MUN OPISKELUTARVIKKEET

Moikka! Seuraavaksi olis uuden opiskeluaiheisen postauksen vuoro. Erittäin ajankohtainen, koska mun elämä pyöriikin taas nimenomaan lukemisen ympärillä. Vaikka opiskelu ei ookkaan välineurheilua, on mun mielestä pääsykokeisiin lukeminen sen verran iso juttu, että ainakin itse haluan tarvikkeidenkin olevan ajan tasalla. Mä ajattelin siis kertoa teille, mitä tarvikkeita ja välineitä mä opiskeluissani käytän. Toivottavasti jotkut saa tästä ideoita ja inspistä omiin opiskeluihin, oli sitten lukemassa pääsykokeisiin kuten mä, korkeakoulussa, lukiossa tai vaikka yläasteella. 

Lääkiksen pääsykoe koostuu ainakin tällä hetkellä lukion bilsan, kemian ja fysiikan oppimäärästä. Mä oon hommannut itselleni kemiasta Mooli -sarjan kirjat sekä Abi Kemia -kirjat. Fysiikassa mulla on kaksi eri sarjaaa, Fysiikka ja Physica sekä YO-fysiikka kertauskirjat. Bilsassa meen myös kahdella eri sarjalla, Lukion Biologialla sekä Bios -sarjalla. Mä saan näiden kirjojen lisäksi siskolta kaikki uuden opsin kirjat, sikäli mikäli niitä tarvitaan. Viime vuonna tuli lukiokirjat kaluttua sen verran hyvin, että tänä vuonna ne ei oo mun ykkösprioriteetti. Silti selailen tiettyjä asioita kirjoista, mutta ehdottomasti pääosassa on Mafynetti*, jossa on teoriat ja tehtävät samassa paketissa näppärästi. Mä itse tykkään, ettei Mafynetti mee lukiokirjojen mukaisessa järjestyksessä vaan enemmänkin selkeästi tärkeimmistä asioista pienempiin kokonaisuuksiin. En usko, että saisin nostettua omaa osaamista yhtä tehokkaasti ylöspäin, jos lukisin vaan lukiokirjoja uudestaan ja uudestaan.

*Mafy-Valmennuksen valmennuskurssi saatu yhteistyönä.

Tottakai post it -lappuja kuluu, varsinkin viime vuonna kirjoja selatessa. Tarralappujen lisäksi mä oon tehnyt itselleni kasan kääntökortteja, joiden avulla kertaa tehokkaasti.

Seuraavaksi ne laskimet. Ilmeisesti tän vuoden laskinasiaa ei oo vielä julkaistu, mutta aiempina parina vuonna on ollut nelilaskin, joten sillä mä reenaan nytkin. Mä itse tykkään eniten oikeanpuolimmaisesta, mutta se ei ole hyväksytty sen TAX-näppäimien takia. Kokeessa siis käytän kahta keskimmäistä. Vasemmanpuoleinen laskin on lähinnä kulmien arvojen laskemiseen, kun kuitenkin taulukostakin osaan ne arvot jo lukea, ettei tule yllätyksenä kokeessa.

Muistiinpanovälineet on mulla hyvinkin vakiot, mitä oon käyttänyt jo lukioajan. Ainoat uudet on Zebra Midlinerit, joita päätettiin kaverin kanssa tilata kokeiluun. Kun ne tuli postissa, en oo sen jälkeen muita yliviivaistusseja käyttänytkään muistiinpanojen tekemiseen.

Viimeisenä melkeinpä tärkein, eli mihin mä kaiken rustaan. Mä ite tykkään käyttää pieniruutuisia vihkoja laskemiseen, isoruutuisia muistiinpanojen tekoon. Muistiinpanot teen Whitelines -vihkoon ja päällimmäiset vihot on ns. suttupaperivihkoja, jotka todennäköisesti heitän pois kun sivut loppuu. Niihin ei jää mitään sen kummempaa uudestaan selailtavan arvoista asiaa. Lisäksi mä oon tulostanut kaavakokoelman, joka kulkee aina mukana.

