Urheiluvaateshoppailua

Noniin! Nyt on ostosten esittelyä täällä, kun sitä kovasti toivoitte. Ostoksia on joululta, alennusmyynneistä ja Köpiksestä. Mennään suoraan asiaan! :)

Ekana tämmöset treenipaidat, jollasia en yleensä käytä. Normaalisti ostan treeneihin teknisiä paitoja ja niissä on kivempi sit hikoillakin treenin aikana, mutta teen paljon myös treenejä joissa ei juurikaan hikoile esim huoltavaa. Nää on nyt sellasia varten, ja tykkään kyllä ihan älyttömästi! Adidaksen harmaa paita on Köpiksen Stadiumista ja Niken paita Nikeltä niin ikään Köpiksestä.

Oon trikoiden suurkuluttaja ja ostan käytännössä jokaiset yksilöt mitkä vastaan tulee, koska trikoita ei ikinä voi olla liikaa. Noi taaemmat 2XU:n kompressiotrikoot on ostettu jo ennen joulua Helsingistä XXL:stä kun noi oli niin houkuttelevassa tarjouksessa. Mukavimmat trikoot jalassa mitä oon tähän mennessä löytänyt ja kompression pitäis edesauttaa palautumista ja suorituskykyäkin, joten ne on pelkkää plussaa :)

Adidaksen trikoot löyty alennusmyynneistä ja parasta on se, että kattelin noita jo oikeella hinnalla ennen joulua mutta mun onneks en ostanut vielä sillon! Noi oli siis InterSportista.

Köpiksen Adidakselta tarttu mukaan tämmönen punanen verkkailupaita josta tykkään ihan sairaasti. Hihoissa on tommosta nukan näköstä palleroa ja selässä Adidaksen kolme raitaa joka on musta ihan superkiva yksityiskohta. Tykkään tykkään tykkään!

Mustan verkkailupaidan sain Sannilta joululahjaksi kun tästä etukäteen jo vähän vinkkailin. Toi on siis H&M:stä, josta ostan käytännössä jokaisen tommosen takin koska ne on hyviä, ja lisäks aika edullisia. Jos miettii, niin noita tulee käytettyä ihan ympäri vuoden koska suomen kesässäkin tarvii pitkähihasta melkein aina päälle..

Punanen Niken urheilutoppi lähti mukaan Stadiumista alennusmyyntien aikaan.

En omistanu vielä pari kuukautta sitten yksiäkään kollareita, mutta onneks siihen tuli muutos. Ostin XXL:stä nää Niken harmaat kolleget ja oon käyttänyt niitä niin paljon jo tähän mennessä että oli kyllä hyvä ostos. Noi on aika ihonmyötäset, mutta ei kuitenkaan semmoset pinkeet.

Säärystimiä ei ikinä tuu ostettua, mutta käytettyä melkein päivittäin. Hallissakin treenatessa säärystimet on ihan pakolliset ainakin verkan ajan, koska nilkoissa käy semmonen pieni viima. Akillesjänteet tykkää kun ne suojaa! Noi erilaiset, neulosta olevat säärystimet on Seppälästä ja tummansiniset ja harmaat on tilattu Elloksen lasten osastolta.

Sitten taas Köpiksen ostoksiin. Adidakselta tarttu mukaan tosi hyvällä hinnalla huppari, jollasta oikeestaan lähdin sinne etsimäänkin. Noita oli yks ainut jälellä ja se oli vieläpä mun kokonen, joten kiikutin sen samantien kassalle!

Niken Outletista lähti taas yks verkkailutakki mukaan. Tolle hintaa jäi aika vähän, kun kassalla vasta tajuttiin että melkein kaikista tuotteista oli vielä alennuksen jälkeen lisäalennus tuloillaan. Kiva yllätys, kun ei tajuttu tanskankielisiä kylttejä hehe!

Sitten paras ostos vähään aikaan! Oon miettinyt tän takin ostoa jo vuoden verran, mutta sen kallis hinta on aina saanut mut perääntymään. Normaalisti hinta on siis satasen yläpuolella, mutta nyt sain tän noin 20 eurolla!! Kyseessä on siis ihan superkevyt tuulitakki, joka on osittain läpinäkyväkin. Mun yks ongelma Suomen kesässä on se, että kun on lämmin mutta sataa niin tuulitakkia on inhottava laittaa päälle kun se hiostaa. Nyt tän takin kanssa ei oo sitä ongelmaa! Itseasiassa kävinkin hakemassa toisella kierroksella Nikellä myös kokoa isomman takin mukaan, koska harmittais niin kauheesti Suomessa sit jos koko oliskin ollut väärä sovituksesta huolimatta..

