Vaikka mä oonkin osittain kaikkea tätä yliuutisointia ja tikusta asiaa vääntämistä vastaan, niin tuntui oudolta jos en olisi kommentoinut koko korona-asiaa mitenkään. Tottakai sekin ajatus hakkaa takaraivossa, että jos tästä suuni avaan, niin se on sitten lääkisopiskelijan mielipide ja kanta asiaan. Siksipä nyt heti alkuun: mä en todellakaan tiedä koronasta, sen tarttumisesta, itse taudista tai siitä paranemisesta yhtään sen enempää kuin sinäkään. Siksi mä uskalsinkin nyt kirjoittaa, koska haluan kirjoittaa näistä ajatuksista ihan täysin vaan omana itsenäni ilman mitään painetta siitä onko nämä lääketieteellisesti hyviä ja oikeita ajattelumalleja. Niiden aika on ehkä sitten muutamien vuosien päästä, tällä hetkellä osaaminen riittää vain omien ajatusten kanssa pyörimiseen.
Koko viime viikko tuntui kuin olisi ollut jossain elokuvassa, eikä nyt niin hyvällä tavalla. Siskon (ja monen muun) kirjoitukset aikaistui viikolla, joka on jotain ihan uutta ja ennennäkemätöntä. Meidän koulun ryhmäopetukset muuttui etänä suoritettaviksi eikä luentojakaan pidetä, mun mielestä todella järkevä päätös. Myös ruotsin kauan odotettu esitelmä suoritetaan nyt etäyhteydellä, saa nähdä kuinka se sujuu. Myös lähimpänä olevat tentit tentitään todennäköisesti sähköisesti. Vasta näin jälkikäteen (ja oikeastaan ollaan vasta siinä suurimmassa myllyssä) alkaa huomaamaan kuinka laaja vaikutus tällä kaikella on. Pienempinä ja vähäpätöisempinä juttuina mainittakoon kaksi ulkomaan reissua jotka multa nyt jäävät välistä, mutta ei oikeastaan edes harmita. Tällä hetkellä ja tässä tilanteessa mä en todellakaan pystyisi lähteä matkustamaan, vaikka siihen lupa olisikin. Mieluummin yritän kaikkeni, jotta en saa tautia itse, tai varsinkaan tartuta ketään toista.
Eipä sitä olisi moni arvannut kuinka iso juttu tästä tulee. Mä itsekin kärsin flunssasta reilu viikko sitten, josta postaustakin kirjoitin. Onneksi nyt alkaa pahimmat päivät olemaan jo ohi ja jälkitautina on enää jäljellä yskä ja nenän niiskutus. Niimpä, yskäkin. Mä Jyväskylään matkustaessani pidätin yskimistä koko kaksituntisen bussimatkan, sillä en uskaltanut päästää kunnon kröhimistä ilmoille. Olen varma, että jokaisen matkustajan mielessä olisi ainakin käynyt korona, oli siitä sitten huolissaan tai ei. Tämä kertoo kuitenkin jo siitä, että tällä hetkellä ollaan jo aika syvällä asian äärellä. Mulla ei siis ole koronaa, sanottakoon se nyt selvyytenä tähän väliin.
Ennen kuin koronasta tuli Suomessakin näin suuri juttu, myönnän sortuneeni ajatteluun "ei se ole normaalia flunssaa kummempi". Ei välttämättä olekaan, mutta pahimmillaan se on. Se, että minä sairastaisin koronan todennäköisesti tavallisena flunssana, mutta tartutan sen esimerkiksi astmaatikkoon, onkin toinen asia. Meillä jokaisella on vastuu omasta sairastumisesta juuri tästä syystä. Mulle valkeni vasta tällä viikolla, että suurin ongelma tulee olemaan tehohoitopaikkojen vähyys. Koronasta selvitään kyllä tehokkaalla terveydenhuollolla ja hoidolla hyvin, kunhan kaikki ei sairastu samaan aikaan. Siksi jokaisen vastuulla on huolehtia omasta terveydestään ja mahdollisesti sairastuessaan tehdä varotoimia, jotta sitä ei tartuta yhteenkään toiseen ihmiseen. Vaikka itse ei olisikaan huolissaan omasta terveydestään, niin muista huomioida läheistä. Sä voit pelastaa omalla toiminnalla jonkun toisen sairastumisen.
Vaikka aihe onkin jopa vähän synkkä ja ahdistava, niin halusin silti tulla avaamaan mun omia ajatuksia. En halua, että tällaisessa tilanteessa kirjoitan pelkästään iloisista ja kivoista asioista, vaikka siihen pyrinkin taas seuraavassa postauksessa.
Haluan sanoa kaikille suuret tsempit kirjoituksiin.💛 Haluan myös sanoa kaikille, että vaikka ympärillä ei paljoa muuta näe kuin koronaa, niin nauttikaa tästä ajasta jollain tavalla. Nyt voi katsoa kotona leffoja, kutoa villasukkia tai pelata lautapelejä.
Aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille, pysykäähän terveinä💛 Me palataankin seuraavan kerran huomattavasti iloisemmissa merkeissä. 😊
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti