LÄÄKIKSEEN HAKU JA PAINEET

Kouluun hakeminen, työpaikan hakeminen tai harrastuksissa pärjääminen voi luoda pahojakin paineita pärjäämiseen. Jos laittaa elämän likoon ihan satasella, on itsellä, ja myös muilla odotuksia. Itse kuulen tosi usein kommentteja "Vitsi sä luet niin paljon, pääset kyllä ihan varmasti sisään". En kiellä, etteikö nää kommentit lämmitä mieltä, sillä tottakai ne itsevarmuutta antaa ja uskoa siihen, että ehkä mä teenkin ihan tarpeeksi töitä ja mulla on mahis. Nää kommentit saattaa luoda ulkoista painetta onnistua, vai miten mä koen asian? Sitä aattelin puida nyt.

Kuulen edellisten kommentien lisäksi mainintaa "Sulla on varmaan aika paljon paineita päästä sisään", varsinkin kun olen ilmoittanut julkisesti hakevani lääkikseen. Mä en silti koe paineita. Musta jopa tuntuu vähän hassulta, että en koe, nimittäin siihen olisi aika hyvät edellytykset. Jos epäonnistun, joudun kertomaan blogissani julkisesti, että vielä tänä vuonna ovet eivät auenneet. Toisaalta, mitä väliä? Mitä väliä jos oon laittanut itseni likoon täysillä ja vienyt projektin loppuun asti kunnialla, ainut mikä jää puuttumaan on riittävät koepisteet. Kyllä jokainen hakija saa olla ylpeä siitä, että on edes lähtenyt tähän leikkiin mukaan, oli koulu mikä tahansa.

Miksi en sitten koe paineita? Mä uskon, että tähän liittyy vahvasti se, että mun lähipiirissä ei oo yhtäkään ihmistä, joka niitä paineita loisi. Mä myös haen lääkikseen ihan vaan itseni takia, en ketään muuta miellyttääkseni. Mun lähipiiri tukee mua tosi hyvin ja tottakai kaikki toivoo, että pääsisin sisään. Silti on myös hyvä muistutella välillä, että se ei ole maailmanloppu jos vielä tänä vuonna ei pääsekään. Nuorena kun olin lähdössä yleisurheilukisoihin, iskä välillä mainitsi ennen lähtöä, että "Joskus se varaslähtö tulee" tai "Joskus se aitaan kaatuminen osuu kohdalle", jotka oli mulle tosi rauhottavia kommentteja. En kokenut niitä mitenkään huonoa onnea tuovina, koska en tietenkään pyöritellyt niitä päässä enää suorituksessa. Noi kommentit kuitenkin vähensi mun jännitystä ja muistutti mua siitä, että on ihan okei, jos tällä kertaa en onnistuisikaan. Joskus niin vaan käy. Koskaan en ottanut varaslähtöä, kerran kaaduin aitaan. Se olikin juuri yksi tärkeimmistä juoksuista mun urheilu-uralla, mutta siitäkin päästiin yli. Varmasti osittain iskän kommentin voimalla.

Hyvän paineensietokyvyn (tai sen, että en koe paineita) lisäksi koen olevani huippu epäonnistumisten käsittelyssä. En ajattele asiaa niin, että suhtautuisin hälläväliä -asenteella kaikkeen, vaan yritän aina täysillä. Aiemminkin mainittu urheilu on varmasti antanut tähänkin osansa. Mun urheilu-ura ei ollut mitään ruusuilla tanssimista, vaan epäonnistumisia ja vastoinkäymisiä tuli vähintään yhtä paljon kun niitä hyvä hetkiä. Joka kerta, kun joku vastoinkäyminen osui kohdalle, se satutti. Oon monet kerrat itkenyt lääkärin vastaanotolla tai kisan jälkeen, mutta silti hetken päästä oon sisuuntuneena painanut eteenpäin uusia haasteita kohti. 

