kaikki ne tunnit oli todellakin sen päivän arvoisia. Harmittaa jopa vähän se, että tuskin tuun koskaan enää kokemaan samanlaista prosessia ja sen huipennusta. Oon niin kiitollinen, että kaikki meni kuten olin unelmoinut ja se tuntuu tällä hetkellä ihan pakahduttavan onnelliselta asialta. Mä voin nyt ihan oikeasti sanoa, että musta tulee lääkäri.

Oon tottakai aivan super innoissani opiskeluiden aloittamisesta syksyllä enkä malta odottaa, että pääsen jatkamaan tätä vuotta täydellisesti lääkiksen penkiltä. Tarkoitus olisi pitää blogi elossa, sillä tää koko luku-urakka on kiinnostanut aivan tajuttoman suurta ihmismäärää, joten uskon myös lääkisjuttujen kiinnostavan.

Mä ajattelin tehdä vielä erilliset postaukset siitä miten mun lukuprosessi kokonaisuudessaan meni, vaikka täällä oonkin tosi paljon sitä avannut. On kuitenkin paljon asioita joita en halunnut blogiin kertoa, koska onhan pääsykoe kilpailu ja tietenkään omia heikkoja hetkiä ei mielellään täällä jaa varsinkaan ennen h-hetkeä. Lisäksi voisin kertoa siitä miten itse koe tuntui menevän, mitkä fiilikset kokeessa oli ja millaiset fiilikset siitä jäi. Jos sulla on jotain kysyttävää hakuprosessiin (tai miksei mihin tahansa) liittyen, voit kysyä tässä blogin kommenttiboksissa tai sitten Instagramissa viestillä, @hetaemiliaa löydyn instasta. Vastailen kysymyksiin sitten postausten merkeissä, kun tiedän mitkä asiat kiinnostaa. :)

Haluan vielä tähän loppuun sanoa onnittelut kaikille kouluun päässeille, oli ala mikä tahansa. Teitte kovan työn ja onnistuitte niissä kokeissa missä oli tärkeä onnistua. Ihan super paljon onnea ja tsemppiä opiskeluihin!

Joka vuosi vain noin kolmannes hakijoista saa paikan korkeakouluista, mikä kuulostaa toisaalta suurelta määrältä, mutta toisaalta hyvinkin pieneltä. Lääkikseen ovet aukeaa joka kymmenennelle suurin piirtein. Jos et saanut opiskelupaikkaa VIELÄ tänä vuonna, älä ruoski siitä itseäs. Saat olla pettynyt ja surullinen, mutta muista, että elämä jatkuu. Uusia hakuja tulee, eikä muutamallakaan vuodella ole mitään merkitystä sun lopun elämän kannalta. Mä ite uskon siihen, että asiat menee just niinkun niiden kuuluu mennä.

Pääsit kouluun tai et, muista rentoutua kesällä. Tee just niitä kivoja juttuja, ota etäisyyttä normaaliin arkeen ja nauti siitä mitä teet. Jatkui syksyllä luku-urakka tai opiskelut koulussa, on kesä nimenomaan sitä aikaa jolloin pitää muistaa irtautua siitä kaikesta. Ihanaa viikonlopun jatkoa just sulle♥

Viikko pääsykokeeseen #lääkikseen2019

Viikon päästä tähän aikaan koe on jo ohi, siis ihan älytöntä. Mulla on tosi hyvät fiilikset tällä hetkellä enkä malta odottaa koetta. Tottakai mua vähän jännittää, mutta tässä on niin kovasti tehty töitä ja monta kuukautta opiskelua takana, joten onhan sitä pakko olla myös iloinen, että nyt tää ainakin hetkeksi jää tähän.

Viimeset pari viikkoa oon pyrkinyt vaan kertailemaan ja kehittämään erityisesti tärppien hallintaa. Bilsa on tällä hetkellä se tylsin aine opiskella, sillä kaikki on aika selkeää. Toki on aiheita joita voisi vielä hioa, mutta oon nähnyt paremmaksi jättää ne sikseen, sillä tällä vikalla viikolla se lietsoo vaan stressiä jos alan opettelemaan liikaa nippelitietoa jostain ekologian aiheesta. Kemiassa ja fysiikassa avainasemassa on ollut laskurutiinin ylläpito ja kaikkien aiheiden kertailu. Oon kertaillut tehtäviä jotka ei ole mennyt ekalla kerralla oikein sekä aiheita, joista oli kerennyt muistijälki haalistua. 

Mafynetti* on ollut mulle tän vuoden aikana ihan elintärkeä. En oo stressannut sekuntiakaan sitä oonko opiskellut kaikki aiheet tai oonko hypännyt jonkin asian yli turhan nopeasti. Jos aihetta ei osaa, tulee tehtävät niin kauan kertaukseen kunnes sen osaa. Asian ohi ei pääse lopullisesti edes silloin, koska loppupään paketeissa kerrataan kaikkia aiheita sekaisin ja tehtäviä tehdään sekalaisessa järjestyksessä. Ekalla väärin menneet tehtävät löytää nopeasti ja niitä voi tehdä uudestaan kun kertaa vaikeita aiheita. Näiden tehtävien tekeminen nostaa ihanasti myös itseluottamusta, kun saakin vastauksen  heti oikein vaikka syksyllä sen teko olisi tuottanut ongelmia. 

Mulla Mafyn harjoituskokeet meni ihan hyvin. Olisin päässyt viidessä kokeessa seitsemästä yleisten rajan yli, mihin oon ihan tyytyväinen. Toinen näistä missä raja ei ylittynyt oli monivalintakoe, joka ei ihan vastannut mun vahvuusaluetta haha. Tottakai joka kokeessa tein tyhmiä virheitä ja ne harmittaa joka kerta, mutta hyvä tietää, että oikeassakin kokeessa on varaa tehdä jokunen virhe, eikä peli silti ole välttämättä pelattu.

*Mafyn etäkurssi saatu yhteistyönä

Mä oon ollut koko lukuprosessin onneksi terve (kop kop) ja uskonkin, että kaikki taudit iskee päälle heti kokeen jälkeen kun stressi lakkaa. Mainitsin aiemmassa postauksessa pyörrytyksestä josta oon kuitenkin kärsinyt, eikä se ole vielä hävinnyt minnekään. Onneksi oon oppinut ihan hyvin elämään sen kanssa enkä usko sen vaikuttavan mun koesuoritukseen. Jokaisella on kuitenkin ne omat ongelmansa joiden kanssa painii kokeessa. Mun Mafyn Opo sanoikin tosi hyvin, että onneksi tää pyörrytys ei iskenyt ekaa kertaa siellä kokeessa, koska sillon vasta pasmat olisikin mennyt sekaisin. Nyt oon saanut useamman kuukauden totutella tähän. Kesäkuun puolivälissä meen neurologille, toivottavasti syynä ei ole mitään vakavampaa.

