Mitä 13 vuotta koulun penkillä opetti?

Koska se aika alkaa olla käsillä kun koulut taas alkavat, päätin mäkin koota yhteen asioita joita oon oppinut, huomannut tai jotka on muuten vaan jäänyt mieleen mun kouluajoista. Itse oon tähän mennessä 13 vuotta koulun penkillä istunut, mutta toivottavasti niitä tulee vielä lisää yliopistossa lähivuosina.

Opin arvostamaan vapaa-aikaa ja viikonloppuja.

Opin, että ei kaikkea tässä elämässä kannata ottaa liian vakavasti. Mä muistan mun ala-asteajoilta kun itkien yritin lukea johonkin bilsan kokeeseen viimesenä iltana (tietysti tästäkin olisi voinut oppia heti jotain). Iskä tulikin rauhottelemaan mua ja kertoi, että haluaa mun joskus saavan kokeesta 4, eli hylätyn. Sen jälkeen mä oon ottanut paljon rennommin, eikä muuten oo koskaan tarvinnut mennä kotiin hylätyn kokeen kanssa.

Tästä opin myös sen, että kun mulla joskus omia lapsia on, en ikinä halua painostaa niitä kokeiden tai opiskeluiden suhteen. Se ei ainakaan mun kohdalla olis auttanut mitään vaan päin vastoin pahentanut tilannetta.

Huomasin, että tieto lisää tuskaa. 

Opin olemaan itsenäisempi ja selviämään tilanteista yksin. Mulle mun pikkusisko on aina ollut tukipilari (ja on edelleen), mutta etenkin kun oltiin pieniä, ei osattu olla toisistamme erossa. Myös tämän takia pari ekaa vuotta koulussa ja iltapäiväkerhossa oleminen oli mulle tosi rankkaa, koska olin siellä yksin. Onneksi sain hyviä kavereita ja pikkuhiljaa mun henkinen kasvu alkoi heh.

Opin lukemaan kelloa, mikä mullisti mun maailman! Muistan sen päivän kun eilisen kun hokasin miten kellosta katsotaan aika. Näin ollen opin myös noudattamaan aikatauluja ja olemaan ajoissa.

Opin, kuinka paljon erilaisia ihmisiä ympärilläni onkaan. Kaikki ei todellakaan ole mun tai  oman perheenjäsenen kaltaisia ihmisiä, vaan meistä on moneksi.

Opin, ettei kaikkeen kannata lähteä päättömänä mukaan ja opin käyttämään omaa järkeä.

Huomasin, kuinka omatunto alkoi kolkuttaa jos läksyt jäi tekemättä tai avasin telkkarin kotona ennen kun tein läksyt. Pikkuhiljaa opin siis myös vastuullisuutta.

Opin paljon eri kulttuureista ja tää onkin mun mielestä yks tärkeimmistä asioista, joita koulussa opetetaan. Taitaa jopa olla uskonnon kurssi mikä mun heikkous on aina ollut, mutta kulttuurien ja erilaisten käyttäytymisten tunteminen on vaan ihan äärettömän tärkeää, jotta tää maailma pyörii ees näin miten tällä hetkellä.

Huomasin, että opettajat ei vanhene. Siis nyt kun oon päässyt käymään mun ala-asteella uudestaan ja nähnyt kuvia opettajista jotka mä muistan, niin he ei ole muuttunut yhtään haha.

Opin häviämään ja hyväksymään sen, etten oo kaikessa hyvä tai paras, eikä tarviikkaan olla.

Sitten tää legendaarinen ilmainen kouluruoka. Kyllä mä kouluaikoinakin, etenkin lukiossa vikana vuonna kouluruokaa arvostin, mutta nyt sen huomaa aika radikaalisti miten iso asia tän hetkiseen elämäntilanteeseen olis, jos sais joka päivä ilmasen lounaan. Noh, ainakin mä hyödynsin kouluruokailua varmaan joka päivä syömällä hyvin, joten mitään kaduttavaa ei ole. Opin siis loppujen lopuksi myös kovasti arvostamaan kouluruokaa.

Opin heräämään aikaisin ja muutenkin tekemään asioita, jotka ei olekaan niin mukavia mutta on vaan tehtävä.

Opin sujuvan englannin kielen taidon.

Opin selviämään noloista tilanteista, tai edes suhtautumaan niihin rennommin.

Huomasin, kuinka rankkaa opettajan työ on. Varsinkin yläasteella. Meidän luokka yläasteella ei ollut todellakaan mikään helpoin opetettava ja mä olinkin niiden joukossa, joita se ärsytti. Meidän luokalla oli liikaa häiriköitä, jonka takia ainakaan mun opiskelusta ei tullut mitään. Myös opettajat varmaan vihas meidän luokkaa.

Opin, ettei kaikista ihmisistä voi tykätä, mutta kaikkien kanssa voi tulla toimeen.

Opin, että mitä enemmän töitä tekee, sitä paremmin se maksaa itsensä takaisin.

Löysin omat kiinnostuksen kohteeni jo ala-asteella, mikä tuo tietysti elämään iloa. Ilman niitä kiinnostavia aineita ei koulussa käynti tai opiskelukaan voi olla kiinnostavaa.

Mulle koulu teki just sen mikä on tavoitekin jokaisen lapsen kohdalla. Kun mä menin ensimmäiselle luokalle, itkin koko ensimmäisen päivän ja aikalailla ekoina viikkoina lähes joka päivä jostain syystä. Se henkinen kasvu on ollut mun kohdalla ihan järjettömän suuri. Vasta lukioaikoina mä aloin olla rohkea ja itsevarma. Vaikka montaa kirjasta opittua asiaa en suorilta osaa sanoa, on mun mielestä paljon tärkeempi, että oon kasvanut nuoreksi aikuiseksi, jolla on haaveita ja tavotteita sekä vahva pohja elämään. Ei kouluissa ihan turhaan käydä, vaikkei siltä paljon päähän tietoa tarttuiskaan haha!