Mafyn Etäkurssi saatu yhteistyönä

Tietysti mä olin pettynyt itseeni jokaisen epäonnistumisen jälkeen, mutta en kokenut tarvetta selitellä epäonnistumista kenellekään. Ehkä juuri siksi, että en kokenut paineita ulkopuolelta enkä ollut kenellekään selittelyitä velkaa. Kertaakaan en katunut sitä, että olin kävellyt lähtöviivalle tai treenannut taas vuoden ''turhaan''. Kertaakaan en myöskään hävennyt sitä, että mä yritin. Aina tiesin, että musta on siihen, just sillon ei vaan ollut mun hetki. Mä uskon, että kaikki urheilun kautta koetut pettymykset on tehneet musta paremman pettymysten kestäjän. Olen oppinut käsittelemään pettymykset hyvin ja nopeasti ja siirtämään katseen eteenpäin. 

Toki se varmasti kolahtaa kovaa jos en pääse kouluun sisään, mutta tärkein on myös tiedostaa se. Liikaa ei saa nöyristellä, mutta täytyy muistaa, että on 50% mahdollisuus, että ei pääse. Musta se on rohkeeta, että uskaltaa kertoa julkisesti tavoitteensa ja mennä sitä kohti. Puhuttiin sitten kouluun hakemisesta, töissä ylenemisestä tai rahan säästämisestä. Se, että uskaltaa sanoa ääneen oman tavoitteen vie vähän lähemmäs onnistumista. Se nyt vaan on fakta, että ikinä ei voi onnistua, jos ei uskalla yrittääkään. 

Hyvää alkuviikkoa ja tsemppiä lukemisiin kaikille kanssahakijoille! :)

ENSIMMÄINEN HARJOITUSKOE #Lääkikseen2019

Huomenna ne starttaa, harjoituskokeet nimittäin. Ihan älytöntä miten nopeesti tää aika on taas mennyt. Mun etäkurssiin* kuuluu seitsemän harjoituskoetta, joista tosiaan nyt on ensimmäinen. Tästä pääset tutustumaan Mafy-Valmennuksen kursseihin. Koska Jyväskylä on yksi niistä paikoista, jossa Mafy järjestää harjoituskokeita, pääsen tekemään kokeen ihan oikeaan koesaliin muiden hakijoiden sekaan. Jos et asu kaupungissa jossa kokeita järjstetään, kokeet postitetaan sulle ja pääset tekemään ne silti. Voit lähettää kokeet tarkistettavaksi, jotta saat ne pisteytettynä takaisin ja voit verrata omaa osaamista muihin hakijoihin, jos haluat.

Syksy on mennyt tosi nopeasti, mutta hyvin. Tehtävät sujuu, vaikka edelleen pari aihealuetta kemiassa ja fysiikassa tuottaa välillä ongelmia. Silti yleinen ymmärrys ja kokonaisuuksien hahmottaminen ulkoa muistamisen sijaan on kehittynyt tosi paljon viime vuoteen verrattuna ja tottakai sen takia vaikeampien tehtävien teko on helpompaa.

*Valmennuskurssi saatu yhteistyönä

Olen tällä hetkellä Mafynetissä biologiassa hieman jäljessä fysiikkaa ja kemiaa, mutta se on tarkoituskin. Kerkeän varmasti kevään aikana saamaan biologian muiden tasolle, vaikka tähän ensimmäiseen kokeeseen en kaikkea olekaan opetellut. Myös viime vuonna biologian osaaminen oli jo aika hyvällä mallilla joten kaikesta on edes pieni käsitys, vaikka niiden opiskelusta onkin melkein vuosi.

Fysiikasta on tullut mulle jo tosi mukavaa ja tehtävien tekeminen on tosi palkitsevaa. Koska perusasiat alkaa olemaan hallinnassa, oon pystynyt hyvin syventämään tietoa nippelitietojen osalta, joita viime vuonna en todellakaan kerennyt opettelemaan. Tällaisia aiheita on Mafynetissä näppärästi listattuna ''Harvemmin kysyttyihin asioihin'', joissa opetetaan mm. tähtien elinkaari ja asiaa lääketieteessä käytetyistä säteilyistä. Kemia on niin ikään suht vahvalla pohjalla, vaikkakin edelleen puskuriliuokset tuottaa päänvaivaa. Onneksi saan kuitenkin tehtäviä aina eteenpäin, vaikka ihan loppuun asti se ei oikein menisikään.

Vaikka vaikeitakin aiheita vielä löytyy, on se mun mielestä myös hyvä asia. Opiskeluissa pysyy hyvä motivaatio ja mielenkiinto yllä kun on aiheita joihin joutuu panostamaan muita enemmän. Onhan tässä vielä nelisen kuukautta aikaa pääsykokeeseen, joten uusia asioita kerkeää tajuta vielä vaikka kuinka. 

Eniten harjoituskokeilta odotan koetaktiikan hiomista, tehokkaan ajankäytön harjoittelua ja oman itsevarmuuden kehittämistä. Seitsemän koetta on tosi paljon ja uskon, että näitä pääsen ihan varmasti kehittämään. Lisäksi odotan myös sitä, että en osaakkaan. Sillä tavalla huomaan helpommin omat heikkoudet ja pääsen kehittämään erityisesti niitä, jotta jokainen aihealue olisi toukokuussa tasaisen vahva.

Mä olen luonteeltani hyvinkin perfektionisti, varsinkin niiden asioiden suhteen joihin laitan paljon työtä. Viime vuonna osallistuin toisen valmennuskurssien järjestäjän harjoituskokeisiin jopa paljon itsevarmempana mitä nyt olen. Jokaisen kokeen jälkeen olin valtavan pettynyt, ettei koe mennyt niin hyvin kun olisin toivonut. Joka kerta tulin itku silmässä kotiin miettien jotain toista alaa jolle hakea. Kuitenkin loppujen lopuksi jokainen koe oli mennyt paljon paremmin mitä olin odottanut ja myös muihin kurssilaisiin nähden hyvin.

Tänä vuonna en siis aio liikaa takertua täydellisyyden tavoitteluun, vaan luottaa omaan osaamiseen ja siihen, että se riittää. Ja mitä väliä vaikka joku harjoituskokeista ei menisikään ihan niin hyvin? Ainakin opin kantapään kautta ne asiat joissa tein virheitä, enkä varmasti toista niitä enää toukokuussa. Tottakai itsevarmuus on tärkeää, mutta samalla täytyy olla nöyrä ja varautua siihen, ettei kaikkea osaakaan. Pitää vaan toivoa parasta, mutta myös varautua pahimpaan. Ehkä viimeistään seitsemän harjoituskokeen jälkeen harjoitusta on tullut sen verran, että enää ei vain toivota parasta, vaan myös toteutetaan se! :)

Mukavaa viikonloppua kaikille♥

BUCKET LIST VUODELLE 2019

Koska oon erilaisten listojen vannoutunut tekijä, onko mitään parempaa kun asettaa tälle, juuri alkaneelle uudelle vuodelle tavotteita ja haaveita, joita haluan toteuttaa. Mä en oo koskaan uutta vuotta juurikaan juhlinut, mutta rakastan sitä uudelta ja tyhjältä pöydältä aloittamisen tunnetta. Vaikka elämä ei päivässä muutukaan joulukuun 31. ja tammikuun 1. välissä, niin varmasti tän vuoden aikana tapahtuu jotain, minkä tuun muistamaan loppuelämäni, oli ne sitten hyviä tai huonoja juttuja.

- Käy ainakin kaksi kertaa ulkomailla. Siksi kaksi, koska ensimmäinen reissu onkin jo tiedossa helmikuulle, joten ainakin toisen reissun haluan tehdä sen lisäksi. Haaveena olisi lähteä esim. Jenkeissä käymään kesälomalla, mutta katsotaan mitä keksitään.