Mitkä fiilikset mulla nyt siis on? Päällimmäinen fiilis on iloinen mutta haikea. Oon tykännyt niin paljon tästä koko prosessista, kuten tykkäsin viimekin vuonna, että on jopa haikeaa että se loppuu nyt. Pääsykokeeseen lukiessa on kuitenkin kaikki pelissä ja tavoite on tosi selkeä. Lukemiset on jatkuvasti alitajunnassa ja motivaatio vie eteenpäin. Motivaatio on elämässä kuitenkin tosi tärkeä asia, oli sen kohde sitten mikä tahansa. Tottakai uskon että lääkisjutut koulussa on älyttömän mielenkiintoisia, mutta samanlaista varsinaista maalia ei enää ole, kun sisään on päässyt.

Jos en pääse sisään, uusi vuosi lukemisia odottaa. Se olisi tietysti vähän erilainen kahteen edelliseen verrattuna, sillä vuonna 2020 puolet opiskelijoista valitaan YO-todistuksella ja silloin munkin kannattaa käydä uusimassa kirjoituksia, jotta voisin päästä suoraan todistuksella sisään. Eli onneksi ihan samanlaista vuotta opiskelua ei olisi tiedossa vaikka ovet lääkikseen ei vielä aukeisikaan. Mulla on kuitenkin loppujen lopuksi tosi rauhallinen ja luottavainen fiilis, sillä stressaamalla ja epäilemällä omia taitoja ei ainakaan paranna omaa suoritusta. Mulla oli viimeinen opo-puhelu viime viikolla ja siitä jäi tosi hyvät fiilikset. Aion todellakin mennä näyttämään parhaani kokeeseen, riitti se tai ei. Oon oppinut tänä vuonna niin paljon uutta, että odotan vaan innoissani, että mistä niistä asioista pääsee näyttämään osaamista.

Saa nähdä tuunko vielä kirjoittamaan ennen koetta, mutta viimeistään tulosten tultua. Yritän kokeen jälkeen olla ajattelematta sitä ollenkaan ja pidänkin ihanan neljän viikon loman pääsykokeen jälkeen niin töistä kuin opiskelustakin. Vitsit en malta odottaa, että pääsen tekemään ihan mitä huvittaa täysin oikeutetusti pitkän aherruksen jälkeen. Saa nähdä ottaakko äkkilähtö johonkin vai löhöillä mökillä päivästä toiseen.

Ihanaa loppuviikkoa ja tsemppiä jokaiselle jolla on jonkun alan pääsykoe edessä!♥

Kuukausi pääsykokeeseen #lääkikseen2019

Enää päivällä vajaa kuukausi pääsykokeeseen, jaiks! Mulle kuuluu tällä hetkellä hyvää ja odotan jo innolla, että koe tulisi. Toki on vielä muutama pikkujuttu joita haluan kerrata mutta koen, että tässä vikan kuukauden aikana ei paljoa kerkeä tehdä. Varsinkin kun alla on jo yksi ns. ''kunnon'' hakukerta, niin kahden vuoden lukemisten jälkeen tässä vaiheessa tuntuu jo siltä, että yhdellä kuukaudella ei ole juurikaan merkitystä. Mun tilanteessa ehkä enemmänkin vaan haittaa kun hyötyä heh. Mä odotan vaan innolla että saan koepaperin eteen ja pääsen testamaan oman osaamisen ja näkemään mihin se riittää. Jos se ei riitä niin sitten ei, onneksi aina tulee uusia kokeita.  

Koska biologian osalta mulla alkaa olemaan Mafyn* tehtävät käytynä ja uuden opsin kirjat luettuna, päätin vielä ostaa Koralli -kirjasarjan pari kirjaa tähän kertausvaiheeseen mukaan. Oon kokenut ne hyödylliseksi, vaikka aika pienistä nippelitiedoista puhutaankin jos niitä ei Mafysta löydy. Asioita on kuitenkin selitetty eri tavalla jos vertaa Mafya, vanhan opsin Biosia, uuden opsin Biosia, Lukion biologia -sarjaa ja tätä Korallia. On hassua miten eri kirjoissa painotetaan ihan eri asioita, ja oon halunnut lukea tietoa mahdollisimman monesta eri lähteestä, jotta joka aiheeseen olisi tarpeeksi laaja tietämys. 

Kemiassa oon pyrkinyt vaan pitämään laskurutiinia yllä ja ne mun vihaamat puskurilaskutkin alkaa olemaan hallussa. Oon oppinut muutamia pikkujuttuja vielä vähän paremmin, kuten orbitaaleja. Viime vuonna en todellakaan kerennyt opettelemaan suotyyppien erityispiirteitä tai vaikka näitä orbitaaleja, mutta onneksi tänä vuonna niille on jäänyt aikaa. Fysiikka on toisaalta mun vahvuus, mutta toisaalta myös heikkous. Koen, että omaan hyvän matemaattisen pään ja osaan ajatella fysiikan ilmiöitä selkeästi, mutta aina en saa siitä ajatusmallista kiinni. Onneksi siihen yleensä auttaa ihan vaan tilanteen rauhoittaminen ja maalaisjärjellä miettiminen. Oonkin pyrkinyt nyt viime viikot laskemaan tehtäviä jotka on sitä peruskauraa, jotta varmuus niihin on kohdallaan.

*Mafy-Valmennuksen etäkurssi saatu yhteistyönä

Oon lukenut tämän kevään n. 30h/vko, mikä on ollut mulle tosi sopiva määrä. Oon yrittänyt laittaa laadun määrän edelle ja oonkin onnistunut siinä hyvin. Ei ole ollut montaa päivää kun päivän tuntitavoitetta en olisi saanut kasaan, mikä kertookin lukutuntien olleen aika sopivat mulle. Varmasti on niitä jotka on lukenut paljon enemmänkin ja onhan se niin että useasti lukutunnit korreloi suoraan sisäänpääsyyn, mutta mun osalta koen, että jos olisin vähänkin enemmän viettänyt aikaa kirjastolla niin henkinen hyvinvointi olisi huonompi. Kaikki kuitenkin kulminoituu vaan siihen yhteen viisituntiseen ja on aika vaikea saada itsestään puristettua paras suoritus ulos, jos henkisesti ei ole hyvä olo. 

Toisin kuin viime vuonna, tänä vuonna mä odotan että pääsykoe olisi jo ohi. Viime vuonna mulla oli niin kauhea stressi loppukeväästä, että ensimmäiset lehdet puissa sai aikaan vaan inhottavan tunteen :D Haluan odottaa myös elämää pääsykokeen jälkeen, jotta kokeen jälkeen ei olisi tyhjä olo. Helposti sitä vaan miettii koepäivää ja unohtaa, että senkin jälkeen täytyisi keksiä jotain tekemistä. Varsinkin kun tulosten odotteluun menee aikaa, on tosi tärkeää keksiä muuta mietittävää. 

Mä kirjoitankin tätä postausta paahtavan kuumalta parvekkeelta hyvän lukupäivän jälkeen. Kummasti sitä vaan aina ihmettelee tätä lämpöä ja valoa kevät toisensa perään. Nyt ihanaa ja aurinkoista viikon jatkoa ja pääsiäistä jokaiselle♥

YHTEISHAKU #lääkikseen2019

Heipsan taas! Viime viikollahan se sitten alkoi, yhteishaku korkeakouluihin nimittäin. Aika kiitää kyllä aivan älyttömän nopeasti ja kevään merkkejäkin on ollut ilmassa, eli kyllä se pääsykoekin vaan lähestyy.

Hakemuksen laitoin vetämään jo haun ensimmäisinä päivinä ja Kuopion päätin laittaa ensimmäiseksi hakutoiveeksi. Kuopio siksi, että tuttuja on ollut opiskelemassa Kuopiossa lääketiedettä sekä myös muita aloja, oon käynyt Kuopion lääkiksessä abivuonna tutustumassa sekä muutenkin oon kuullut vaan hyvää Kuopiosta opiskelukaupunkina. Kuopio on lähellä Jyväskylää ja muutenkin aika samantyylinen kaupunki. Jos Jyväskylässä olisi lääkis niin hakisin tänne, koska rakastan tätä kaupunkia ja mielelläni jäisin. Toki mahdollisesti matalammat pisterajatkin vaikutti mun päätökseen.

Mä hain viime vuonna lääkiksen lisäksi opiskelemaan bioteknologiaa Tampereelle ja olisinkin päässyt sisään, mutta paikkaa en ottanut vastaan. Hain enemmänkin vain kokeilumielessä, että riittäisikö oma osaaminen opiskelupaikkaan, vaikka pääsykoekirjaa en lukenutkaan. Lukion tiedoilla pärjäsikin niin hyvin, että paikka olisi auennut. Mutta miksi en sitten ottanut paikkaa vastaan? Miksi juuri lääkis on se mihin haluan?

Mafy-Valmennuksen etäkurssi saatu yhteistyönä

Mua on tottakai kiinnostanut aina ihminen tosi paljon ja mm. urheilun kautta oon oppinut tosi paljon asioita ihmiskehon toiminnasta. Oon rampannut tähän asti lääkäreillä enemmän kuin joku koko elämänsä aikana, milloin minkäkin vaivan takia. Joka kerta kun käyn lääkärissä, mulle tulee kotoisa olo. Mulla oli urheiluaikana ihana lääkäri, jolla kävin aina. Mä haluan, että joskus mä voin olla jollekin yhtä paljon avuksi ja tottakai tueksi ja turvaksi kun mun lääkäri oli mulle.

Lisäksi en malta odottaa sitä tietotulvaa. Mä oon jo lukiotasoiseen biologiaan ihan koukussa ja ihmisen toimiminen niin ihmeellisenä kokonaisuutena on kiehtovaa. Mä jään koukkuun uuden oppimiseen ja parasta on, kun opitut asiat alkaa loksahtelemaan paikoilleen suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Ja lääkärin ammatti on nimenomaan uuden oppimista jatkuvasti. Mua kiinnostaa ihan hirveästi tietää miten mikäkin toimii ja miten kaikki liittyy toisiinsa.

Tottakai koulutus ja työ on vaativaa ja varmasti tulee hetkiä, jolloin mietin oliko ala oikea, kuten varmaan kaikille opiskeluiden aloituksen jälkeen. En kuitenkaan pystyisi antamaan itselleni anteeksi, jos ottaisin nyt jonkun sellaisen koulupaikan vastaan, jota en yhtä kovasti haluaisi. Sillon, kun ei ole ihan varma mitä haluaa, on enemmän kun ok kokeilla ja hakea kouluihin, jotka saattaisi kiinnostaa. Mutta koska mulla on niin vahva halu lääkäriksi, mä en ollut vielä viime vuonna (enkä myöskään tänä vuonna) valmis ottamaan mitään muuta paikkaa vastaan.

En siis hakenut mihinkään muualle kuin lääkikseen. Esimerkiksi farmasian opinnot saattaisi kiinnostaa, mutta ne on varavaihtoehtoja tulevaisuuden varalle. Vielä tällä hetkellä musta tuntuu, että jos en tänä vuonna pääse sisään, niin haen vielä ainakin kerran. Mä en koe että mulla on kiire opiskelemaan, vaikka usein tässä nykymaailmassa tuntuukin olevan se trendi, että jatko-opiskelemaan on päästävä heti. Ikinä ei voi tietää mitä elämässä tapahtuu, eikä äkkiä kouluun pääseminen välttämättä tarkoita äkkiä valmistumista tai äkkiä työelämään pääsemistä. Aina voi tulla eteen asioita, jotka jarruttaa tai vie elämässä taaksepäin. Se, että joutuu pitämään pari välivuotta enemmän, on pieni hinta siitä, että pääsee opiskelemaan unelma-ammattiin.

Lisäksi todistusvalinnan yleistyminen vuonna 2020 vaikutti mun päätökseen, koska haluan olla ensikin vuonna ensikertalainen, jos en nyt pääse sisään. Vain ensikertalaiset voivat hakea todistusvalinnassa, joten koen sen olevan mulle ensi vuonna yhtä hyvä väylä kuin pääsykoe, kunhan käyn uusimassa YO-kokeita. En kuitenkaan halua miettiä vielä tätä kevättä pidemmälle sen suuremmin, mutta tottakai tällaisia asioita on mietittävä edes jollain tasolla, koska koulun vaihtaminen tulee olemaan paljon haastavampaa jatkossa.

Turha kuitenkaan vielä huolehtia tulevasta jos ei vielä tänä keväänä pääsekään sisään. Kaikki menee kyllä niin kuin on mennäkseen, joten tällä hetkellä katse on vain toukokuun puoleen väliin. Mafyn kolmas harjoituskoe meni mun osalta erittäin hyvin ja eilinen, neljäs harjoitukoe meni ok-tasolle. Alan olemaan jo aika itsekriittinen hyvin menneiden kokeiden jälkeen, eikä perussuoritukset enää tyydytä. Tämä neljäs harjoituskoe oli kuitenkin mulle aika haastava, sillä oon kärsinyt viimeisen kuukauden ajan oudosta pyörrytyksestä. Mitään sen vakavampaa ei pitäisi olla, vaikka oonkin lääkärissä rampannut ja mahdollisesti jatkotutkimuksiin menossa. Eilinen koe oli kuitenkin vähän hankala kun aineistoja oli monta, ja pyörryttäessä pahinta on pitkien tekstien lukeminen. Oon onneksi oppinut tässä muutaman kikan joilla oloa saa paremmaksi ja kokeeseen on onneksi monta viikkoa, joten luotto omaan suoritukseen on vahva. Ajattelen myös niin, että ehkä tää on mun kropan tapa himmata lukemiset sopivan maltillisiksi (noh, lukutunteja tulee silti 25-30h/vko), ettei tule otettua turhaa överi loppukiriä tähän keväälle.

Ihanan aurinkoista sunnuntaita kaikille!♥

LÄÄKIKSEEN HAKU JA PAINEET

Kouluun hakeminen, työpaikan hakeminen tai harrastuksissa pärjääminen voi luoda pahojakin paineita pärjäämiseen. Jos laittaa elämän likoon ihan satasella, on itsellä, ja myös muilla odotuksia. Itse kuulen tosi usein kommentteja "Vitsi sä luet niin paljon, pääset kyllä ihan varmasti sisään". En kiellä, etteikö nää kommentit lämmitä mieltä, sillä tottakai ne itsevarmuutta antaa ja uskoa siihen, että ehkä mä teenkin ihan tarpeeksi töitä ja mulla on mahis. Nää kommentit saattaa luoda ulkoista painetta onnistua, vai miten mä koen asian? Sitä aattelin puida nyt.

Kuulen edellisten kommentien lisäksi mainintaa "Sulla on varmaan aika paljon paineita päästä sisään", varsinkin kun olen ilmoittanut julkisesti hakevani lääkikseen. Mä en silti koe paineita. Musta jopa tuntuu vähän hassulta, että en koe, nimittäin siihen olisi aika hyvät edellytykset. Jos epäonnistun, joudun kertomaan blogissani julkisesti, että vielä tänä vuonna ovet eivät auenneet. Toisaalta, mitä väliä? Mitä väliä jos oon laittanut itseni likoon täysillä ja vienyt projektin loppuun asti kunnialla, ainut mikä jää puuttumaan on riittävät koepisteet. Kyllä jokainen hakija saa olla ylpeä siitä, että on edes lähtenyt tähän leikkiin mukaan, oli koulu mikä tahansa.

Miksi en sitten koe paineita? Mä uskon, että tähän liittyy vahvasti se, että mun lähipiirissä ei oo yhtäkään ihmistä, joka niitä paineita loisi. Mä myös haen lääkikseen ihan vaan itseni takia, en ketään muuta miellyttääkseni. Mun lähipiiri tukee mua tosi hyvin ja tottakai kaikki toivoo, että pääsisin sisään. Silti on myös hyvä muistutella välillä, että se ei ole maailmanloppu jos vielä tänä vuonna ei pääsekään. Nuorena kun olin lähdössä yleisurheilukisoihin, iskä välillä mainitsi ennen lähtöä, että "Joskus se varaslähtö tulee" tai "Joskus se aitaan kaatuminen osuu kohdalle", jotka oli mulle tosi rauhottavia kommentteja. En kokenut niitä mitenkään huonoa onnea tuovina, koska en tietenkään pyöritellyt niitä päässä enää suorituksessa. Noi kommentit kuitenkin vähensi mun jännitystä ja muistutti mua siitä, että on ihan okei, jos tällä kertaa en onnistuisikaan. Joskus niin vaan käy. Koskaan en ottanut varaslähtöä, kerran kaaduin aitaan. Se olikin juuri yksi tärkeimmistä juoksuista mun urheilu-uralla, mutta siitäkin päästiin yli. Varmasti osittain iskän kommentin voimalla.

Hyvän paineensietokyvyn (tai sen, että en koe paineita) lisäksi koen olevani huippu epäonnistumisten käsittelyssä. En ajattele asiaa niin, että suhtautuisin hälläväliä -asenteella kaikkeen, vaan yritän aina täysillä. Aiemminkin mainittu urheilu on varmasti antanut tähänkin osansa. Mun urheilu-ura ei ollut mitään ruusuilla tanssimista, vaan epäonnistumisia ja vastoinkäymisiä tuli vähintään yhtä paljon kun niitä hyvä hetkiä. Joka kerta, kun joku vastoinkäyminen osui kohdalle, se satutti. Oon monet kerrat itkenyt lääkärin vastaanotolla tai kisan jälkeen, mutta silti hetken päästä oon sisuuntuneena painanut eteenpäin uusia haasteita kohti. 

Mafyn Etäkurssi saatu yhteistyönä

Tietysti mä olin pettynyt itseeni jokaisen epäonnistumisen jälkeen, mutta en kokenut tarvetta selitellä epäonnistumista kenellekään. Ehkä juuri siksi, että en kokenut paineita ulkopuolelta enkä ollut kenellekään selittelyitä velkaa. Kertaakaan en katunut sitä, että olin kävellyt lähtöviivalle tai treenannut taas vuoden ''turhaan''. Kertaakaan en myöskään hävennyt sitä, että mä yritin. Aina tiesin, että musta on siihen, just sillon ei vaan ollut mun hetki. Mä uskon, että kaikki urheilun kautta koetut pettymykset on tehneet musta paremman pettymysten kestäjän. Olen oppinut käsittelemään pettymykset hyvin ja nopeasti ja siirtämään katseen eteenpäin. 

Toki se varmasti kolahtaa kovaa jos en pääse kouluun sisään, mutta tärkein on myös tiedostaa se. Liikaa ei saa nöyristellä, mutta täytyy muistaa, että on 50% mahdollisuus, että ei pääse. Musta se on rohkeeta, että uskaltaa kertoa julkisesti tavoitteensa ja mennä sitä kohti. Puhuttiin sitten kouluun hakemisesta, töissä ylenemisestä tai rahan säästämisestä. Se, että uskaltaa sanoa ääneen oman tavoitteen vie vähän lähemmäs onnistumista. Se nyt vaan on fakta, että ikinä ei voi onnistua, jos ei uskalla yrittääkään. 

Hyvää alkuviikkoa ja tsemppiä lukemisiin kaikille kanssahakijoille! :)

ENSIMMÄINEN HARJOITUSKOE #Lääkikseen2019

Huomenna ne starttaa, harjoituskokeet nimittäin. Ihan älytöntä miten nopeesti tää aika on taas mennyt. Mun etäkurssiin* kuuluu seitsemän harjoituskoetta, joista tosiaan nyt on ensimmäinen. Tästä pääset tutustumaan Mafy-Valmennuksen kursseihin. Koska Jyväskylä on yksi niistä paikoista, jossa Mafy järjestää harjoituskokeita, pääsen tekemään kokeen ihan oikeaan koesaliin muiden hakijoiden sekaan. Jos et asu kaupungissa jossa kokeita järjstetään, kokeet postitetaan sulle ja pääset tekemään ne silti. Voit lähettää kokeet tarkistettavaksi, jotta saat ne pisteytettynä takaisin ja voit verrata omaa osaamista muihin hakijoihin, jos haluat.

Syksy on mennyt tosi nopeasti, mutta hyvin. Tehtävät sujuu, vaikka edelleen pari aihealuetta kemiassa ja fysiikassa tuottaa välillä ongelmia. Silti yleinen ymmärrys ja kokonaisuuksien hahmottaminen ulkoa muistamisen sijaan on kehittynyt tosi paljon viime vuoteen verrattuna ja tottakai sen takia vaikeampien tehtävien teko on helpompaa.

*Valmennuskurssi saatu yhteistyönä

Olen tällä hetkellä Mafynetissä biologiassa hieman jäljessä fysiikkaa ja kemiaa, mutta se on tarkoituskin. Kerkeän varmasti kevään aikana saamaan biologian muiden tasolle, vaikka tähän ensimmäiseen kokeeseen en kaikkea olekaan opetellut. Myös viime vuonna biologian osaaminen oli jo aika hyvällä mallilla joten kaikesta on edes pieni käsitys, vaikka niiden opiskelusta onkin melkein vuosi.