Näillä mä köröttelen eteenpäin tätäkin viikkoa, joten hyvät loppuviikot kaikille! :)

PROJEKTI STARTTAA

Hellurei taas. Viimeistään tällä viikolla on tainnut koulut alkaa jo kaikilla, ja niin myös mä oon päässyt hyvään lukuvauhtiin. Mä harkitsin jälleen tänäkin vuonna tosi paljon, että mitä materiaaleja luen, mitä lukiokirjoja, mistä alottaa ja mitä painottaa. Mä luin viime vuonna lukiokirjat niin perin pohjaisesti, että tuntu vaan ajan haaskaamiselta lukea ne uudestaan yhtä hyvällä syynillä. Siksi mä halusin uuden materiaalin, josta tehdä haastavampiakin tehtäviä ja saada uusia näkökulmia.

Selvää siis oli, että jonkun valmennuskurssin mä itselleni ostan. Seuraava askel oli miettiä haluanko lähiopetusta vai en. Viime vuonna olin kurssilla, jossa oli lähiopetusta, mutta nyt en uskonut saavani siitä kovin suurta hyötyä uudestaan. Varsinkaan luentopainotteinen opetus ei tänä vuonna ole mulle todellakaan se paras vaihtoehto, vaan enemmän täytyy päästä itse tekemään ja oppimaan sitä kautta. Mä kun opin vielä parhaiten kun opetan itseäni etsimällä itse tiedon ja pureskelemalla sen ymmärrettävään muotoon. Eli ei lähiopetusta tänä vuonna, vaan täysin itsestä riippuvaa puurtamista.

Mites sitten koetilanne, kuinka siihen valmistautua? Koska edessä on monen kuukauden projekti kohti sitä viisi tuntista pääsykoetta, on itse koetilannettakin osattava ennakoida parhaalla mahdollisella tavalla. Kyllä siellä parhaillakin pää saattaa vetää jumiin kun koe alkaa tai jännitys viedä voiton, näitä tarinoita oon kuullut tosi monia.. Mä haluan siis tehdä harjoituskokeita pitkin lukuprosessia, jotta itse pääsykoe sujuisi samalla painolla ilman sen kummempia jännityksiä. Uskon myös, että harkkakokeet harjoittaa lisäksi vastaustekniikkaa ja koetaktiikkaa, ja nehän otan myös avosylin vastaan.

Mä sitten loppujen lopuksi, viikkojen pohdinnan jälkeen päädyin MAFY-valmennuksen Lääkis etäkurssiin. MAFY-valmennus halusi lähteä tukemaan mun tän vuoden projektia kohti pääsykoetta ja sainkin kurssin yhteistyönä. Oon tästä todella innoissani!

Etäkurssissa mä saan kaiken sen, mitä pohdintojen jälkeen koin tarvitsevani. Mafynetin, jossa on teoria sekä monen tasoisia tehtäviä, seitsemän harjoituskoetta koesalissa sekä vielä lisäksi opiskeluvalmentaja, joka auttaa parhaansa mukaan mua lukuaikatauluissa sekä esim. koetaktiikassa. Mä oon tosi innoissani tästä ja uskon, että mulle sopivampaa valmennuskurssia ei ole. En malta odottaa, että pääsen vielä jatkossa kertomaan lisää! :)

Ihanaa ja ihanan syksyistä loppuviikkoa kaikille! :)

Syksyinen kinuski-vadelma rocky road

Mun viikonloppuun kuului mm. tän rocky roadin testaamista siskon kanssa. Tää oli jotenkin ihanan syksyinen ohje, eikä ihan perus rocky road mitä yleensä ollaan tehty. Ja oli kyllä tosi hyvää, ehdottomasti suosittelen kokeilemaan. Kun paloista tekee sopivan kokoisia, niin sopii tosi hyvin vaikka ihan kahvin kanssa herkutteluun. :)

Kinuskikuorrute:

0,5 prk Valion Koskenlaskija Ruoka maustamaton -sulatejuustoa.

1,25 dl Fariinisokeria

Ripaus suolaa

Rocky road:

1dl Kuohukermaa

400g tummaa- ja maitosuklaata

Pakastekuivattua vadelmaa

Minivaahtokarkkeja

Marjaista muromysliä

Saksanpähkinöitä

Kuivattuja karpaloita

Tai periaatteessa ihan mitä vaan suklaan sekaan haluaa heittää

1. Keitä sulatejuusto ja fariinisokeri pienessä kattilassa koko ajan sekoitellen jämäkäksi kinuskiksi. Lisää ripaus suolaa ja nosta sivuun.

2. Kiehauta kerma ja sammuta liesi. Lisää suklaat ja anna niiden sulaa kerman joukkoon ja sekoita. Me laitettiin suklaata 200g ja 200g, mutta valmis rocky road oli suht pehmeetä. Mä ehkä suosittelisin laittamaan vähän enemmän tummaa suklaata suhteessa maitosuklaaseen.

3. Lisää suklaamassaan sekaan kaikki lisukkeet. Me oltais voitu laittaa vielä vähän enemmän tavaraa, mutta ainakin noista tuli ihanan suklaisia.

4. Kaada koko massa pieneen, leivinpaperilla vuorattuun vuokaan ja lusikoi kinuskia suklaan päälle. Me lisättiin vielä kinuskin päälle tota pakastekuivattua vadelmaa, mutta sen voi tehdä ihan oman maun mukaan.

5. Anna rocky roadin jähmettyä jääkaapissa pari tuntia.

6. Paloittele ja maista!

10 X MITÄ JÄI MIELEEN NIZZASTA?

1. Rannat on kivikkoa. Jos me oltas oltu pidempään kun se viikko mitä oltiin, niin oltais ostettu jotkut rantatuolit tai edes joku alusta pyyhkeen alle. Kivillä kävely oli myös jotenkin todella tuskasta kun kivet oli niin kuumia ja sattu jalkapohjiin. Eipä siitä silti valitettu, olihan kivirannassa hyvätkin puolensa; iho ei ollut ihan hiekassa heti kun rannalle pääsi eikä hiekka pöllynnyt tuulessa. Rannat oli myös tosi kauniita!

2. Aurinko polttaa enemmän kun Suomessa. Tän etenkin sisko oppi kantapään kautta. Me rasvattiin hyvin eikä oltu edes kun muutama tunti rannalla. Lisäksi kaikilla oli ihan hyvä pohjarusketus Suomesta. Illalla kauppareissulla Sanni valitteli kuinka takareisiä ja selkää polttaa aikalailla. Hotellille kun päästiin niin voin sanoa, että en oo koskaan nähnyt niin punasia takareisiä ja pohkeita selästä puhumattakaan. Sanni sitten urhollisesti laittoi Aloe Veraa vähän väliä ja parissa päivässä punotus oli laskenut hyvin, eikä iho kuoriutunut sen kummemmin. Vaikka Suomessakin oli yhtä kuuma tohon aikaan, niin kyllä vaan Etelän aurinko ihon polttaa paremmalla todennäköisyydellä.

3. Monaco oli aikalailla sellanen kuin kuvittelin. Me lähdettiin sinne suunnalle yhtenä pilvisenä päivänä junalla. Mä en voi sanoa että matka oli helppo, koska se oli kaikkea muuta. Mennessä tuskailtiin lippujen oston jälkeen että mitähän nyt. Missään ei ollut ohjeita miten toimia tai mistä juna lähtee. Onneksi loppujen lopuksi muita seuraamalla päästiin oikeaan junaan. Takaisin tulo oli farssi, juna oli nimittäin aivan tupaten täynnä ihmisiä. Oot varmaan joskus nähnyt videon jostain Aasian maan junasta jossa ihmiset ahtautuu junaan kuin viimeistä päivää ja ovet menee just ja just kiinni. Sellasta se oli tuollakin. Noh, itse Monaco oli kiva nähdä ja sataman laivat. Me vierailtiin myös merimuseossa joka oli mielenkiintoinen. Mikään ei kuitenkaan erityisesti yllättänyt Monacossa.

4. Ihmiset oli mun mielestä töykeitä. Ehkä Suomessa kulttuuri on jotenkin nöyrempi, mutta tuolla meitä ei katsottu yhtään hyvällä. Pari kertaa saatiin hyvää asiakaspalvelua, muut olikin heikkoa. Muutenkin vastaantulevat paikalliset katsoi päästä varpaisiin tökerösti. Ymmärrän toisaalta että turistit vie asuntoja yms, mutta kyllä mä esim. töissä yritän olla todella ystävällinen ulkomaalaisille, jotta heille jäis Suomesta ja suomalaisista mahdollisimman hyvä kuva. Ranskassa ei ilmeisesti suurella osalla se ollut tavoitteena.

5. Kahviloiden ja ravintoloiden vähäisyys. Kun vuosi sitten käytiin Lontoossa, oli joka nurkalla kahviloita joihin pysähtyä huilaamaan. Nizzassa kahviloita oli oikeesti tosi vähän ja ravintoloita myös. Me käytiin kerran kahvilla koko reissun aikana ja muut kerrat kahvit ostettiin hotellin automaatista. Ei sillä että tähän nyt reissu olis kaatunut haha.

6. Shoppailumahdollisuuksia oli suhteellisen paljon. Kaikki perus kaupat joita ulkomailla on löytyi myös Nizzasta. Pääkadulla keskustassa oli Pull&Bear, Bershka, Sephora, Zara jne, mutta mm. Primark ja Nike löytyi vähän matkan päästä kauppakeskittymästä jonne lähdettiin yksi päivä bussilla. Suosittelen siellä käymään vaikka shoppailut ei kiinnostaisikaan paljoa, oli tosi nätti ja rauhallinen paikka. Paikan nimi oli siis Polygone Riviera.

7. Bussilla kulkeminen oli halpaa, muttei aina niin helppoa. Esimerkiksi tuonne kauppakeskukseen oli helppo mennä bussilla kun seurasi kartasta koko ajan missä mennään. Bussi tuli mennessä ajallaan, mutta takaisin tullessa oli melkein tunnin myöhässä. Voi olla, että yksi vuoro oli jäänyt välistä, mutta kun juomavesi alkoi loppumaan ja oli lämmintä 30 astetta, niin ei naurattanut. Mä kuitenkin suosittelen ehdottomasti bussia taksin sijaan, vaikkakin joutuu vähän joustamaan aikatauluistaan jos bussi ei tulekaan. Kuskilta ostetut liput täytyy myös muistaa leimata erikseen bussin etuosassa olevassa koneessa. Täytyy lisäksi mainita, että bussikuskit oli tosi ystävällisiä ja neuvoivat meitä aina leimaamaan kortit.

8. Varovaisuus terrorismia kohtaan. Jokainen kävelytie oli suojattu palkeilla eikä autolla tosiaan päässyt mihinkään muualle kun autotielle. Nizzassa on pari terrori-iskua ollut, koko Ranska lukuunottaen useampi. Nimenomaan rekka-autolla ajettu rantakadulla pitkän matkaa. Oli jotenkin tosi surullista nähdä edelleen kynttilöitä rantakadun varrella. Kaduilla näky myös tosi paljon poliiseja sekä sotilaat käveli edestakaisin pitkin rantaraittia. En oikein tiedä tunsinko oloni turvalliseksi vai turvattomaksi hah.

9. Kansallispäivän vähäinen juhlinta. Musta oli mielenkiintosta huomata, ettei Ranska juurikaan juhlinut itsenäisyyspäiväänsä. Toisaalta juurikin yksi edellä mainitsemista terrori-iskuista tapahtui tasan kaks vuotta sitten Ranskan kansallispäivänä, joten se voi olla osasyy siihen, ettei kaduilla juhlittu. Uskon myös, että Suomalaiset on erityisen ylpeitä omasta itsenäisyydestään (kuten kuuluukin olla), että me juhlitaan sitä vähän suuremmin linnan juhlissa yms.

10. Voitto jalkapallon MM-kisoista. Sitä ei voinut olla huomaamatta katukuvasta. Bussien aikataulut oli ihan sekasin eikä busseihin mahtunut ketään sitten kun pysäkille tulivat. Mekin päätettiin lähteä pelin ajaksi kiertämään turistinähtävyyksiä ja oli kyllä ihanan rauhallinen ilta kun lähti vähän kaupungista pois päin. Takaisin kävellessä peli oli päättynyt ja kadut olivat aivan tukossa autoja jotka oli ihan vaan voiton kunniaksi lähtenyt ajamaan ympäriinsä. Olihan toi hieno nähdä eikä varmasti tule mun elämässä kovin montaa kertaa vastaan samanlaista tilannetta. :)

IKÄLUOKKANA VÄLIINPUTOAJA

En oo montaa syvällisempää postausta tehnyt, mutta tässä mun ajatuksia pääsykokeiden poistumisesta (tai kiintiön pienentämisestä) ja muutenkin siitä, miten koen olevani väliinputoajien ikäluokassa koko koulutussysteemissä.

Mä oon itse syntynyt vuonna 1997 ja valmistuin neljään vuoteen lukiosta noin vuosi sitten. Oon siis valmistunut -98 syntyneiden kanssa samaan aikaan. Mä urheilin (kuten moni varmasti tietää) nuorten maajoukkuetasolla vielä koko lukioajan. Mä pääsin kurssit läpi enemmän tai vähemmän hyvillä arvosanoilla panostamatta juuri yhtään. Mun valinta oli, että kun koulusta pääsen niin meen tekemään reenit, meen kotiin syömään ja sitten pesulle ja nukkumaan. Montaa tuntia ei ylimäärästä aikaa jäänyt, enkä ajatellut sitä vähää käyttää läksyjen tekemiseen kun kerran kurssit meni läpi.

Mä valmistuin n. M:n papereilla. Pitkä matikka oli huonoin, äikkä oli paras. Keskiarvo lukiotodistuksessa oli kasin paikkeilla, eli very well done mulle sillä lukemisella. Noh, miksi mä enää tuijottelen mun arvosanoja ja kirjoitan postausta niistä?

Hyvin todennäköisesti vuonna 2020 vähintään puolet jatkokoulutuksien opiskelupaikoista täytetään kirjoitusten, eli yo-todistuksen perusteella. Mitä tää tarkottaa mun kohdalla? Lääkikseen on erittäin vaikea päästä vuodesta 2020 eteenpäin munlaisten, joilla ei ole ollut harmainta aavistusta lukioaikana, että kirjoituksilla on näin suuri arvo. Aiemmin (ja luultavasti vielä ensi vuonna) lääkiksen pääsykoe koostu fysiikan, kemian ja bilsan lukion oppimäärästä. Lukiotodistuksella pystyy helpottamaan omaa sisäänpääsyään, mikä tarkoittaa käytännössä ällän riviä jossa saa se yksi E olla (näistä löytää lisää tietoa helposti netistä). Silti pääsykoe oli osattava todella hyvin, eli tietysti osattava lukioasiat. 

Harva lääkikseen ekalla pääsee tai edes tokalla. Kolmas haku on jo realistinen, neljäs alkaa olemaan jo toiveikas. Mulla tää oli eka kunnon haku, koska kävin lähes kaikki lukioasiat (fy, ke) vasta viime vuonna ekaa kertaa. Joo ymmärrän, että koko vaihdos pääsykoekiintiöön yritetään tehdä hitaasti, eli onhan tästä vuoden verran puhuttu ja vuosi vielä odotellaan. Riittääkö se mulle tai muille useaan kertaan hakeville? Tuskinpa. Mietitäänpä tilanne, jossa mä haen vielä 2020 pääsykoekiintiössä, eli siinä 49% kaikkien niiden tuhansien kanssa jotka ei vielä aiempina vuosina pääsykokeella ole päässyt. Parempi vaan olla perkuleen hyvä, eihän siinä muuta. Mutta hyvä on moni muukin. Mitä jos en pääse vielä vuonna 2025? Menikö mulla 8 vuotta hukkaan ja joudun tyytymään johonkin alaan, joka mua ei kiinnosta ihan vaan sen takia, että mulla on huonot yo-paperit? 

