En oo montaa syvällisempää postausta tehnyt, mutta tässä mun ajatuksia pääsykokeiden poistumisesta (tai kiintiön pienentämisestä) ja muutenkin siitä, miten koen olevani väliinputoajien ikäluokassa koko koulutussysteemissä.
Mä oon itse syntynyt vuonna 1997 ja valmistuin neljään vuoteen lukiosta noin vuosi sitten. Oon siis valmistunut -98 syntyneiden kanssa samaan aikaan. Mä urheilin (kuten moni varmasti tietää) nuorten maajoukkuetasolla vielä koko lukioajan. Mä pääsin kurssit läpi enemmän tai vähemmän hyvillä arvosanoilla panostamatta juuri yhtään. Mun valinta oli, että kun koulusta pääsen niin meen tekemään reenit, meen kotiin syömään ja sitten pesulle ja nukkumaan. Montaa tuntia ei ylimäärästä aikaa jäänyt, enkä ajatellut sitä vähää käyttää läksyjen tekemiseen kun kerran kurssit meni läpi.
Mä valmistuin n. M:n papereilla. Pitkä matikka oli huonoin, äikkä oli paras. Keskiarvo lukiotodistuksessa oli kasin paikkeilla, eli very well done mulle sillä lukemisella. Noh, miksi mä enää tuijottelen mun arvosanoja ja kirjoitan postausta niistä?
Hyvin todennäköisesti vuonna 2020 vähintään puolet jatkokoulutuksien opiskelupaikoista täytetään kirjoitusten, eli yo-todistuksen perusteella. Mitä tää tarkottaa mun kohdalla? Lääkikseen on erittäin vaikea päästä vuodesta 2020 eteenpäin munlaisten, joilla ei ole ollut harmainta aavistusta lukioaikana, että kirjoituksilla on näin suuri arvo. Aiemmin (ja luultavasti vielä ensi vuonna) lääkiksen pääsykoe koostu fysiikan, kemian ja bilsan lukion oppimäärästä. Lukiotodistuksella pystyy helpottamaan omaa sisäänpääsyään, mikä tarkoittaa käytännössä ällän riviä jossa saa se yksi E olla (näistä löytää lisää tietoa helposti netistä). Silti pääsykoe oli osattava todella hyvin, eli tietysti osattava lukioasiat.
Harva lääkikseen ekalla pääsee tai edes tokalla. Kolmas haku on jo realistinen, neljäs alkaa olemaan jo toiveikas. Mulla tää oli eka kunnon haku, koska kävin lähes kaikki lukioasiat (fy, ke) vasta viime vuonna ekaa kertaa. Joo ymmärrän, että koko vaihdos pääsykoekiintiöön yritetään tehdä hitaasti, eli onhan tästä vuoden verran puhuttu ja vuosi vielä odotellaan. Riittääkö se mulle tai muille useaan kertaan hakeville? Tuskinpa. Mietitäänpä tilanne, jossa mä haen vielä 2020 pääsykoekiintiössä, eli siinä 49% kaikkien niiden tuhansien kanssa jotka ei vielä aiempina vuosina pääsykokeella ole päässyt. Parempi vaan olla perkuleen hyvä, eihän siinä muuta. Mutta hyvä on moni muukin. Mitä jos en pääse vielä vuonna 2025? Menikö mulla 8 vuotta hukkaan ja joudun tyytymään johonkin alaan, joka mua ei kiinnosta ihan vaan sen takia, että mulla on huonot yo-paperit?