Fysiikasta on tullut mulle jo tosi mukavaa ja tehtävien tekeminen on tosi palkitsevaa. Koska perusasiat alkaa olemaan hallinnassa, oon pystynyt hyvin syventämään tietoa nippelitietojen osalta, joita viime vuonna en todellakaan kerennyt opettelemaan. Tällaisia aiheita on Mafynetissä näppärästi listattuna ''Harvemmin kysyttyihin asioihin'', joissa opetetaan mm. tähtien elinkaari ja asiaa lääketieteessä käytetyistä säteilyistä. Kemia on niin ikään suht vahvalla pohjalla, vaikkakin edelleen puskuriliuokset tuottaa päänvaivaa. Onneksi saan kuitenkin tehtäviä aina eteenpäin, vaikka ihan loppuun asti se ei oikein menisikään.

Vaikka vaikeitakin aiheita vielä löytyy, on se mun mielestä myös hyvä asia. Opiskeluissa pysyy hyvä motivaatio ja mielenkiinto yllä kun on aiheita joihin joutuu panostamaan muita enemmän. Onhan tässä vielä nelisen kuukautta aikaa pääsykokeeseen, joten uusia asioita kerkeää tajuta vielä vaikka kuinka. 

Eniten harjoituskokeilta odotan koetaktiikan hiomista, tehokkaan ajankäytön harjoittelua ja oman itsevarmuuden kehittämistä. Seitsemän koetta on tosi paljon ja uskon, että näitä pääsen ihan varmasti kehittämään. Lisäksi odotan myös sitä, että en osaakkaan. Sillä tavalla huomaan helpommin omat heikkoudet ja pääsen kehittämään erityisesti niitä, jotta jokainen aihealue olisi toukokuussa tasaisen vahva.

Mä olen luonteeltani hyvinkin perfektionisti, varsinkin niiden asioiden suhteen joihin laitan paljon työtä. Viime vuonna osallistuin toisen valmennuskurssien järjestäjän harjoituskokeisiin jopa paljon itsevarmempana mitä nyt olen. Jokaisen kokeen jälkeen olin valtavan pettynyt, ettei koe mennyt niin hyvin kun olisin toivonut. Joka kerta tulin itku silmässä kotiin miettien jotain toista alaa jolle hakea. Kuitenkin loppujen lopuksi jokainen koe oli mennyt paljon paremmin mitä olin odottanut ja myös muihin kurssilaisiin nähden hyvin.

Tänä vuonna en siis aio liikaa takertua täydellisyyden tavoitteluun, vaan luottaa omaan osaamiseen ja siihen, että se riittää. Ja mitä väliä vaikka joku harjoituskokeista ei menisikään ihan niin hyvin? Ainakin opin kantapään kautta ne asiat joissa tein virheitä, enkä varmasti toista niitä enää toukokuussa. Tottakai itsevarmuus on tärkeää, mutta samalla täytyy olla nöyrä ja varautua siihen, ettei kaikkea osaakaan. Pitää vaan toivoa parasta, mutta myös varautua pahimpaan. Ehkä viimeistään seitsemän harjoituskokeen jälkeen harjoitusta on tullut sen verran, että enää ei vain toivota parasta, vaan myös toteutetaan se! :)

Mukavaa viikonloppua kaikille♥

Asiaa opiskeluvalmentajasta

Mun luku-urakka on ollut nyt käynnissä muutaman kuukauden. Luen siis lääkiksen pääsykokeisiin ja luen toista vuotta tosissani. Tänä vuonna lukemiset eroaa tosi paljonkin viime vuodesta, ja yks syy tähän on mun valmennuskurssi.

Sain siis blogiyhteistyönä Mafyn etäkurssin johon kuuluu opiskeluvalmentaja, joka soittaa mulle kahden viikon välein. Oletin ennen ensimmäistä puhelua, että opiskeluvalmentaja on varmaan ''ihan hyödyllinen'', mutta mun mielipide on muuttunut ihan täysin. Mä ajattelin tulla kertomaan teille, että mitä me sitten oikeastaan jutellaan ja mitä hyötyä mun opiskeluvalmentajasta on.

Mun opiskeluvalmentaja eli opo soittaa siis kahden viikon välein sovittuna aikana. Puheluissa jutellaan miten on opiskelut taas kahdelta viikolta sujunut, miten muussa elämässä menee, onko ollut rankkaa, helppoa vai siltä väliltä ja muuten jutellaan fiiliksistä. Puhelun aikana päätetään mm. pidetäänkö lukutunnit edelleen samana kuin aiemmin vai nostetaanko/lasketaanko niitä. Opo näkee myös mun tehdyt tehtävät ja on kärryillä kehityksestä, joten tuntimäärien säätely on helpompaa.

Mulle suurin apu opiskeluvalmentajasta on ehdottomasti ollut se, että opo kertoo lukutunnit mitä noudatan. Tottakai itse saan niihin vaikuttaa, mutta on hyvä saada toinenkin mielipide mm. siihen, missä suhteessa eri aineita luetaan. Esim. mä itse en ole vielä aloittanut biologiaa, vaan ollaan päätetty, että se aloitetaan vasta myöhemmin. En tiedä, olisinko itse uskaltanut tehdä näin rohkeeta päätöstä yksin. Bilsassa on kuitenkin ihan hirveesti asiaa, mutta luotan meidän suunnitelmaan.

Opiskeluvalmentajat on siis lääketieteen opiskelijoita, jotka Mafy on kouluttanut opoiksi. Ihan asiasta tietämättömän kanssa ei siis todellakaan tarvitse keskustella, vaan jokainen opo varmasti tietää mitä hakuprosessissa käydään läpi, niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Hyödyllisten vinkkien lisäksi opo kannustaa ja tsemppaa, sekä myöhemmin keskustellaan myös koestrategioista. Mun opiskeluvalmentaja tulee näkemään myös mun harjoituskokeet, joiden perusteella saan vinkkejä tulevia harjoituskokeita, ja tietysti pääsykoetta ajatellen.

Edellisten lisäksi mun opo joka kerta jaksaa muistuttaa vapaa-ajan tärkeydestä ja siitä, ettei maailma kaadu, vaikka joku päivä ei lukutavoitteeseen pääsekään. Mulla meni viime vuonna lukutunnit ihan överiksi ja myös ne muutamat vapaa-ajan tunnit mielessä pyöri opiskellut asiat. Ei todellakaan ollut henkisen hyvinvoinnin kannalta paras lähtökohta pääsykokeeseen, joten onneksi tänä vuonna sama ei pääse tapahtumaan. Tai ainakin mun opo pitää mulla järjen päässä :)

Jokaisen puhelun jälkeen mulla on tosi itsevarma olo ja tiedän, etten todellakaan tee turhaan töitä ja kuluta takamustani kirjastolla. Mulla on tosi varma olo koko projektista ja oon innoissani ja motivoitunut. Opiskeluvalmentajan saa muuten ostettua ihan erikseenkin ilman valmennuskurssia, jos sellaisen itselleen haluaa. Suurinpaan osaan valmennuskursseja se kuuluu. Mä ihan ehdottomasti suosittelen, jos yhtään on epävarma olo mistään hakuprosessiin liittyvästä.

Nyt ihanaa lauantain jatkoa jokaiselle♥

KOKEMUKSET MAFYNETISTÄ

Mä oon lukenut nyt kaksi kuukautta Mafynetin avulla, ja ajattelin tulla kertomaan teille mielipiteitä ja ajatuksia siitä. Jos joku ei vielä siis tiennyt, niin haen lääketieteelliseen keväällä, nyt kolmatta kertaa mutta toista kertaa tosissani. 

Mafynetti on siis tabletissa tai tietokoneella oleva sovellus johon kirjaudutaan sisään omalla käyttäjällä, jonka jälkeen voit valita kurssin, jota haluat opiskella. Mä luen lääkiskursseja, mutta esimerkiksi YO-kirjoituksiin valmentavat abikurssit kuuluu itseopiskelumateriaaliin myös, eli tehtävät ei pääse loppumaan. Kurssi on valmiiksi järjestetty selkeään järjestykseen, eli itse ei tarvitse huolehtia mitä opiskella ja milloin.

Mulle Mafynetti on ollut järjettömän iso apu. Kontrasti viime vuoden opiskeluihin on ihan valtava, koska viime vuonna mä en ollut todellakaan varma omasta tekemisestä. Laskenko ja luenko tarpeeksi, keskitynkö oikeisiin asioihin, teenkö muistiinpanoja vai en, osallistunko harjoituskokeisiin tai valmennuskurssille ja mitä asioita lukea keväällä kertauksena. Siis en pysty sanoin kuvailemaan miten paljon stressittömämpi mun olotila lukemisen suhteen on ollut. Vaikka muuten on ollut kiire, niin kuitenkin lukemiset on ollut asia, joka ei itsessään stressaa. Oon voinut luottaa siihen, että kunhan luen sovitut tunnit ja etenen Mafynetin mukaan, niin se riittää. Ei tarvitse päästä tiettyä sivumäärää eteenpäin tai laskea tietyn kappaleen laskut ennen kun voi olla tyytyväinen päivän panokseen. Nyt joka kerta kun lähden kirjastolta, voin olla varma, että oon edennyt oikeaan suuntaan.

Mulla oli viime vuonna tosi monesti lukupäivän jälkeen hirveen epävarma olo. Yritin vielä illalla miettiä että mitä virheitä mä tein laskuissa ja että "pakko muistaa tehdä nää tehtävät vielä uudestaan". Nyt Mafynetti kertaa multa ne tehtävät automaattisesti, joita en oo merkannut osatuksi. On tosi helpottavaa tietää, että vaikka en tehtävää osannutkaan, niin saan yrittää sitä muutaman päivän päästä uudestaan eikä mun itse tarvitse huolehtia, että muistanko palata siihen. Taas yksi stressitekijä vähemmän.

Kuten jo aiemmin mainitsin, Mafynetissä on asiat järjestetty selkeyden perusteella, eikä kursseittain. Tää tuntu musta aluks vähän hassulta, mutta nyt kun siihen on tottunut, en todellakaan osaisi mennä vaan kurssi kerrallaan. Oon hoksannut monien aiheiden yhteyksiä ihan vaan opiskelemalla ne peräkkäin Mafynetissä, vaikka aiheet onkin eri lukiokurssien sisällössä. Koko Mafynetin sisällöstä vaan huomaa, että siihen on laitettu paljon vaivaa jotta se palvelee nimenomaan opiskelijaa. Mä oon itse ottanut lukiokirjoja mukaan vaan kerratessa, bilsassa tuun käyttämään myös lukiokirjoja jotta ymmärrys on tarpeeksi laaja. Fysiikassa ja kemiassa laskurutiini on tärkeämpi ja sillä pääsee hyvin perille myös teoriasta.

Mä oon lukenut nyt siis pelkästään fysiikkaa ja kemiaa, fysiikkaa suhteessa enemmän. Mulla on oma opiskeluvalmentaja joka kuuluu etäkurssiin, ja hänen kanssa ollaan yhdessä mietitty sopivat tuntimäärät kemialle ja fysiikalle. Mafynetti laskee nimenomaan aktiivista opiskelua, eli jos sanon lukeneeni viisi tuntia päivässä, niin se tarkoittaa viittä tuntia tehtävien tekoa tai teorian lukemista. Vessa- tai ruokatauot ei siis kuulu tuohon, vaan siksi ajaksi lopetetaan työajan laskenta. Tehtävien teon perusteella Mafynetti myös piirtää kehityskäyrää, jonka avulla voi seurata omaa kehitystä kohti kevättä. 

Noh, onko Mafynetissa sitten jotain huonoa mun mielestä? Mä yllätyin, kuinka haastavia tehtävät on. Tai just sopivan haastavia mulle. Koen kuitenkin, että jos olisin viime vuonna alkanut lukemaan Mafynetin avaulla alusta alkaen, olisin tarvinnut todella paljon lukiokirjojen apua. Mä koen, että mulla on niin hyvä pohja, että mulle riittää Mafynetin teoriaosuudet. Niissä kyllä kerrotaan asia laajasti mutta ytimekkäästi, mutta tottakai lukiokirjoissa vielä sitäkin laajemmin. Eli jos on aloittamassa ihan nollapohjalta, niin mä suosittelen kyllä Mafya, mutta pelkällä Mafynetillä taival voi olla vähän turhan kuoppanen. On Mafynetissä helppoja, lukiokirjojen tasosia tehtäviä, mutta niitä on ihan pari per aihealue. Jos tarvitsee vakaata pohjaa ja teorian läpikäymistä useiden tehtävien avulla uudestaan ja uudestaan (kuten mä viime vuonna), niin lukiokirjat on hyvä ottaa ohelle. Mafy Valmennus tarjoaa tietysti myös läsnäolokursseja, jotka on varmasti todella hyödyllisiä varsinkin sellaiselle, joka tarvitsee enemmän apua ja jos kysymyksiä herää paljon. 

All in all, mulla lukemiset sujuu tällä hetkellä paremmin kun hyvin, ja toivon, että se jatkoo näin pitkään. Syksy on mennyt todella nopeesti, paljon nopeammin mitä vaikka viime syksy. Tänä syksynä mä oon pyrkinyt pitämään enemmän vapaa aikaa ja tekemään myös muuta kun lukemista. Ehkä se on yks syy siihen, että tää syksy on mennyt niin nopeasti ja huomaamatta. Mä odotan innolla vuoden vaihdetta, että pääsen lukemaan täysipäiväisesti ja että Mafyn harjoituskokeet alkaa. Selkeästi mun lukumäärät ja muutenkin balanssi muun elämän kanssa on ollut sopivaa, koska oon niin motivoitunut ja innoissani tästä koko prosessista. Tää on asia, joka antaa mulle tosi paljon intoa ja puhtia elämään, eikä nujerra maahan. 