Sitten viimenen ostos on kanssa Niken outletista, eli yksi verkkailupaita taas. Nyt mulla on musta-harmaiden pitkähihasten lisäks aikasemmin vilahtanut punanen paita ja tää neon keltanen, eli ei pääse liian yksipuoliseks hah!

Mä tein mun mielestä tosi kivoja löytöjä, mitäs mieltä te ootte? :)

Muutamat unohtuneet

Heippa! Mulle on kerääntynyt viimeajoilta yhdet asukuvat ja parit randomit räpsyt, joten nyt olis niiden aika. En muistakaan että millon olisin viimeks tehny tämmösen ''jämäkuvapostauksen'' enkä tiiä et mitä mieltä näistä ootte, mutta jokatapauksessa mennään tsekkaamaan!

Neule Inside (Espanjasta) // Toppaliivi H&M // Farkut Gina Tricot // Kengät SkoPunkten? // Huivi Lindex // Kello Michael Kors *

*Saatu yhteistyön kautta

Ainut ostos urheiluvaatteiden lisäks Kööpenhaminasta oli Calvin Kleinin alusvaatteet. Jotkut saattaa muistaa kun kerroin näistä mun lahjatoivelistalla jouluna, mutta koska itekään en niitä mistään ollu löytänyt niin en olettanut että joku muu sit löytäis. Nyt kuitenkin lentokentällä Köpiksessä kun oltiin jo menossa meidän porttia kohti huomattiin isot hyllyt näitä, ja ai että olin taivaassa! En tiiä mikä näissä viehättää, mut on vaan niin superkivat mun mielestä. Pikkusen kirpas neljät näitä ostaa, mutta tiiän, etten löydä samoja sit enää mistään kun haluisin lisää.. Erittäin onnistunut ostos!

Alotin pari päivää sitten tosissaan lukemaan kirjotuksiin, jotka on mun osalta reilun parin kuukauden päästä. Toisaalta tykkään lukee bilsaa, koska aine on mieleen ja sit tykkään käyttää kaikkia lippulappusia ja tehdä muistiinpanoja! Bilsan lisäks kirjotan siis pitkän matikan tänä keväänä.

Näin vuos sitten uutena vuotena weheartit:ssä tämmösen ihan älyttömän kivan idean, jonka päätinkin tänä vuonna toteuttaa. Eli kirjottelen tonne kaikkia kivoja muistoja, pieniä ja isoja pitkin vuotta 2016 noille lapuille ja sit vuoden päästä saan lukee et mistä kaikesta mun vuosi on koostunut! Varmaan ihan mahtava päästä lukee noita sit, varsinkin kun ne pienet ilon aiheet unohtuu niin nopeesti :)

Nyt ihan mahtavaa viikonloppua jokaiselle, me kuullaan toivottavasti viikonloppuna ostosten esittelyn merkeissä :)

COPENHAGEN 2016

Moikka taas! Nyt oon tullut takasin Suomen kamaralle ihan huikeen viikonlopun jälkeen! Oltiin siis Jopon, mun kaverin kanssa Kööpenhaminassa viikonloppureissulla. Lähdettiin sinne perjantaina Helsingistä, ja oltiin illasta siellä lennon myöhästymisen jälkeen. Meidän reissu meni ihan mahtavan hyvin, vaikka molemmat mentiinkin ekaa kertaa yksistään ulkomaille. Meillä ei ollu mitään hajua miten julkisilla kuljetaan tai ees miten päästään lentokentältä hotellille, mutta kaikesta selvittiin vaikka paikalliset ja muutkin pelastikin meitä muutamaan otteeseen hah! Tästä hyvä esimerkki heti lentokentältä kun oltiin ostamassa junalippua automaatista. Osataan hienosti siihen asti kun lippu pitäis maksaa ja se sanookin et 36e, tai niin me luultiin. Aletaan vaan toisillemme siinä manaamaan että ei hemmetti ei me kyllä tästä matkasta 36 euroo makseta per nuppi, sit vaikka kävellään 20km! Pohdittiin siinä hetki et mitä tehtäs, jonka jälkeen vieressä oleva nuori suomalaismies varovasti sano ''Anteeks, ne on siis Tanskan kruunuja.'' Oltiin pikkusen nolona siinä sit, tottakai me tiedettiin et oltiin vaihdettu maata ja et siellä on eri valuutta, mutta ei muistettu just sillon haha.. :D Huumorilla päästiin tästäkin tilanteesta kunnialla jatkamaan!

Opittiin kulkemaan täysin sujuvasti paikallisjunilla ja metrolla, käytiin ihanalla aamupalalla kahvilassa, kuvattiin Nyhavnissa söpöjen talojen edessä, shoppailtiin, ostettiin hotellille ruokaa niin paljon, että oli aikamoinen missio saada kaikki syötyä vikana iltana ja naurettiin ittemme kipeeks niin monesti, et eletään nyt molemmat ainakin 5 vuotta pidempään kun ennen tota reissua olis ennuste ollut.

Meidän koko reissua vois parhaiten kuvata yks sana: urheiluvaateshoppailu. Käveltiin ja nähtiin vaivaa aivan älyttömästi ihan vaan siks, että päästiin Adidaksen Outletiin ja Niken Factory Storelle ja kyllä muuten kannatti!! Tuli ostettua niiin ihania juttuja ison rahan edestä, mutta silti ei ees kaduta! En vaan tiiä mikä siinä on, mutta oon niiin taivaassa kun pääsen irti tommosessa urheiluliikkeessä. Ahh♥ Jos teitä kiinnostaa, voisin tehdä jotain ostosten esittelyä kuvina tai videolla jossain vaiheessa. Ilmaiskaa mielipidettä suuntaan tai toiseen, niin tiiän onko kannatusta :)

Kaikki kuvat on siis otettu goProlla, jos jotakuta ihmetyttää niiden laajempi kuvakulma. En vaan viittinyt isompaa kameraa raahata mukaan kun meillä lähti pelkät käsimatkatavarat mukaan..

Tosi hyvät loppuviikot kaikille, kuullaan taas!♥

When life hits you hard

Ihan ekana varotus ihan jäääätävän pitkästä stoorista joka liittyy urheiluun. Jos et jaksa lukee tai sua ei kiinnosta urheilu niin voi olla et kannattaa jättää väliin.. Mutta aina saa kokeilla ;)

Oon miettinyt tän postauksen julkasemista jo tosi pitkään ja joka kerta kun meinaan siihen ryhtyä säikähän jotain. Tää on mulle arka aihe ja nykyään jopa välttelen koko asian ajattelemistä ettei se veis mun fiilistä alaspäin. En puhu tästä blogissakaan paljoa ihan siks, koska tiiän että tätä lukee varmasti monet vaan mun urheilemisen takia ja ehkä haluaakin että mulla menis huonosti. Nyt kerron kuitenkin koko tarinan ja vaikka ollaankin jo toivottavasti loppusuoralla, niin silti paljon on vielä eessä.

Ja tiiän, että monet muutkin urheilijat on ollu tässä mun tilanteessa eli tää ei oo mikään poor me -teksti, vaan ajatusten purkua julkisesti niin, että tiiätte mitä mun elämässä on meneillään kun tää blogi siitä kuitenkin pääosin koostuu. Tiedostan kyllä, että urheilu välillä on tämmöstä ja itepähän oon tieni valinnut. Joillekin tulee enemmän takaiskuja kun toisille ja niitten kans on vaan osattava elää ja ottaa ne oikein vastaan, ja siinä mä oon mun mielestä onnistunut hyvin.

Nyt niille jotka on edelleen ihan yhtä kysymysmerkkiä, niin yritän tiivistää lyhyesti. Kyse on siis mun jalkapöydistä, pääasiassa kuitenkin enemmän vaan toisesta. Harrastan yleisurheilua, tai oikeestaan se täyttää jo työnkin kriteerit paremmin kun harrastuksen, joka myös kertoo et kuinka paljon oon tehnyt tähänkin asti sen eteen et oon päässy ees tähän pisteeseen missä oon nyt. Urheilu on mun elämän ykkösasia heti läheisten terveyden jälkeen eli koulukin jää selkeeks kakkoseks, tai kolmanneks. Monella muullakin varmasti urheilu on yhtä iso juttu kun mulla, en siis ala itteeni tässä mitenkään nostamaan suurempana esille mutta kunhan ymmärrätte tätä tekstiä lukiessa että mä en tosiaan vaan harrastele vaan teen tätä 24/7. Oon kuitenkin älyttömän ilonen, että mulla on joku ''juju'' mun elämässä vaikka se välillä kostautuukin, josta mä nyt aion kertoa.

Saatatte tietää jo ainakin alun tästä koko jutusta, mutta kerron silti kaiken..

Kaikki alko noin kaks vuotta sitten keväällä kun oltiin Espanjassa leirillä. Vaikka mulla oli ollut jo sitäkin edeltävä vuos vaikeeta vammojen kanssa, aloin olla hyvässä kunnossa ja odotin innolla seuraavaa kesää. Leirin jälkeen jouduin kuitenkin magneettiin mun oikean jalkaterän kanssa, josta olikin revennyt lihas. Aloin parantelemaan sitä, kun samalla mun vasen jalkapöytäkin kipeyty ja kuvauksen jälkeen sieltä löyty rasitusmurtuman alku. Jouduin siis heti kisakauden alkuun huilaamaan kaks kuukautta mikä ei tosiaan ollu helppoa kun just osasin odottaa hyvää kautta. Olin ihan maassa, vaikka en yhtään tienny että tää oli vasta alkusoittoa. Kävin kuitenkin kyseisen vuoden syksyllä SM-kisat mitkä oli siis ainoat kisat mitkä juoksin koko kesänä. Olin 4., joka oli sillon tosi ilonen yllätys vaikka se onkin se ensimmäinen joka tipahtaa mitaleilta pois ja itseasiassa mun huonoin sijoitus SM-kisoissa. Juoksin ton kisan teipatulla jalalla koska vasen jalkapöytä oli kipeytynyt uudestaan, mutta päätettiin ihan mun henkisenkin kantin kannalta olevan parasta että pääsen edes yhden kisan kokemaan kesällä. Jalka kuvattiin uudestaan ja sama murtuman alku siellä oli, jonka takia jouduin uudestaan välttämään iskutusta nelisen viikkoa.

Noh, sehän ei sit jäänytkään siihen neljään viikkoon, vaan koko syksy joulukuuhun asti oli lääkärissä käymistä ja jalan testailua oliko se arka murtumakohtaa painaessa - ja olihan se joka kerta. Normaalisti puhdas murtumakin paranis nopeemmin mitä mun jalka tollon. Päätettiin kokeilla kepeillä kävelyä parin viikon ajan, joka tepsikin ja pääsin pikkuhiljaa takaisin juoksemisen pariin. 

Viime kevät meni hyvin ilman kipuja jalkapöydissä. Treenit sujui ja olin hyvässä kunnossa vaikka jouduttiin oikasemaan useat mutkat että kerkeisin kesäksi kisaamaan. Alkukesä meni hyvin ja pidettiin jopa EM -kisoja realistisena tavotteena mutta se reissu jäi kuitenkin tekemättä tällä kertaa. Juoksin ekaa kertaa aikuisten Eliittikisoissa ja Kalevan kisoissa jotka mun osalta päättykin isoon pettymykseen.

Kesken kesän mulla alko olla taas pieniä tuntemuksia vasemmassa jalassa mutta koska kesä meni niin hyvin, päätettiin mennä riskirajoilla loppuun asti kun kerran ollaan saatu vihdoin hyvä kesä siihenkin asti. Loppukesän kisat oli pettymyksiä toisensa jälkeen ja kisaaminen alko olemaan jo pakkopullaa koska pelkäsinkin taas huonoa tulosta ja sitä, että otan sen kuitenkin niin raskaasti. Vikojen kisojen jälkeen menin taas lääkärille ja magneettiin. Sama murtuman alku oli uusiutunut jo kolmannen kerran ja aloin olla epätoivonen koko asian kanssa kuten kaikki muutkin.

Otettiin iskutuksesta taukoa taas kerran kuukauden verran, jonka jälkeen lähdettiin Mallorcalle lomalle. Se tuli hyvään aikaan, koska pääsin alottelemaan juoksua lämpösessä ja pehmeellä eikä mitään kipuja tullut. Jatkettiin pikkuhiljaa juoksua reissunkin jälkeen ja ehdin jo ajatella, että jos se nyt olis vihdoin ollut siinä. Mutta jos rasitusmurtuman alku uusii kolme kertaa, miks se ei uusis neljättäkin? Marraskuussa mulle tuli taas pieniä tuntemuksia jalkaan. Olin saanut hyviä treenejä jo alle ja olin innoissani ens kaudesta, joten yhdet kivut ei vienyt fiilistä kun ihan hetkeks. Aattelin, että ei se nyt niin iso juttu oo vaikka joutuisin taas hetkeks olemaan juoksematta kun koko syksy on mennyt niin hyvin, olis ehkä hyväkin ottaa hetki kevyemmin rankan jakson jälkeen.