- Urheile. Nyt kun oon saanut elämää aika hyvin tasapainoon lukemisten ja töiden osalta, olis tavotteena taas alkaa urheilemaan. En pysty millään yhtä suurella panostuksella siihen satsaamaan kun muutama vuosi sitten, mutta tarviiko sitä? Mun päätavote on tietysti pääsykoe ja kouluun pääsy, mutta ihan jo mielenterveyden kannalta olisi hyvä saada mukaan myös toinen mielenkiinnon kohde, joka urheilu ihan varmasti edelleen olisi.

- Tee pääsykokeessa parhaasi. Vaikka mun viime vuoden koe vähän menikin mönkään (tai menihän se niin hyvin kun se pystyi menemään), niin pääsin eteenpäin nopeasti. Siihen varmasti auttoi paljon se, että lupasin itselleni olla tyytyväinen kunhan teen parhaani. Parhaani tein, mutta tuuria ei ollut tippaakaan mukana, joten tulos ei ollut toivottu. Silti en voi olla kun tyytyväinen omaan panokseeni. Tottakai toivon, että omalla parhaalla koulun ovet aukeaisi tänä vuonna, mutta jos ei niin ei. Ainakaan en olisi pystynyt tekemään mitään toisin.

-Pidä pitkä ja rentouttava kesäloma. Mä pidin viime vuonna kesälomaa kolme viikkoa ennen pääsykoetta ajatellen, että pääsykokeen jälkeen on mukava saada muuta ajateltavaa ja täydet tunnit töissä. Noh, pari päivää pääsykokeen jälkeen se sujui hyvin, mutta lukemisen täytteisen kevään väsymys alkoi nopeasti painaa. Olo tuntui aika kauan tyhjältä ja olin tosi väsynyt. Ei sitä keväällä edes huomannut kun meni niin tohinalla eteenpäin, että vasta kokeen jälkeen havahtui. Tänä vuonna haluan pitää kokeen jälkeen loman ja palkita itseni kevään rutistuksesta ja rentoutua ihan kunnolla.

-Tee ruuanlaitosta rutiini. Vaikka puoli vuotta oonkin asunut omassa kodissa, ei ruuanlaitosta ole vielä tullut kovinkaan hyvä rutiini. Oon kyllä alkanut tykkäämään ruuanlaitosta, mutta haluan vielä kartuttaa omaa reseptivarastoa sen verran, ettei tarvitsisi aina netistä lähteä etsimään inspistä. 

-Kasva. Enkä nyt välttämättä tarkoita että fyysisesti, vaan henkisesti. Musta on aina tosi mielenkiintosta katsoa elämää taaksepäin ja huomata, miten paljon oon kasvanut. Esimerkiksi kun aloitin työt, jo ihan parissa kuukaudessa tunsin olevani paljon kypsempi ihminen. Tää kohta nyt todennäköisesti jokatapauksessa tulee tehtyä ilman sen suurempaa yritystäkään.

-Kuuntele kaikki Harry Potterit. Latasin joululomalla Book Beatin ja tähän mennessä oon kerennyt kuunnella jo kaksi ensimmäistä Harry Potteria. Vitsit ne vaan on koukuttavia ja hyviä. Mä rakastan kirjoja, mutta se ei oo ollut sopiva rentoutumismuoto viimeseen vuoteen sen takia, että päivisin tulee luettua ja rasitettua silmiä muutenkin niin paljon, ettei illalla enää huvita. Aina kirjastolle kävellessä tai bussissa istuessa kuuntelen vähän kirjaa eteenpäin, joka on mulle ollut tosi hyvä rentoutumisen muoto.

- Tee road trip johonkin Suomen sisällä. Tätä en oo muuten päässyt toteuttamaan kun kisareissujen kautta nuorempana, mutta nyt olisi ensi kesänä ihana lähteä johonkin uuteen kaupunkiin ja varata hotelli.

Hyvää ja rentouttavaa tätä vuotta (ja myös viikonloppua) ihan jokaiselle♥