Luultavasti yo-kokeiden uusimiskerrat (tällä hetkellä max2) poistetaan, eli minäkin sitten vuonna 2025 saan mennä uusimaan sitä pitkää matikkaa kymmenettä kertaa jos se ei ole tarpeeksi korkealle vielä noussut. Mitä hyvää tästä sitten seuraa? Musta tuntuu ihan huvittavalta ajatukselta, että minä saatan istua vuonna 2020 keväällä samassa YO-koesalissa missä mun pikkusisko kirjottaa ensimmäistä kertaa ja määrittää tulevaisuuttaan. Onko se sitten reilu peli, että vanhemmat pääsykokeisiin lukijat, jotka on lukenut lääkikseen (tai DI kokeeseen tai mihin ikinä) jo monta vuotta, istuu samaan saliin kilpailemaan siitä ällästä. Tämäkin luo ihan jäätäviä paineita tän hetken lukiolaisille. YO-kokeista ei tuu enää mikään lukiolaisten kisa, vaan sinne tulee paljon ylimääräsiä, kehittyneempiä aikuisia heidän sekaan ja uskon, että vaan aniharva niistä pienistä abeista pääsee siihen 5% joka ällän saa. Tällä hetkellä todella moni lääkikseen lukija on harkinnut menevänsä uusimaan aineita kun varma tieto todistusvalinnasta tulee. Se, että aikuiset alkaa uusimaan kokeitaan, ei ole edes kaukaa haettu. Mites alan vaihtajat? Paras väylä on lähteä uusimaan YO-kokeita. EDIT: Tästä on tullut lisää tietoa/oon itse ottanut selvää, niin YO-kokeella saa hakea ainoastaan ensikertalaiset. Nämä alan vaihtaja joutuvat siis joka tapauksessa hakemaan pääsykokeella. Tällöin koulun vaihtamisesta tehdään erittäin hankalaa ja ensikertalaisuutta täytyy vaalia niin pitkään kuin suinkin. Toisaalta tämä on hyvä ensikertalaisille, mutta molemmissa on puolensa.
Mitä mä sitten olisin tehnyt toisin? Sitä on tässä vaiheessa paha jossitella, mutta todennäköisesti olisin lopettanut urheilun jo monta vuotta aiemmin, lukion alussa. Jos olisin tiennyt, että todistuksella on jopa helpompi päästä sisään mitä pääsykokeella, totta helkkarissa mä olisin lukenut kirjotuksiin hiki hatussa. Mä luulen, että tällä hetkellä lukion alottavissa on monta opiskelijaa, joilla pyörii tämä sama päässä. Mihin asiaan panostaa? Panostaakko harrastuksiin vai opiskeluun, kun kerran opiskelu lukiossa määrää käytännössä sun tulevaisuuden. Montako lahjakasta (enemmän tai vähemmän, kaikki urheilijan alut suomessa on älyttömän tärkeitä) urheilijaa lopettaa ihan vaan siksi, ettei pysty panostamaan täysillä urheiluun sekä kouluun? Mä itse en ollut niin suuri lahjakkuus koulussa, että ilman lukemista olisin ällän paperit kirjottanut ja silti urheillut samalla tasolla. Ja mun kaltaisia on monia. Mun mielestä tää todistusvalinta ei pelkästään vähennä välivuosia lukionsa päättävillä, vaan enemmänkin lisää lukiolaisten stressiä joka elämän osa-alueella.
Mä ymmärrän, että välivuosi maksaa valtiolle rahaa kun porukka valmistuu ammatteihin myöhemmin jnejne. En ala sen enempää nyt käsittelemään poliittisia asioita, koska niistä mä en ymmärrä. Joku voisi sanoa, että älä sitten valita kerta et oo ottanut selvää, niin valitanpas. Mä oon väliinputoaja. Jos olisin valmistunut kolmeen vuoteen, saattaisin olla jo koulussa. Mulla olis ollut jo kaks ''kunnon'' hakukertaa takana. Mä tein tietoisen valinnan urheilla lukioajan (koska tästä todistusvalinnasta ei puhuttu hölkäsen pöläystä) enkä panostaa kouluun. Mä menin neljään vuoteen, jottei urheilu kärsi opiskeluista. Ja vielä, miten nää nykyiset nuoret? Tuleeko meille tätäkään vähää urheilijoita Suomeen jatkossa? Sitä mä ehkä lähtisin miettimään myöskin päättäjänä. Jos nuoren on pakko panostaa kouluun hyvän tulevaisuuden toivossa (urheilulla elää suomessa vain ihan yksi valittu yksilöurheilija, se on fakta), niin se syö jostain muualta, eli urheilusta tai muuten henkisestä hyvinvoinnista. Välivuonna olisi sentään mahdollisuus urheilla ja lukea pääsykokeisiin ilman kummankaan kärsimistä. Tällä hetkellä huippu-urheilun ja ällän papereiden kirjottaminen on käytännössä mahdottomuus ellei ole luonnonlahjakkuus. Pakko tietysti muistaa, ettei kaikkiin kouluihin vaadita ällän riviä. Kuitenkin ne suosituimmat eli lääkis, oikis, kauppis ja DI vaatii, ja näihin suurin osa haluaakin.

Jos palataan tähän väliinputoamiseen josta mä ja moni muu mun ikänen kärsii. Sanotaan nyt vaikka 1996-1999 syntyneet. Ainoastaan tää pääsykoeasia ei ole se, josta me on jouduttu kärsimään. Jos mun ikäluokka lähtee nyt uusimaan YO-kokeitaan, ne on sähköset. Mä en oo koskaan tehnyt ainuttakaan YO-koetta sähköisesti. Mulla ei oo mitään hajua miten kemiassa tehdään rakennekaavoja tai fysiikassa saadaan potenssit kikkailtua. Mun pitäis tässä kaiken itse asian opiskelun ohessa alkaa opettelemaan uusien ohjelmien käyttöä, jotta mun koe ei kaadu siihen, etten osaa piirtää molekyyliä. Tää on suht pieni juttu kuitenkin ja korjattavissa aikuislukiolla (joka muuten maksaa sekin).
Mä en kauheesti itse jaksa näistä asioista jauhaa, koska tiiän, etten pysty vaikuttamaan. Välillä on silti ihan hyvä näitä miettiä ja pohtia, jotta sais myös muita näkökulmia asiaan. Mä tyydyn siihen mitä eteen tulee ja luotan siihen, että mun tilanteessa on muitakin. Tottakai mua harmittaa, että vuonna 2020 sisään lääkikseen pääsee suoraan 2001 syntyneitä hyvillä todistuksilla tekemättä lääkiksen vaikeaa ja hyvinkin soveltavaa pääsykoetta kun itse oon tässä rumbassa (mahdollisesti) pyörinyt 3 vuotta. Näille 2001 syntyneille on kuitenkin kerrottu jo heti ekoina lukioviikkoina, että ''kannattaa muuten panostaa kirjotuksiin, sä haet niillä kouluun''. Tottakai nää ällän oppilaat on tehnyt töitä niitten arvosanojen eteen ja varmasti ansaitsee paikkansa koulussa, en mä sillä. Tää vaan ei mun mielestä oo mun ikäluokille mitenkään reilu peli, sillä me saatetaan hävitä vielä monta monta vuotta lisää työelämästä, koska vaan puolet tän hetkisestä määrästä pääsee sisään pääsykokeella.
Osa näistä hyvin kirjottaneista oppilaista tietysti on niitä, jotka olis päässyt kouluun pääsykokeellakin. Silti puhutaan kuitenkin n. 50-80 ihmisestä joka ei mun kanssa samasta paikasta enää ole kisaamassa, niin se on aika vähän. Hyvin kirjottaneita ja aiempina vuosina koulupaikatta jääneitä on kuitenkin paljon enemmän suhteessa koulupaikkoihin. Lääkiksen pääsykokeessa testataan niin hyvin päättelykykyä, soveltamiskykyä ja stressinhallintaa, että jos sen handlaa, niin on paikkansa ansainnut. Se, että kirjottaa hyvät paperit, ei näistä kerron yhtä laajalla skaalalla. Pääsykoe on kuitenkin tilanteena niin uniikki.
Tää on varmasti ajatuksia herättävä aihe, joten jos sulla on jotain kommentoitavaa, niin kommentoi ihmeessä.
Haluan korostaa, että tää oli vaan mun mielipide ja ajatuksenvirtaa ilman sen suurempia faktatietoja. Tässä ei oikein muu auta kun lukea ja toivoa parasta, jos ei niin ei. Sen jälkeen mä luen mun pikkusiskon kanssa kirjotuksiin ja lähden pistämään todistuksen uuteen uskoon (ja viemään niiltä nuorilta hyvät arvosanat, joiden välivuosia tässä pyritään vähentämään).
Hyvää loppuviikkoa kaikille! :)