Tosi hyvää ja motivoitunutta loppuviikkoa kaikille!♥

Mafy-Valmennuksen etäkurssi saatu yhteistyönä.

SYKSYN SUOSIKIT X 10

Meidän keittiö. Viime Ikean reissun tarkotuksena oli löytää keittiöön hylly, joka tois vähän lisää säilytystilaa. Mun mielessä oli ihan perus Billy -kirjahylly, mutta ai että mä oon ilonen että löydettiin tää Vilto. Sopii niin hyvin meidän kodin tyyliin. Muutamia pikkujuttuja Ikeasta tarttu myös mukaan piristämään meidän keittiötä, mm. uudet pöytätabletit, lasipurnukoita hyllyyn ja ihanat valot jotka ripustin hyllyn reunoille. Yhden Ikeareissun ansiosta keittiöstä tuli ihan mun lempparipaikka meidän kodista.

Syksyn mittaan musta on tullut kunnon suklaahiiri. Aikasemmin oon ollut aika nirso suklaiden suhteen, mutta nyt syksyn kuluessa oon löytänyt monta suklaata joihin oon jäänyt ihan koukkuun. Fazerin turkinpippurisuklaa on erittäin paljon mun mieleen, kuten myös Maraboun Co-Co kookossuklaa. Vaikken pelkiltään turkinpippurista tai edenkään kookoksesta tykkääkkään, on nää suklaat ihan sairaan hyviä. Tottakai tällä viikolla myös piparisuklaata on kulunut kun ne saapui Prismaan!

Mä oon koko syksyn kuunnellut podcasteja ja oon tykännyt ihan sairaasti pyöräillä töihin tai kirjastolle niitä kuunnellessa. Oon kuunnellut Radion Aallon Dynastiaa sekä Applen omasta Podcast -appista löytyvää Nonsense By Alexa & Linda -podia. Jotenkin aika kuluu ihan siivillä ja se on mulle semmosta omaa aikaa mistä nautin. En oo ennen ajatellut pitäväni podeista, mutta kesän jälkeen kyllästyin jollain tapaa musiikkiin ja löysin koko podcast-maailman mikä onkin tosi laaja. Mä oon yrittänyt kavereillekin hehkuttaa podeja, mutta monet ei vielä oo löytänyt niiden syövereihin.

Nyt kun on muutaman kuukauden asunut omillaan, on tietysti pitänyt alkaa kehittelemään ihan itse omat ruokansa. Tortilloista on tullut meidän vakkariruoka sen helppouden ja tottakai myös hyvän maun takia. Ollaan syksyn aikana syöty tortilloja monet kerrat, kun muita ruokia on kehitelty todella vähän. Tortillat on tän hetken hitti meidän ruokapöydässä, mutta katsotaan mitä keksitään kun niihin kyllästyy.

Syksy on jo todella pitkällä ja tää alkusyksy onkin mennyt älyttömän nopeesti. Mun syksyyn on kuulunut pääosin töitä ja lukemista eikä paljoa muuta. Koska mä nautin molemmista, niin oon pysynyt järjissäni vaikka luenkin työtunteihin nähden aika paljon. Onneks mä nautin opiskelusta, koska en mä muuten jaksaisi viettää lähes kaikkea vapaa-aikaani kirjastolla. Mä tosiaan käytän lukemiseen Mafy Valmennuksen Mafynettiä*, joka kertoo koko ajan missä mennään aikataulun suhteen. Motivoi kummasti, kun näkee konkreettisesti tehtävien sujuvan ja kehityskäyrän nousevan. Uskon, että vaikka tää syksy onkin ollut tosi kiireinen, niin selkeä aikataulutus lukemisen suhteen opiskeluvalmentajan kanssa on pitänyt mun pään kasassa ja oon saanut rauhassa, hyvillä mielin edetä tätä prosessia ja nauttiakin siitä. Mä tuun lähiaikoina vielä tekemään erillisen postauksen Mafynetistä ja mun omista kokemuksista.

*Mafy Valmennuksen valmennuskurssi saatu blogiyhteistyönä.

Mun hiukset ei oo luonnostaan mitkään maailman kiiltävimmät ja sileimmät, vaan päin vastoin. Oon kokeillut vaikka mitä vippaskonsteja, joilla saisin eloa mun hiuksiin. Tiedän, että on myös perimästä pitkälti kiinni millanen hiuslaatu on, mutta näillä parilla hiustuotteella oon saanut huomattavan eron aikaan! Dermosilin Moisturizing Mist on ollut käytössä jo jonkun aikaa. Eron oon lähinnä huomannut hiusten kosteudessa seuraavana päivänä, kun suihkun jälkeen illalla tätä sumautan. Jokainen hius ei harota eri suuntaan, vaan ne on hallittavissa. Vaikka hiusten ulkonäössä ei sinällään suurta eroa olekaan, tuntuu hiukset paljon paremmilta juurikin seuraavana päivänä. Toinen hiustenhoitotuote on XZ:n Öljyhoito, jota oon pari kertaa käyttänyt. Jo nää pari kertaa on saanut mut ihmettelemään, että miks en oo aikasemmin kokeillut tätä. Ero on ihan järkyttävän suuri ja nimenomaan ainakin hiusten ulkonäössä. Nää kaks tuotetta kyllä tukee toisiaan tosi hyvin.

Koko syksyn yks isoimmista lemppareista on kypärä. Oon ala-asteen jälkeen pyöräillyt aina ilman kypärää, vaikka ennen ajokortin saamista pyöräilin alkukeväästä niin pitkälle syksyyn kun maa oli jäässä, kuten taas tänäkin kesänä kun muutettiin omilleen eikä auto ollutkaan käytössä koko aikaa. Musta alko tuntumaan jopa nololta pyöräillä ilman kypärää. Että oon niin tyhmä etten tajua miten paljon kypärä voi pelastaa tilanteessa, johon itse ei välttämättä edes pysty vaikuttamaan. Nyt oon tehnyt oman osuuteni siitä, että pystyisin selviämään jos jotain tapahtuisikin.

Oon ollut viimeisen vuoden ahkera Greyn Anatomian katsoja, mutta tänä syksynä oon jäänyt koukkuun The Good Wife -sarjaan. Ihan eri maailmaa kun sairaala Greyn Anatomiassa, mutta ehkä just se sai mut koukkuun. Pari ensimmäistä jaksoa meni vaan päästessä kärryille että mitä kaikki oikeussalin termit tarkottaa, mutta pian pysyin jo tosi hyvin juonessa mukana. Suosittelen ehdottomasti katsomaan, ja nimenomaan pari kolme jaksoa ennen tuomiota, haha. 

Aivan ihanaa viikonloppua ja syyslomaa kaikille niille joilla se alkoi. Muistakaa rentoutua ja nauttia! 