Luultavasti yo-kokeiden uusimiskerrat (tällä hetkellä max2) poistetaan, eli minäkin sitten vuonna 2025 saan mennä uusimaan sitä pitkää matikkaa kymmenettä kertaa jos se ei ole tarpeeksi korkealle vielä noussut. Mitä hyvää tästä sitten seuraa? Musta tuntuu ihan huvittavalta ajatukselta, että minä saatan istua vuonna 2020 keväällä samassa YO-koesalissa missä mun pikkusisko kirjottaa ensimmäistä kertaa ja määrittää tulevaisuuttaan. Onko se sitten reilu peli, että vanhemmat pääsykokeisiin lukijat, jotka on lukenut lääkikseen (tai DI kokeeseen tai mihin ikinä) jo monta vuotta, istuu samaan saliin kilpailemaan siitä ällästä. Tämäkin luo ihan jäätäviä paineita tän hetken lukiolaisille. YO-kokeista ei tuu enää mikään lukiolaisten kisa, vaan sinne tulee paljon ylimääräsiä, kehittyneempiä aikuisia heidän sekaan ja uskon, että vaan aniharva niistä pienistä abeista pääsee siihen 5% joka ällän saa. Tällä hetkellä todella moni lääkikseen lukija on harkinnut menevänsä uusimaan aineita kun varma tieto todistusvalinnasta tulee. Se, että aikuiset alkaa uusimaan kokeitaan, ei ole edes kaukaa haettu. Mites alan vaihtajat? Paras väylä on lähteä uusimaan YO-kokeita. EDIT: Tästä on tullut lisää tietoa/oon itse ottanut selvää, niin YO-kokeella saa hakea ainoastaan ensikertalaiset. Nämä alan vaihtaja joutuvat siis joka tapauksessa hakemaan pääsykokeella. Tällöin koulun vaihtamisesta tehdään erittäin hankalaa ja ensikertalaisuutta täytyy vaalia niin pitkään kuin suinkin. Toisaalta tämä on hyvä ensikertalaisille, mutta molemmissa on puolensa.

Mitä mä sitten olisin tehnyt toisin? Sitä on tässä vaiheessa paha jossitella, mutta todennäköisesti olisin lopettanut urheilun jo monta vuotta aiemmin, lukion alussa. Jos olisin tiennyt, että todistuksella on jopa helpompi päästä sisään mitä pääsykokeella, totta helkkarissa mä olisin lukenut kirjotuksiin hiki hatussa. Mä luulen, että tällä hetkellä lukion alottavissa on monta opiskelijaa, joilla pyörii tämä sama päässä. Mihin asiaan panostaa? Panostaakko harrastuksiin vai opiskeluun, kun kerran opiskelu lukiossa määrää käytännössä sun tulevaisuuden. Montako lahjakasta (enemmän tai vähemmän, kaikki urheilijan alut suomessa on älyttömän tärkeitä) urheilijaa lopettaa ihan vaan siksi, ettei pysty panostamaan täysillä urheiluun sekä kouluun? Mä itse en ollut niin suuri lahjakkuus koulussa, että ilman lukemista olisin ällän paperit kirjottanut ja silti urheillut samalla tasolla. Ja mun kaltaisia on monia. Mun mielestä tää todistusvalinta ei pelkästään vähennä välivuosia lukionsa päättävillä, vaan enemmänkin lisää lukiolaisten stressiä joka elämän osa-alueella.

Mä ymmärrän, että välivuosi maksaa valtiolle rahaa kun porukka valmistuu ammatteihin myöhemmin jnejne. En ala sen enempää nyt käsittelemään poliittisia asioita, koska niistä mä en ymmärrä. Joku voisi sanoa, että älä sitten valita kerta et oo ottanut selvää, niin valitanpas. Mä oon väliinputoaja. Jos olisin valmistunut kolmeen vuoteen, saattaisin olla jo koulussa. Mulla olis ollut jo kaks ''kunnon'' hakukertaa takana. Mä tein tietoisen valinnan urheilla lukioajan (koska tästä todistusvalinnasta ei puhuttu hölkäsen pöläystä) enkä panostaa kouluun. Mä menin neljään vuoteen, jottei urheilu kärsi opiskeluista. Ja vielä, miten nää nykyiset nuoret? Tuleeko meille tätäkään vähää urheilijoita Suomeen jatkossa? Sitä mä ehkä lähtisin miettimään myöskin päättäjänä. Jos nuoren on pakko panostaa kouluun hyvän tulevaisuuden toivossa (urheilulla elää suomessa vain ihan yksi valittu yksilöurheilija, se on fakta), niin se syö jostain muualta, eli urheilusta tai muuten henkisestä hyvinvoinnista. Välivuonna olisi sentään mahdollisuus urheilla ja lukea pääsykokeisiin ilman kummankaan kärsimistä. Tällä hetkellä huippu-urheilun ja ällän papereiden kirjottaminen on käytännössä mahdottomuus ellei ole luonnonlahjakkuus. Pakko tietysti muistaa, ettei kaikkiin kouluihin vaadita ällän riviä. Kuitenkin ne suosituimmat eli lääkis, oikis, kauppis ja DI vaatii, ja näihin suurin osa haluaakin.

Jos palataan tähän väliinputoamiseen josta mä ja moni muu mun ikänen kärsii. Sanotaan nyt vaikka 1996-1999 syntyneet. Ainoastaan tää pääsykoeasia ei ole se, josta me on jouduttu kärsimään. Jos mun ikäluokka lähtee nyt uusimaan YO-kokeitaan, ne on sähköset. Mä en oo koskaan tehnyt ainuttakaan YO-koetta sähköisesti. Mulla ei oo mitään hajua miten kemiassa tehdään rakennekaavoja tai fysiikassa saadaan potenssit kikkailtua. Mun pitäis tässä kaiken itse asian opiskelun ohessa alkaa opettelemaan uusien ohjelmien käyttöä, jotta mun koe ei kaadu siihen, etten osaa piirtää molekyyliä. Tää on suht pieni juttu kuitenkin ja korjattavissa aikuislukiolla (joka muuten maksaa sekin).

Mä en kauheesti itse jaksa näistä asioista jauhaa, koska tiiän, etten pysty vaikuttamaan. Välillä on silti ihan hyvä näitä miettiä ja pohtia, jotta sais myös muita näkökulmia asiaan. Mä tyydyn siihen mitä eteen tulee ja luotan siihen, että mun tilanteessa on muitakin. Tottakai mua harmittaa, että vuonna 2020 sisään lääkikseen pääsee suoraan 2001 syntyneitä hyvillä todistuksilla tekemättä lääkiksen vaikeaa ja hyvinkin soveltavaa pääsykoetta kun itse oon tässä rumbassa (mahdollisesti) pyörinyt 3 vuotta. Näille 2001 syntyneille on kuitenkin kerrottu jo heti ekoina lukioviikkoina, että ''kannattaa muuten panostaa kirjotuksiin, sä haet niillä kouluun''. Tottakai nää ällän oppilaat on tehnyt töitä niitten arvosanojen eteen ja varmasti ansaitsee paikkansa koulussa, en mä sillä. Tää vaan ei mun mielestä oo mun ikäluokille mitenkään reilu peli, sillä me saatetaan hävitä vielä monta monta vuotta lisää työelämästä, koska vaan puolet tän hetkisestä määrästä pääsee sisään pääsykokeella.

Osa näistä hyvin kirjottaneista oppilaista tietysti on niitä, jotka olis päässyt kouluun pääsykokeellakin. Silti puhutaan kuitenkin n. 50-80 ihmisestä joka ei mun kanssa samasta paikasta enää ole kisaamassa, niin se on aika vähän. Hyvin kirjottaneita ja aiempina vuosina koulupaikatta jääneitä on kuitenkin paljon enemmän suhteessa koulupaikkoihin. Lääkiksen pääsykokeessa testataan niin hyvin päättelykykyä, soveltamiskykyä ja stressinhallintaa, että jos sen handlaa, niin on paikkansa ansainnut. Se, että kirjottaa hyvät paperit, ei näistä kerron yhtä laajalla skaalalla. Pääsykoe on kuitenkin tilanteena niin uniikki.

Tää on varmasti ajatuksia herättävä aihe, joten jos sulla on jotain kommentoitavaa, niin kommentoi ihmeessä.

Haluan korostaa, että tää oli vaan mun mielipide ja ajatuksenvirtaa ilman sen suurempia faktatietoja. Tässä ei oikein muu auta kun lukea ja toivoa parasta, jos ei niin ei. Sen jälkeen mä luen mun pikkusiskon kanssa kirjotuksiin ja lähden pistämään todistuksen uuteen uskoon (ja viemään niiltä nuorilta hyvät arvosanat, joiden välivuosia tässä pyritään vähentämään).

Hyvää loppuviikkoa kaikille! :)