Lääkärillä käynnin jälkeen oli ilmeisen selvää, että sama vaiva on uusinut neljännen kerran. Kuvia ei kannattanut ottaa, koska kohta ja kipu oli täysin samat kun aiemminkin. Oltiin yritetty jo lähes kaikkea ja keinot alko käymään vähiin. Hyppäsin fyssarilla harvase päivä lisäämässä mun nilkkojen nivelliikkuvutta (on muuten kipeetä hommaa), tein vahvistavia treenejä mun jalkapöydille ja viimeset kaks vuotta oltiin parannettu mun asentoa kävelystä juoksuun lantiosta alaspäin. 

Aloin olla jo aika turtunut koko tähän rumbaan ja enään se ite juoksutauko ei haitannut vaan se, että mitä siitä seurais. Joutuisin neljättä kertaa alottamaan sieltä samasta kolosta nousemista aluks hölkkäämällä ja pikkuhiljaa pehmeeltä alustalta siirtymällä kovalle radalle, jonka jälkeen jalka kipeytyis taas uudestaan. Tää oli jo nähty niin monesti, etten tiennyt miks se ei enää toistuis viidettä tai 20. kertaa. Tottakai sitä alkaa jo miettimään että onkohan tää ihan terveydenkään kannalta järkevää? Kannattaako mun tosiaan tehdä jotain semmosta mitä mun kroppa ei selvästikään halua mun tekevän eikä kestä? Multa otettiin kaikki veriarvot jotka oli kunnossa, söin (ja syön edelleen) kaikkia mahdollisia vitamiineja, magnesiumia ja kalkkia aika reilut määrät päivässä, eli ei siitäkään pitäis jäädä kiinni..

Mua suositeltiin käymään Turussa Sakari Oravan vastaanotolla kun hän on kokenut varsinkin jalkapöytävammojen kanssa. Mehän sitten lähdettiin käymään siellä iskän kanssa jonkun syyn löytymisen toivossa ja sellanen me saatiin. Kuvien jälkeen Sakari näki, että mun jalkaterät on rakenteeltaan semmoset, että juurikin se yks kohta ottaa kaiken paineen jokasella askeleella jo kävellessä ja vielä suuremman paineen tietysti juosten.

Sain vastausksen siihen kysymykseen mitä oon kyselly iteltäni, lääkäriltä, valmentajalta, perheeltä, kavereilta ja kaikki noi toisiltaan viimeset kaks vuotta, mutta silti oon tällä hetkellä ehkä kinkkisimmässä jamassa mun urheilu-uran aikana. Mun pitäs nyt tehdä kahdesta huonosta vaihtoehdosta päätös vaikka onneks en teekään sitä yksin. Eka vaihtoehto on leikkauksella parantaa mun jalan rakennetta lyhentämällä yhtä tai kahta luuta, mutta ei oikeen tiietä miten se vaikuttais tulevaisuuteen. Varpaat on kuitenkin ne, mitkä ihmisen pitää pystyssä ja tasapainossa ja mun askel muuttuis aika paljon ton leikkauksen myötä kun paria varvasta periaatteessa lyhennettäs. Toinen vaihtoehto on vaan katsoa ens kevät ja kesä kuinka jalka alkaa taas kestämään juoksua tän parin kuukauden iskutustauon jälkeen jota nyt pidän. Jos se kipeytyy, leikkaus on edessä heti kesän jälkeen. Otanko siis riskin ja meen kevään ja kesän siinä toivossa että siitä tulis huippu kausi jollon jalka leikattas ens syksynä, vai pitäiskö hoitaa samantien kuntoon että edes vuodesta 2017 tulis mahdollisesti ehjä?

Oon joutunut ajattelemaan nyt semmosia asioita aika paljon, mitä en tosiaan haluis ees päästää mun päähän.. Mitä jos se syy ei ookaan se ja mun jalan rakennetta muutetaan ihan turhaan?  Onko mitään muuta vaihtoehtoa? Kuinka kauan kuntouttaminen vie aikaa? Täytyykö myös toinen jalka leikata kun siinäkin on samanlainen rakenne vaikka yhtä isoja kipuja ei siinä olekaan? Mitä jos leikkaus ei autakaan yhtään mitään?

