sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

YHTEISHAKU #lääkikseen2019

Heipsan taas! Viime viikollahan se sitten alkoi, yhteishaku korkeakouluihin nimittäin. Aika kiitää kyllä aivan älyttömän nopeasti ja kevään merkkejäkin on ollut ilmassa, eli kyllä se pääsykoekin vaan lähestyy.

Hakemuksen laitoin vetämään jo haun ensimmäisinä päivinä ja Kuopion päätin laittaa ensimmäiseksi hakutoiveeksi. Kuopio siksi, että tuttuja on ollut opiskelemassa Kuopiossa lääketiedettä sekä myös muita aloja, oon käynyt Kuopion lääkiksessä abivuonna tutustumassa sekä muutenkin oon kuullut vaan hyvää Kuopiosta opiskelukaupunkina. Kuopio on lähellä Jyväskylää ja muutenkin aika samantyylinen kaupunki. Jos Jyväskylässä olisi lääkis niin hakisin tänne, koska rakastan tätä kaupunkia ja mielelläni jäisin. Toki mahdollisesti matalammat pisterajatkin vaikutti mun päätökseen.

Mä hain viime vuonna lääkiksen lisäksi opiskelemaan bioteknologiaa Tampereelle ja olisinkin päässyt sisään, mutta paikkaa en ottanut vastaan. Hain enemmänkin vain kokeilumielessä, että riittäisikö oma osaaminen opiskelupaikkaan, vaikka pääsykoekirjaa en lukenutkaan. Lukion tiedoilla pärjäsikin niin hyvin, että paikka olisi auennut. Mutta miksi en sitten ottanut paikkaa vastaan? Miksi juuri lääkis on se mihin haluan?
IMG_5599m
Mafy-Valmennuksen etäkurssi saatu yhteistyönä

Mua on tottakai kiinnostanut aina ihminen tosi paljon ja mm. urheilun kautta oon oppinut tosi paljon asioita ihmiskehon toiminnasta. Oon rampannut tähän asti lääkäreillä enemmän kuin joku koko elämänsä aikana, milloin minkäkin vaivan takia. Joka kerta kun käyn lääkärissä, mulle tulee kotoisa olo. Mulla oli urheiluaikana ihana lääkäri, jolla kävin aina. Mä haluan, että joskus mä voin olla jollekin yhtä paljon avuksi ja tottakai tueksi ja turvaksi kun mun lääkäri oli mulle.

Lisäksi en malta odottaa sitä tietotulvaa. Mä oon jo lukiotasoiseen biologiaan ihan koukussa ja ihmisen toimiminen niin ihmeellisenä kokonaisuutena on kiehtovaa. Mä jään koukkuun uuden oppimiseen ja parasta on, kun opitut asiat alkaa loksahtelemaan paikoilleen suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Ja lääkärin ammatti on nimenomaan uuden oppimista jatkuvasti. Mua kiinnostaa ihan hirveästi tietää miten mikäkin toimii ja miten kaikki liittyy toisiinsa.

Tottakai koulutus ja työ on vaativaa ja varmasti tulee hetkiä, jolloin mietin oliko ala oikea, kuten varmaan kaikille opiskeluiden aloituksen jälkeen. En kuitenkaan pystyisi antamaan itselleni anteeksi, jos ottaisin nyt jonkun sellaisen koulupaikan vastaan, jota en yhtä kovasti haluaisi. Sillon, kun ei ole ihan varma mitä haluaa, on enemmän kun ok kokeilla ja hakea kouluihin, jotka saattaisi kiinnostaa. Mutta koska mulla on niin vahva halu lääkäriksi, mä en ollut vielä viime vuonna (enkä myöskään tänä vuonna) valmis ottamaan mitään muuta paikkaa vastaan.

En siis hakenut mihinkään muualle kuin lääkikseen. Esimerkiksi farmasian opinnot saattaisi kiinnostaa, mutta ne on varavaihtoehtoja tulevaisuuden varalle. Vielä tällä hetkellä musta tuntuu, että jos en tänä vuonna pääse sisään, niin haen vielä ainakin kerran. Mä en koe että mulla on kiire opiskelemaan, vaikka usein tässä nykymaailmassa tuntuukin olevan se trendi, että jatko-opiskelemaan on päästävä heti. Ikinä ei voi tietää mitä elämässä tapahtuu, eikä äkkiä kouluun pääseminen välttämättä tarkoita äkkiä valmistumista tai äkkiä työelämään pääsemistä. Aina voi tulla eteen asioita, jotka jarruttaa tai vie elämässä taaksepäin. Se, että joutuu pitämään pari välivuotta enemmän, on pieni hinta siitä, että pääsee opiskelemaan unelma-ammattiin.

Lisäksi todistusvalinnan yleistyminen vuonna 2020 vaikutti mun päätökseen, koska haluan olla ensikin vuonna ensikertalainen, jos en nyt pääse sisään. Vain ensikertalaiset voivat hakea todistusvalinnassa, joten koen sen olevan mulle ensi vuonna yhtä hyvä väylä kuin pääsykoe, kunhan käyn uusimassa YO-kokeita. En kuitenkaan halua miettiä vielä tätä kevättä pidemmälle sen suuremmin, mutta tottakai tällaisia asioita on mietittävä edes jollain tasolla, koska koulun vaihtaminen tulee olemaan paljon haastavampaa jatkossa.

Turha kuitenkaan vielä huolehtia tulevasta jos ei vielä tänä keväänä pääsekään sisään. Kaikki menee kyllä niin kuin on mennäkseen, joten tällä hetkellä katse on vain toukokuun puoleen väliin. Mafyn kolmas harjoituskoe meni mun osalta erittäin hyvin ja eilinen, neljäs harjoitukoe meni ok-tasolle. Alan olemaan jo aika itsekriittinen hyvin menneiden kokeiden jälkeen, eikä perussuoritukset enää tyydytä. Tämä neljäs harjoituskoe oli kuitenkin mulle aika haastava, sillä oon kärsinyt viimeisen kuukauden ajan oudosta pyörrytyksestä. Mitään sen vakavampaa ei pitäisi olla, vaikka oonkin lääkärissä rampannut ja mahdollisesti jatkotutkimuksiin menossa. Eilinen koe oli kuitenkin vähän hankala kun aineistoja oli monta, ja pyörryttäessä pahinta on pitkien tekstien lukeminen. Oon onneksi oppinut tässä muutaman kikan joilla oloa saa paremmaksi ja kokeeseen on onneksi monta viikkoa, joten luotto omaan suoritukseen on vahva. Ajattelen myös niin, että ehkä tää on mun kropan tapa himmata lukemiset sopivan maltillisiksi (noh, lukutunteja tulee silti 25-30h/vko), ettei tule otettua turhaa överi loppukiriä tähän keväälle.

Ihanan aurinkoista sunnuntaita kaikille!♥


4 kommenttia:

  1. Anonyymi4/04/2019

    Tsemppiä pääsykoerutistukseen!! Toivottavasti nähdään ensi vuonna sawon liäkiksessä!

    VastaaPoista
  2. Kovasti tsemppiä!! Huh.. näihin aikoihin jännittää aina kovasti hakijoiden puolesta vaikka omat opinnot ovat jo takana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!😊 Jep onhan tää omalla tavallaan ihanaa aikaa ja varmasti tuun kaipaamaan tätä jännitystä ja selkeän maalin tavoittelua kun oon kouluun päässyt! 😌

      Poista