MUN OPISKELUTARVIKKEET

Moikka! Seuraavaksi olis uuden opiskeluaiheisen postauksen vuoro. Erittäin ajankohtainen, koska mun elämä pyöriikin taas nimenomaan lukemisen ympärillä. Vaikka opiskelu ei ookkaan välineurheilua, on mun mielestä pääsykokeisiin lukeminen sen verran iso juttu, että ainakin itse haluan tarvikkeidenkin olevan ajan tasalla. Mä ajattelin siis kertoa teille, mitä tarvikkeita ja välineitä mä opiskeluissani käytän. Toivottavasti jotkut saa tästä ideoita ja inspistä omiin opiskeluihin, oli sitten lukemassa pääsykokeisiin kuten mä, korkeakoulussa, lukiossa tai vaikka yläasteella. 

Lääkiksen pääsykoe koostuu ainakin tällä hetkellä lukion bilsan, kemian ja fysiikan oppimäärästä. Mä oon hommannut itselleni kemiasta Mooli -sarjan kirjat sekä Abi Kemia -kirjat. Fysiikassa mulla on kaksi eri sarjaaa, Fysiikka ja Physica sekä YO-fysiikka kertauskirjat. Bilsassa meen myös kahdella eri sarjalla, Lukion Biologialla sekä Bios -sarjalla. Mä saan näiden kirjojen lisäksi siskolta kaikki uuden opsin kirjat, sikäli mikäli niitä tarvitaan. Viime vuonna tuli lukiokirjat kaluttua sen verran hyvin, että tänä vuonna ne ei oo mun ykkösprioriteetti. Silti selailen tiettyjä asioita kirjoista, mutta ehdottomasti pääosassa on Mafynetti*, jossa on teoriat ja tehtävät samassa paketissa näppärästi. Mä itse tykkään, ettei Mafynetti mee lukiokirjojen mukaisessa järjestyksessä vaan enemmänkin selkeästi tärkeimmistä asioista pienempiin kokonaisuuksiin. En usko, että saisin nostettua omaa osaamista yhtä tehokkaasti ylöspäin, jos lukisin vaan lukiokirjoja uudestaan ja uudestaan.

*Mafy-Valmennuksen valmennuskurssi saatu yhteistyönä.

Tottakai post it -lappuja kuluu, varsinkin viime vuonna kirjoja selatessa. Tarralappujen lisäksi mä oon tehnyt itselleni kasan kääntökortteja, joiden avulla kertaa tehokkaasti.

Seuraavaksi ne laskimet. Ilmeisesti tän vuoden laskinasiaa ei oo vielä julkaistu, mutta aiempina parina vuonna on ollut nelilaskin, joten sillä mä reenaan nytkin. Mä itse tykkään eniten oikeanpuolimmaisesta, mutta se ei ole hyväksytty sen TAX-näppäimien takia. Kokeessa siis käytän kahta keskimmäistä. Vasemmanpuoleinen laskin on lähinnä kulmien arvojen laskemiseen, kun kuitenkin taulukostakin osaan ne arvot jo lukea, ettei tule yllätyksenä kokeessa.

Muistiinpanovälineet on mulla hyvinkin vakiot, mitä oon käyttänyt jo lukioajan. Ainoat uudet on Zebra Midlinerit, joita päätettiin kaverin kanssa tilata kokeiluun. Kun ne tuli postissa, en oo sen jälkeen muita yliviivaistusseja käyttänytkään muistiinpanojen tekemiseen.

Viimeisenä melkeinpä tärkein, eli mihin mä kaiken rustaan. Mä ite tykkään käyttää pieniruutuisia vihkoja laskemiseen, isoruutuisia muistiinpanojen tekoon. Muistiinpanot teen Whitelines -vihkoon ja päällimmäiset vihot on ns. suttupaperivihkoja, jotka todennäköisesti heitän pois kun sivut loppuu. Niihin ei jää mitään sen kummempaa uudestaan selailtavan arvoista asiaa. Lisäksi mä oon tulostanut kaavakokoelman, joka kulkee aina mukana.

Näillä mä köröttelen eteenpäin tätäkin viikkoa, joten hyvät loppuviikot kaikille! :)

PROJEKTI STARTTAA

Hellurei taas. Viimeistään tällä viikolla on tainnut koulut alkaa jo kaikilla, ja niin myös mä oon päässyt hyvään lukuvauhtiin. Mä harkitsin jälleen tänäkin vuonna tosi paljon, että mitä materiaaleja luen, mitä lukiokirjoja, mistä alottaa ja mitä painottaa. Mä luin viime vuonna lukiokirjat niin perin pohjaisesti, että tuntu vaan ajan haaskaamiselta lukea ne uudestaan yhtä hyvällä syynillä. Siksi mä halusin uuden materiaalin, josta tehdä haastavampiakin tehtäviä ja saada uusia näkökulmia.

Selvää siis oli, että jonkun valmennuskurssin mä itselleni ostan. Seuraava askel oli miettiä haluanko lähiopetusta vai en. Viime vuonna olin kurssilla, jossa oli lähiopetusta, mutta nyt en uskonut saavani siitä kovin suurta hyötyä uudestaan. Varsinkaan luentopainotteinen opetus ei tänä vuonna ole mulle todellakaan se paras vaihtoehto, vaan enemmän täytyy päästä itse tekemään ja oppimaan sitä kautta. Mä kun opin vielä parhaiten kun opetan itseäni etsimällä itse tiedon ja pureskelemalla sen ymmärrettävään muotoon. Eli ei lähiopetusta tänä vuonna, vaan täysin itsestä riippuvaa puurtamista.

Mites sitten koetilanne, kuinka siihen valmistautua? Koska edessä on monen kuukauden projekti kohti sitä viisi tuntista pääsykoetta, on itse koetilannettakin osattava ennakoida parhaalla mahdollisella tavalla. Kyllä siellä parhaillakin pää saattaa vetää jumiin kun koe alkaa tai jännitys viedä voiton, näitä tarinoita oon kuullut tosi monia.. Mä haluan siis tehdä harjoituskokeita pitkin lukuprosessia, jotta itse pääsykoe sujuisi samalla painolla ilman sen kummempia jännityksiä. Uskon myös, että harkkakokeet harjoittaa lisäksi vastaustekniikkaa ja koetaktiikkaa, ja nehän otan myös avosylin vastaan.

Mä sitten loppujen lopuksi, viikkojen pohdinnan jälkeen päädyin MAFY-valmennuksen Lääkis etäkurssiin. MAFY-valmennus halusi lähteä tukemaan mun tän vuoden projektia kohti pääsykoetta ja sainkin kurssin yhteistyönä. Oon tästä todella innoissani!

Etäkurssissa mä saan kaiken sen, mitä pohdintojen jälkeen koin tarvitsevani. Mafynetin, jossa on teoria sekä monen tasoisia tehtäviä, seitsemän harjoituskoetta koesalissa sekä vielä lisäksi opiskeluvalmentaja, joka auttaa parhaansa mukaan mua lukuaikatauluissa sekä esim. koetaktiikassa. Mä oon tosi innoissani tästä ja uskon, että mulle sopivampaa valmennuskurssia ei ole. En malta odottaa, että pääsen vielä jatkossa kertomaan lisää! :)

Ihanaa ja ihanan syksyistä loppuviikkoa kaikille! :)