Näiden jalkapöytien lisäks mulla on viimeset nelisen vuotta ollu vaikeeta ensin takareiden, sitten sydämen ja keuhkojen, sitten mykoplasman, sitten selän ja lopuks viimeset pari vuotta näiden jalkapöytien kanssa. Neljä vuotta on aika pitkä aika näinkin nuorelle urheilijalle mitä mä oon. Se on käytännössä koko se aika kun mä oon halunnut tosissani treenata, joten on vaatinu paljon joka kerta nousta uudestaan ja uudestaan. En ees tiiä oikein miten mä oon siihen pystynyt, ehkä se on luonteessakin etten luovuta kun vasta sit, kun joku sen kieltää hyvin perustein.

Kun joku asia on tosi iso juttu elämässä, kuten mulla urheilu, siitä ei voi päästää irti noin vaan. Tuntuu, että oon umpikujassa koska urheilun jatkaminen tuo aina niin paljon kuraa niskaan ja joudun kestämään niin paljon, mutta sen lopettaminen tois sitä vielä niin paljon enemmän et ei sekään vaihtoehto oo oikee. Varmasti monet muut urheilijat samaistuu tähän ajatukseen. Kaikki kuitenkin loppuu aikanaan eikä mikään oo kestävää, joten se on ajatus johon tarraan ihan vaan ärsyttävää treeniä tehdessä tai tässä tilanteessa jossa oon nyt. Nää jalkapöytävammat loppuu joskus jokatapauksessa. 

Ei tää kaikki kuitenkaan oo pelkkää negatiivista ollut, vaikka niitä hyviä juttuja onkin niin paljon vaikeempi ajatella. Tulevaisuuden kannalta on ihan huikee juttu, että nyt löydettiin lähes varmasti se syy näille kaikille vammoille. Kaikki ne ajatukset siitä, että onko urheilu varmasti mulle se oikee juttu tehdä kun kroppa ei kestä on saatu heittää menemään. Mun kroppa ei kestä, koska äiti ja iskä on tehnyt jo ennen mun syntymää mun jaloista sellaset kun ne on nyt ja se voidaan mahdollisesti korjata. Kenenkään ei enään tarvii miettiä, että kenen syytä tää kaikki on. Mun valmentaja on joutunut monesti sanomaan, että ei tiiä mitä se on tehnyt väärin kun mun kroppa ei vaan kestä ja se on mullekin tosi vaikeeta kuulla. Tottakai luotan valmentajaan, mutta sitä joutuu miettimään kaikkia mahdollisia syitä tälle. Nyt selvis kuitenkin, ettei tää oo kenenkään vika ja oon siitä niin onnellinen.

Oon myös joutunut tekemään fyssarin antamia liikkeitä enemmän kun tarpeeks, keskikropan lihaskunto on tuttua ja voimaa on tehty lähes kaiken muun, kielletyn treenin tilalla. Noi osa-alueet on myös kehittynyt huimasti ihan silminnähden ja onhan se palkitsevaa tietää et jossain kehittyy eikä tää juoksemattomuus mee ihan hukkaan kuitenkaan.

Oon onnekas, että mulla on niin vahva tukiverkosto rinnalla; seura, valmentaja, perhe, muut läheiset ja kaverit. Kukaan ei oo ikinä kehottanut mua lopettamaan vaikka tästä onkin ollut niin paljon harmia(kin) myös mun ympärillä oleville. Esimerkkinä mun vanhemmat maksaa mun fyssarit kokonaan ja osan lääkäri- ja magneettikuluista vaikka suurin osa niistä meneekin vakuutukseen. Myös vakuutusyhtiön ja lääkäreiden kanssa saa olla kärsivällinen ja järjestelmällinen, että kaikki paperihommat varmasti hoituu oikein. Siitä saa kiittää äitiä, ettei mun tarvii niistä huolehtia ja niissä muuten onkin hommaa..

En kirjottanut tätä kaikkea sen takia, että saisin sääliä tai muuta vastaavaa, vaan mun oli pakko päästä vähän kokoomaan ajatuksia. Tiiän myös, että monia teitä kiinostaa mun urheileminen, joten ajattelin sen olevan tietynlaista vahvuutta kirjottaa tästä näinkin avoimesti. Nyt tiiätte missä pyörityksessä oon ollut viimeaikoina ja miks en oo halunnut sitä lyhyesti vaan johonkin postauksen loppuun mainita.

Ei oo helppoo, mutta mitä sitä muutakaan tekis elämällä kun taistelis sen puolesta mitä oikeesti haluu? :)

Mä oon nyt tällä hetkellä matkalla kohti Helsinkiä ja siitä Kööpenhaminaa, joten me palaillaan sit reissukuvien parissa ens viikolla! Reaaliaikaisia kuulumisia voi seurata snäpissä nimimerkin hetaemilia alta :) Nyt ihan huiput viikonloput kaikille!♥

Vuosikatsaus 2015 no. 3

Syyskuu - Päällimmäisenä syyskuusta mielessä se, että pääsin juoksemaan taas tauon jälkeen ja se oli tottakai huippua. Kävin Turussa Mintulla ja tehtiin aamulla brunssi ja käytiin myös kuvailemassa ahkeraan kun säät oli yllättävänkin hyvät! Pidettiin Jopon kanssa leffailta, pyöräilin kouluun aivan ihanina syksysinä aamuina ja yritin panostaa kouluun.

Lokakuu - Mulla ei yksinkertasesti ollut muita kun Mallorcan reissun kuvia lukuunottamatta yksiä räpsyjä auringonlaskusta... Silti lokakuussa pääsin teoriakokeen läpi, vietin 18v -synttäreitä ja kyllästyin kuha -kuviin heti alkuunsa.

Marraskuu - Aloin tekemään joulukalenteria, varattiin Jopon kanssa Köpiksen reissu, sain ajokortin käteen, yritin miettiä mikä musta tulee isona, kävin jäätelöbuffetissa kavereiden kanssa ja myös joulumessuilla haistelemassa joulufiilistä.

Joulukuu - Toteutin blogin ensimmäisen joulukalenterin, kävin Studia -messuilla Helsingissä kavereiden kanssa, olin maajoukkueleirillä, tutustuin uusiin ihmisiin, pyöräilin kouluun vaikka oli jo joulukuu, koristelin paaaljon pipareita ja nautin tietysti joulusta. 

Nyt on vuosi 2015 paketoitu myöskin täällä blogin puolella. Hyvää uutta vuotta kaikille, tehdään tästä paras vuosi ikinä! :)

Vuosikatsaus 2015 no. 2

Toukokuu - Ai että, toukokuu on kyllä ihan mun lempparikuita. Osittain siks, että sillon oltiin edelleen treenileirillä Tenellä, mutta myös Suomessa alkaa olla ihanan kesäiset kelit! Nyt kun kattoo kuvia, niin puuthan on jo ihan vihreinä! Toukokuussa käytiin Sannin ja äitin kanssa seikkailupuistossa, kuvaamassa pariin otteeseen ihanan näkösessä luonnossa ja sain myös mun uuden kännykän!

Kesäkuu - Kisaamista ja yllättymistä omasta kunnosta, ihana Helsingin reissu, mökkeilyä, mun elämän eka brunssi, lämpöä, mutta myös kylmyyttä ja huikee Ruotsin reissu äitin ja Sannin kanssa.

Heinäkuu - Hmm.. Heinäkuun saldo taitaa olla aikalailla +-0. Voitettiin SM-viesteissä kultaa aitaviestissä, kisasin ja yritin tehdä EM-rajaa, kelit oli aika hyvät ja lämpimät, shoppailin paljon, kävin mun ekat aikuisten eliittikisat jossa EM-raja tulikin tosin liian myöhään, rakastuin mun uuteen MK- rannekelloon ja koin mun elämän isoimman kolahduksen Kalevan kisoissa kun ekaa kertaa en tullut ees maaliin. Näin Mintun ekaa kertaa hänen vaihtovuoden jälkeen, mutta jouduin myös sanomaan Iinalle vaikeet heipat vuodeksi.

Elokuu - Taas lämpöä, Helsingin reissua Sannin kanssa ja hermolomaa urheilusta, pensasmustikoita, koulunalkua, kalenterin ostoa ja sen tuunaamista, piknik Suomen Linnaan kummitädin ja serkkujen kanssa, katsoin yleisurheilun MM-kisoja telkkarista ja kisasin ite epäonnistuneet SM-kisat.