Tällä hetkellä hankalimmat päätökset elämässä koskee sitä, käyttäisikö ajan palapelin tekemiseen vai virkkaamiseen. Syönkö nyt leipää ja illalla salaattia vai toisinpäin? Lähdenkö kävely- vai juoksulenkille ja laitanko tuulihousut vai pärjääkö juoksutrikoissa? Toisaalta mä nautin näistä elämän suurista kysymyksistä, koska vihdoin tuntuu, että on päässyt oikeasti keskittymään muuhunkin kuin opiskeluun jos ottaa huomioon pari hakuvuottakin. Ei se mun mielestä kuitenkaan näin pitäisi mennä, että pandemia on ainut tilanne jolloin huomaa, että elämässä on muutakin ja voi keskittyä hyvinvointiin. Ainakin tästä voi oppia tulevaa ajatellen ja keskittyä itseensä jatkossa entistä enemmän myös kiireisen arjen keskellä.
En varsinaisesti sano, että motivaatio koulun suhteen olisi tipahtanut, koska edelleen asiat tuntuu mielenkiintoisilta ja haluan aidosti oppia. Kaipaan silti ihan tosi paljon sitä kaikkea oheissälää mitä koulunkäyntiin liittyi. Kouluruokailut, taukokahvittelut ja koulumatkat kaverin kanssa. Mulle ja varmasti melkein jokaiselle koulunkäynti on paljon muutakin kun vain asioiden oppimista. Koko se kokonaisuus saa myös itse opiskelun tuntumaan kivemmalta ja mielekkäämmältä. Täytyy kuitenkin muistaa, että me ensimmäinen vuosikurssi ollaan todella onnekkaassa asemassa, koska meidän opiskelut ei kärsi juurikaan. Asiat voi hyvin opiskella kotoakin käsin eikä läsnäoloa välttämättä tarvita opintopisteiden ja opintojen etenemisen eteen.
Koulujuttuja on kuitenkin paljon. Ainakin mun mielestä. Mulla piti olla kaksikin ulkomaanreissua tähän keväälle ja meinasin, että selviäisin hyvin koulujutuista niinä välipäivinä kun suomessa olisin ollut. En olisi selvinnyt😀. Ehkä tää koko tilanne oli vaan mun henkisen terveyden kannalta onni, koska en tosiaan tiedä missä välissä olisin koulujuttuja hoitanut. En koe olevani jäljessä, mutta haluaisin olla paremmassa tahdissa kurssien suhteen. Ehkä nyt vaan pitää hyväksyä viimeistään se fakta että oon yliopistossa ja asioita pitää alkaa priorisoimaan mitä opiskelee ja mitä ei, koska ihan kaikelle ei jää aikaa millään. Ainakaan kun itse en ole sellainen joka oppii ensimmäisellä lukukerralla asiat, vaan niitä joutuu tankkaamaan useampaan kertaan että uppoaa päähän.
Oon viettänyt paljon aikaa perheen kanssa, joka on ollut ihanaa. Kukaan ei ole vielä menettänyt järkeään, vaikka toistemme seurassa ollaankin 24/7. Ollaan tehty monta palapeliä, pelattu pleikkaria (retro playstation 2 tietysti) ja lautapelejä, katsottu leffoja ja ihan vaan hengailtu. Ihan parasta yhdessäoloa siis!
Tällä hetkellä pieni murheenkryyni on kesätyöt, joita voi ollakin että ei ole. Mut, kuten myös monet monet muut lomautettiin töistä. Mun piti tehdä kesätöitä Subissa jossa oonkin nyt koulun ohessa tehnyt töitä ja sitä ennenkin pari välivuotta. Saa nyt nähdä kuinka käy! Tiedän, että en todellakaan ole tässä tilanteessa ainut ja varmasti monella on huonompikin tilanne. Siksi en jaksa sen enempää murehtia vaan katsoa asioita siihen tahtiin kun niitä eteen tulee.
Töiden ohessa jännitän myös tän vuoden pääsykoetta. Oon päässyt seuraamaan koko pääsykoerumbaa todella läheltä opiskeluvalmentajana, joka on ollut ihanaa. Harmittaakin ihan super paljon jokaisen hakijan puolesta se, että perinteistä pääsykoetta ei tänä vuonna järjestetä. Ihan rehellisesti sanottuna en tiedä miten olisin itse viime vuonna selvinnyt tällaisesta pommista. Mua satuttaa ajatuskin ja tulee ihan kamala olo. Tsemppiä siis ihan jokaiselle tähän tilanteeseen ja muistakaa, että laskennalliset todennäköisyydet eivät ole sen pienemmät kuin aiemminkaan ja edelleen yhtä paljon porukkaa pääsee sisään kuin aiemminkin. Tää tän vuoden poikkeus voikin kääntyä onneksi sisäänpääsyn kautta, joten täysillä vaan päätyyn asti!
Ihanan keväistä ja aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille, niin se vaan on toukokuukin muutaman päivän päästä!☀️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti