0,5/6 lääkistä takana

Täällä taas ja niin ihanaa pitkästä aikaa! Voin rehellisesti sanoa, että postauksen kirjoitus on ollut to do-listalla suunnilleen 4 kuukautta, mutta inspistä ei ole tullut. Blogin kirjoittaminen on parasta mitä tiedän, sillon kun inspaa. Jos joutuu väkisin kirjoittamaan ja pusertamaan niin siitä en nauti ja todennäköisesti se paistaa lävitse tekstistäkin. Mutta nyt!

Koska mulla ei ole sen kummempaa aihetta mistä kirjoittaisin, niin ajattelin vain tulla kertomaan tän hetkisiä kuulumisia. Kuten arvatakin saattaa, kouluarki on ollut kiireistä mutta myös ihan parasta. Vaikka loppusyksy olikin hieman stressaava kahden työn ohessa, on kaikki ollut pääsykoelukujen arvoista. Mulla oli joululomaa edeltävällä viikolla kolme tenttiä, joista tasan yhteen olin kerennyt kunnolla panostaa. Tää kyseinen kurssi oli TULE (tuki- ja liikuntaelimistön kurssi), jonka tentti tuntui menevän ihan alakanttiin omaan osaamiseen nähden. Sen jälkeen laskettiinkin tunteja ensin enkun kokeeseen, jonka jälkeen solun ja kudoksen rakenne ja toiminta -kurssin (SORATO2) tenttiin. Sen viikon jälkeen oli kyllä tyhjä ja kaikkensa antanut olo ja joululoma tuli tarpeeseen. Enkun kurssin tiesin menneen läpi heti tenttipäivänä, SORATO2 ja TULE menivät molemmat läpi nelosen arvoisesti eli voin sanoa olevani erittäin tyytyväinen! Mulle arvosanat ei merkkaa sen enempää, mutta on tietysti kiva nähdä konkreettisesti se vaiva, kehittyminen ja osaaminen. Tietysti aina sitä ei näe vaikka kuinka yrittäisi ja senkin tuun varmasti vielä kokemaan.

Tammikuussa meillä alkoi uudet kurssit; ruotsi sekä VERHE eli tiivistettynä verenkierron ja hengityselimistön kurssi, joka onkin laajin fuksivuodelta. Tähän asti oon tykännyt VERHEstä tosi paljon ja innolla odotan kaikkia tulevia harkka- ja ryhmätöitä. Tähän mennessä ollaan päästy ottamaan toisiltamme EKG (sydämen sähköistä toimintaa), laskimoverinäytteitä sekä auskultoimaan, eli kuuntelemaan sydäntä. Vaikka mikään näistä ei varmasti ekan kerran jälkeen jääkään pysyvästi hallintaan, niin on silti mahtavaa päästä käytännössä tekemään. Varsinkin auskultaation kanssa saa tehdä kovasti klinikassa töitä, että siihen harjaantuu.

Vaikka opiskelu on se mistä eniten nautin, on meillä ollut vastapainona ihan huippuja tapahtumia. Pikkujoulut ennen joululomaa, haalarikastajaiset ja -bileet sekä Tahkon reissu parisen viikkoa takaperin ovat viimeisimmät. Tahkolla pääsikin ulkoiluttamaan lumilautaa pitkästä aikaa kun viime kerrasta taitaakin olla aikaa vuosi tai kaksi. Muutenkin oli ihana reissu, hengailtiin kaveriporukalla koko viikonloppu tehden ruokaa, pelaten korttia ja telkkaria katsoen. Ei tarvinnut kauas lähteä, että sai heti reissun tuntua ja pääsi pois normiarjesta!

Kuten jo aiemmin mainitsin, teen töitä koulun ohella. Mitä oon kuullut, tekee myös yllättävän moni muukin. Jo viime vuonna mä päätin, että haen Mafylle opiskeluvalmentajaksi jos pääsen sisään kouluun ja niin tein. Niin vain sain paikan ja syksystä asti oon päässyt seuraamaan hakuprosesseja tosi läheltä. Mä en tietenkään voi sen enempää asiasta puhua, mutta on ihan parasta kuulua Mafyn opiskeluvalmentajien joukkoon ja päästä vaikuttamaan muiden hakuprosesseihin. Mulle itselle oma opo oli ihan korvaamaton apu hakuajalla ja se olikin pääsyy miksi halusin mukaan.

Opoilun lisäksi tein syksyllä päätöksen, että haluan jatkaa Jyväskylässä Subissa töitä edelleen koulun ohessa vaikka asunkin Kuopiossa. Mulla jäi Subiin niin paljon rakkaita kamuja, että päätös oli aika helppo. Varsinkin alkusyksy oli tosi kevyt kun kurssit meni vähän ristiin, niin kerkesin viikonloppusin muutenkin Jyväskylässä käydessäni vuoron pari tehdä. Näin opiskelijana pienetkin tulonlähteet on tosi arvokkaita, sillä menoja löytyy kyllä. Vaikka järkevästi elämällä opintotuilla ja -lainalla selviää varsin hyvin, niin mulle töiden teko ei oo ollut väärä päätös. Mä nautin molemmista töistä tosi paljon ja niitä teen enemmän kuin mielelläni. Koulujuttuja joutuu aikatauluttaa tietysti vähän enemmän ja aika täytyy käyttää hyväksi silloin kun sitä on, mutta en oo kokenut sitä millään tavalla ongelmaksi. Molemmat työt on niin joustavia eikä sen suhteen aiheudu stressiä. Jos mahdollisuuksia on, niin pyrin jatkamaan samaa kaavaa ainakin toiselle vuodelle ennen klinikan alkua kolmosella.

Keväällä meillä on tulossa vielä valinnainen hätäensiavun kurssi, kehitysbiologiaa sekä ruuansulatukseen ja metaboliaan suuntautuva kurssi. Kaikki kurssit tähän mennessä on olleet omalla tavallaan kiinnostavia ja niin uskon vahvasti myös loppuvuoden kursseista. Lukiossa kaksi ruotsin kurssia poisjättäneenä koen, että tää akateeminen ruotsi on se mulle kaikista haastavin fuksivuoden kurssi. Voin kyllä rehellisesti sanoa, että harmittaa, etten lukenut ruotsia kunnolla jo lukiossa. Kielenä ruotsi on mun mielestä tosi hieno ja haluaisin osata puhua sitä sujuvasti, mutta se ei nyt oo vielä toteutunut syystä tai toisesta.

Opiskelun lisäksi keväällä häämöttää pääsiäisen tienoilla reissu Lontooseen, jota odotan innolla! Vaikka vähän mietityttääkin, että miten kerkeän opiskella tarpeeksi reissua ennen ja jälkeen, niin haluan silti pitää elämässä muutakin kuin opiskelun. Kesällekin on suunnitteilla paria erilaista reissua, vitsit en malta odottaa.

Mulla on tällä viikolla vain kolmena päivänä koulua ja siksi oonkin vasta tänään matkalla Kuopioon. Ensi viikolla lähden reissun päälle Helsinkiin sekä pari työvuoroa odottaa reissun lisäksi. Homman puutetta ei kyllä ole, mutta tällä hetkellä on hyvä näin. Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille💛