Mun tie lääkikseen

Mä en oo koskaan ollut mikään erityinen koulussa. Ala-asteella ei ollut sen kummempia vaikeuksia, mutta muistan etten koskaan saanut sitä täyttä kymppiä kokeesta. Muistan sen siitä, että äiti maksoi pientä taskurahaa kokeista ja koskaan sitä suurinta summaa en saanut haha. Muistan myös sen, että biologia oli ihan lemppari aine liikunnan ohessa. Olin kuitenkin pienenä niin urheilun pauloissa, että kun kysyttiin mikä musta tulee isona, vastasin aina urheilijan.

Huippu-urheilijan ammatti kyti vielä pitkään mun takaraivossa. Menestyin ihan hyvin kansallisella tasolla, SM-mitaleja tuli joka vuosi ja kehityskäyrä oli hyvinkin ylöspäin. Kouluun panostaminen ei ollut ykkösprioriteetti ja kävinkin yläasteen urheiluluokalla, eli liikuntaa saattoi olla viikossa normaalin parin tunnin sijasta jopa kymmenen. Urheilu oli mulle se suurin henkireikä ja elin sitä. Mikään ei oo parempaa kun se, että on joku asia elämässä johon motivaatio on suurin mahdollinen. Yläasteella koulu sujui edelleen ihan hyvin. Tykkäsin biologiasta, mutta tykkäsin myös kuvaamataidosta sekä kielistä. Mulla hautui ala- ja yläasteen aikana haaveita mm. kirjailijan, toimittajan ja arkkitehdin ammateista. Mulle koulu oli edelleen niin toissijainen asia, että lukioon mennessäkään mulla ei ollut sen suurempaa haisua mihin suuntaan mä lähden kulkemaan.

Pääsin urheilulukioon, joka tarkoitti käytännössä aamutreenejä joista saa suoritettuja kursseja, sekä pakollisten kurssien pois jättämistä. Itse jätin pois mm. pari historian kurssia, uskontoa, yhteiskuntaoppia, ruotsia (... tätä olis voinut  miettiä uudestaan) ja liikuntaa (kyllä vaan, urheilulukiossa haha). Päätin jo lukion alussa meneväni lukion neljään vuoteen, sillä se mahdollistaisi sopivan hitaan tahdin, jotta urheilulle jää aikaa. Lukio oli mullle nimenomaan urheilun kulta-aikaa. Saatoin treenata 10-15 kertaa viikossa jos mukaan lasketaan myös kevyet treenit. Olin pari vuotta nuorten maajoukkueessa ja muutenkin elin täysin urheilun ehdoilla. Kävin koulussa sen mitä kerkesin, useasti jätin tunteja väliin esim. lääkäreiden, fyssareiden ja jopa hierontojen takia. Sanomattakin selvää, ettei koulujutut ihan satasella sujuneet. Mä kuitenkin päätin ekana vuonna kahlaavani läpi pitkän matikan, bilsan, kemian ja fysiikan. Myös sen takia neljä vuotta lukiota oli hyvä valinta, sillä urheiluvalmennusten tullessa kaiken muun päälle kursseja oli tulossa kasaan mukava määrä.

Lukion alkuvaiheessa luettavia aineita päätettäessä mulla kävi ihan ekan kerran mielessä lääkärin ura. Ei todellakaan sen suuremmin, enemmänkin vain tyylillä "Kai mä nää kaikki aineet luen, jos vaikka haluaisinkin lääkikseen". Keskiarvo matikassa taisi olla 6-7 paikkeilla, kuten myös kemiassa ja fysiikassa. Voin sanoa olleeni aivan kujalla enkä tiedä miten pääsin kurssit läpi. Ajatusmalli oli kuitenkin läpi lukion sama: kunhan kirjoituksista pääsee läpi. En stressannut koulua sen enempää, koska tiesin oppivani asiat kunhan vähän panostaisin. Kerrat, jolloin tein läksyt oikeasti kotona on varmasti laskettavissa yhden käden sormilla. Luin kokeisiin aina edellisenä iltana, jos silloinkaan. Tunneilla yritin panostaa sen verran että pääsisin kurssin läpi.

Lukion kolmantena vuonna kun mun kaverit alkoi miettimään mihin hakisivat, alkoi mullekin konkretisoitumaan se, että jonnekin sitä on lähdettävä vuoden päästä hakemaan. Tässä vaiheessa lääkis oli mulle kaikista mielenkiintoisin vaihtoehto, mutta miten mä muka pääsisin sisään? Muistan katselleeni meidän koulussa muutamaa oppilasta ihaillen, jotka tiesivät tasan tarkkaan haluavansa lääkikseen ja panostivat kursseihin satasella ja muutenkin menivät lukion läpi pitkälti pääsykoe mielessä. Ja sitten olin mä, noin 7 keskiarvolla ilman mitään hajua kemiasta tai fysiikasta.

Nelosvuonna mietin vaihtoehtoja lääkikselle. Biolääketiede, biologia, bioteknologia, farmasia, insinööri, fyssari...  Mikään näistä ei kuitenkaan kolahtanut ihan täysillä. Lukion loppuvaiheessa myös mun huippu-urheilijan ammattihaaveet alkoi rakoilla jatkuvien vammojen takia. Ravasin mun lääkärillä joka kuukausi milloin minkäkin vamman takia. Mun lääkäri oli mulle yksi tärkeimmistä tukipilareista. Kerrankin itkin vastaanotolla pitkälti toista tuntia, mutta hän ei silti häätänyt mua pois vaikka sauraavien potilaiden vastaanottoajat myöhästyi vaikka kuinka. Kuulostaa kauhealta mun korvaan tällä hetkellä, apua.. Väitän, että mun hyvät kokemukset lääkärissä sai myös mut haluamaan sinne pöydän toiselle puolelle auttamaan muita. Ehkä juuri mun tilanteessa olevia urheilijoita olemalla yhtä suuri apu kuin mitä mun lääkäri oli mulle. Tiesin, että ammattia en urheilusta saa, enkä ollut valmis urheilemaan ''huvin vuoksi'' ja pitämään useita välivuosia. Halusin päästä kouluun, jotta saisin ''oikean'' ammatin.

Kirjoitin lukiosta neljään vuoteen paperit: äidinkieli E, englanti M, kemia M, terveystieto M, biologia C, pitkä matikka B. Kun yhteishaku koitti, taisin hakea vain lääkikseen ja rakennusinsinööriksi insinööri-iskän kannustamana. Insinöörin pääsykokeissa en edes käynyt, koska lääkiksen pääsykokeessa käytyäni tiesin, että se on se mitä haluan. Tämä eka haku mulla oli siis vuonna 2017 valmistumisen jälkeen. Menin kokeeseen täysin lukematta ja osasin vastata vain pariin bilsan tehtävään. Koe oli muutenkin täysin utopistinen mulle, mutta silti se antoi sen tarvittavan potkun. Heti pääsykoetta seuraavalla viikolla tilasin pääsykoemateriaaleja, ostin multa puuttuvat kemian ja fysiikan kirjat ja aloitin lukemisen aikaisin kesällä.

Tämä ensimmäinen varsinainen hakukerta meni mulla pitkälti lukutuntien keräämiseen. Olin niin huonolla tasolla, että ainut tapa keretä opiskelemaan kaikki oli pitää kovaa tahtia. Jälkikäteen ajateltuna se oli fiksua syksyllä kun nautin lukemisesta niin paljon, mutta keväällä tunteja olisi pitänyt laskea huomattavasti ennen koetta. Mä opin onneksi asioita nopeasti, joten jo jouluna olin käynyt kaikki asiat kertaalleen ja perusosaaminen oli hyvällä tasolla. Keväällä mulla alkoi Valmennuskeskuksen kurssi, joten aikataulu oli hyvä. Tunteja kertyi kuitenkin koko kevään liian paljon töiden ohessa. Kun mulla ei ollu töitä menin aamulla lukemaan klo 9 kirjastolle, luin kurssin alkuun asti eli noin klo 17, josta menin suoraan kurssipaikalle. Illalla olin kotona noin klo 21. Seuraavana päivänä sama rumba uudestaan. Jollekin saattaa toimia, mutta itselleni noin tiukka aikataulu aiheutti vaan ihan järjetöntä stressiä ja epävarmuutta omasta osaamisesta. Koenkin olleeni jopa parhaassa ''kunnossa'' jo heti joulun jälkeen, josta alamäki ja väsymys alkoi.

Pääsykoe meni vuonna 2018 penkin alle ja nimenomaan siksi, että tehtävät olisi olleet täysin tehtävissä. Mulla meni pasmat tosi pahasti sekaisin eikä ajatus millään kulkenut. Vilkuilin jatkuvasti kelloa ja stressasin ajan loppumista. Kokeen jälkeen olin täysin varma etten tuu pääsemään sisään. Harmittelin asiaa muutaman päivän, jonka jälkeen aloinkin jo suuntaamaan katseita seuraavaan vuoteen.

Tänä vuonna aloitin siis yhteistyön Mafy-Valmennuksen kanssa ja koko lukuprosessi oli koko vuoden hallinnassa. Koin jatkuvasti varmuutta siitä mitä teen ja olin itsevarma. Tiesin osaavani asiat, vaikka tottakai epävarmuuksiakin oli. Niihin ei pidä silti takertua liiaksi, sillä pääsykokeessa myös itsevarmuudella on tosi suuri merkitys. Positiivinen mieli koko prosessin ajan ja myös pääsykokeessa oli mun avain onnistumiseen. Tänä vuonna en myöskään vertaillut itseäni muihin tai rypenyt itsesäälissä huonosti menneiden harjoituskokeiden jälkeen. Kokeessa olin omassa flow -tilassa tietäen koko ajan mitä teen.

Oon ihan järjettömän ylpeä itsestäni ja siitä mitä oon saanut aikaan viimeisen kahden vuoden aikana. Oon oppinut ihan hirveästi lisää itsestäni ja kasvanut tosi paljon. Lukion parina viimeisenä vuonna en olisi ikimaailmassa uskonut, jos joku olisi sanonut mun pääsevän lääkikseen sisään toisella ''oikealla'' yrityksellä. Ei todellakaan, en mä. Oon tosi iloinen siitä, että sain sen motivaatioboostin valmistumisen jälkeen ja jaksoin tehdä kaksi vuotta töitä orjallisesti. Oon iloinen, etten ottanut sellaista koulupaikkaa vastaan jota en olisi ihan satasella halunnut, vaan luotin itseeni ja siihen, että pääsen kyllä lääkikseen kun teen tarpeeksi töitä.

Jos en olisi tänä vuonna päässyt sisään, olisin hakenut varmasti vielä ainakin kerran tai kaksi. Olin ilmottautunut jo syksyn bilsan kirjoituksiin varmuuden vuoksi, nyt pitää katsoa kerkeänkö käydä tekemässä koetta huvin vuoksi.

Sellainen hakutarina löytyy multa. Jos sä oot hakemassa johonkin kouluun ja susta tuntuu siltä, että muut on paljon fiksumpia eikä sulla riitä millään, niin oot väärässä. Kovalla työllä saa ihmeitä aikaan, sen oon oppinut ensin urheillessa ja nyt kouluun pääsemisessä.

Mun luku-urakka lääkiksen pääsykokeeseen

Yhdeksän päivän työputki on nyt takanapäin ja vihdoin saan huilahtaa päivän verran. Viime viikon keskiviikkona tuli koulujen tulokset, jonka jälkeen oonkin torstaista eteenpäin ollut töissä. Ainakaan aamuisin ei oo ollut vaikeuksia nousta ylös kun tietää, ettei tätä kovin montaa viikkoa ole jäljellä ennen syksyllä alkavia opiskeluita. Ajattelin nyt tässä postauksessa vähän avata mun luku-urakkaa tältä hakukerralta.

SYKSY:

Aloitin syksyllä varsinaisen lukemisen elokuun tienoilla, jolloin sain myös yhteistyönä Mafy Valmennuksen etäkurssin. Kurssiin kuului Mafynetin käyttöoikeudet, 7 harjoituskoetta koesalissa sekä henkilökohtainen opiskeluvalmentaja. Mulle tää kurssi oli äärettömän tärkeä, koska yhden vuoden lukemisten jälkeen en ollut todellakaan varma siitä, miten kannattaisi aloittaa uudestaan.

Etenin Mafyssa järjestelmällisesti, mutta sopivan rivakkaan tahtiin. Luin vain kemiaa ja fysiikkaa, fysiikkaa taisin lukea sen 10 tuntia ja kemiaa 5 tuntia viikossa. Määriä välillä hieman muutettiin opiskeluvalmentajan kanssa, mutta syksyllä fysiikkaa kertyi huomattavasti kemiaa enemmän. Ilman mun opoa olisin varmasti lukenut paljon suurempia määriä, josta ei todennäköisesti olisi ollut ainakaan hyötyä.

Muutenkin syksy meni opiskeluiden osalta hyvin. Etenin Mafyssa todella hyvää tahtia ja mulla oli itsevarma olo. Opin asiat nopeasti ja palasia alkoi loksahtelemaan paikoilleen pikkuhiljaa kun viime vuoden epäselvät asiat sai lisää selkeyttä. Aika meni ihan älyttömän nopeasti kun joka päivä oli selkeä suunnitelma mitä lukee ja kuinka paljon. Mafyn kanssa ei tarvinnut kertaakaan stressata sitä, että lukeeko oikeita asioita tai mitä laskuja kannattaa laskea.

KEVÄT:

Keväällä mulla alkoi Mafyn harkkakokeet, joita oli siis kevään mittaan 7 kappaletta. Mun mielestä Mafyn harkkakokeet simuloi todella hyvin varsinaista pääsykoetta, varsinkin tänä vuonna. Kuulin tosi paljon puhetta Mafyn kokeiden työläydestä, ettei oikeaan pääsykokeeseen tule yhtä työläitä tai pitkiä tehtäviä, mutta tänä vuonna pääsykoe olikin yllättävän työläs ja pitkä. Mafyn tiimi tekee jokaisen kokeen jälkeen analyysin kokeesta sekä kuvitteelliset sisäänpääsyrajat, joilla oltaisiin kouluun päästy. Mulla tämä raja ylittyi viisi kertaa seitsemästä. Mulle oli myös ihan äärettömän tärkeä tehdä kokeet oikeassa koesalissa, sillä pystyin rutinoimaan koko suorituksen vessassa käyntejä myöden. Koin, että mun kannattaa syödä ensin viinirypäleitä jotka pitää verensokerin ylhäällä, sitten parin tunnin jälkeen syödä leipä sekä pitää vessatauko 3 tunnin jälkeen. Opin myös muutaman kokeen jälkeen mulle parhaan koetaktiikan, josta voin kertoa lisää siinä postauksessa jossa kerron fiiliksiä itse kokeesta. Mulle rutiinit oli ihan A ja O, koska kun astuin oikeaan koesaliin, tiesin tasan tarkkaan kuinka seuraavat 5 tuntia tulee menemään.

Keväällä aloitin kunnolla biologiaa, vaikka sitä hieman luinkin jo joulukuun puolella. Biologiassa on sen verran vähemmän hommaa kuin fysiikassa ja kemiassa, että oli mulle oikein aloittaa sitä vasta kevään puolella. Kerkesin silti lukea kaiken tosi hyvin, eikä sellaisia aiheita juurikaan jäänyt joita olisin halunnut vielä kertailla.

Aloitin syksyisin päivän aina fysiikalla, mutta keväällä koin parhaaksi lukea ensin biologian ''alta pois''. Monille biologia on sitä mieluisinta luettavaa, mutta mulla keskittyminen pitkän päivän jälkeen ei enää riittänyt siihen tasapaksuun lukemiseen.

Kevät ei kuitenkaan mennyt ihan kuten olin aluksi kuvitellut. Olin käsileikkauksessa tammikuun puolella, josta sain sairaslomaa muutaman viikon. Helmikuussa lähdettiin Espanjaan, jonka jälkeen mulla alkoi ihmeellinen pyörryttäminen. Kävin lääkärissä ja pääsin jatkotutkimuksiin. Pyörrytyksen lisäksi kävin tutkituttamassa mun suoliston sekä mahalaukun, koska mulla oli huonoa oloa sekä vatsaongelmia. Varsinkin pyörrytys haittasi lukemisia enemmän kuin uskalsin blogissa paljastaa. Jouduin useasti lähtemään aiemmin kotiin kuin oli tarkoitus ja tottakai se häiritsi henkisesti tosi paljon. Pelkäsin että saan oikeassa kokeessa uuden ''kohtauksen'' jolloin ainut asia mitä voin tehdä on pitää silmät kiinni. Se, että kaikki työ ulosmitataan siinä viidessä tunnissa ahdisti ihan järjettömästi. Ahdisti, että joku musta täysin riippumaton asia pilaisi koko kokeen. Onneks niin ei sitten kuitenkaan käynyt ja sain tehtyä kokeen täysin ilman ongelmia.

Tein koko vuoden lukemisten ohessa töitä. Oon Subwayssa vuoropäällikkönä, eli vastuuta on jonkun verran eikä töihin voi mennä ihan päättömänä palloilemaan. Mulla oli kuitenkin molempina hakuvuosina mahdollisuus vähentää tunteja silloin kun siltä tuntui, mikä oli tottakai ihan mahtava juttu. En usko, että monessa muussa työpaikassa pomo olisi yhtä ymmärtäväinen lukemisten suhteen kun mulla. Tein siis syksyn lähes normaalisti 25-30h/viikkoon töitä, mutta joulun jälkeen vähensin n. 15-20h/vko. Toki keväälläkin töitä oli suhteellisen paljon, pari kolme vuoroa joka viikko. Montaa vapaapäivää mulle ei jäänyt.

Kokonaisuudessaan lukutunteja kertyi tänä vuonna noin 700 ja viime vuonna hieman enemmän. Laitan tähän vielä mun Mafyn käyrät, mutta nehän ei kerro juuri mistään. Fysiikassa mun käyrä huiteli korkealla, mutta voin näin jälkikäteen todeta, että joissain kohdissa tahtia olisi voinut hieman hidastaa ja tehdä tehtäviä laadukkaammin. Bilsassa kerkesin just ja just käydä kaikki asiat, mutta se olikin ihan tarpeeksi kun otin alusta asti ideaksi opiskella asiat niin hyvin kuin pystyn, tehdä kääntökortteja ja lukea joka päivä vaikeiden asioiden muistiinpanot. Kerkesin kuitenkin kerrata ne tehtävät toiseen kertaan joita en ekalla ollut saanut oikein. Kemiasta tuli ihan mun lemppariaine kevään mittaan ja pääsykokeessakin se sujui hyvin. Siinä tahti oli tasaisen tappava koko vuoden ja  keväällä kun tehtävät alkoi loppumaan kesken, tein listaa asioista jotka vielä vaati uusintakierroksen, kuten atomiorbitaalit ja keskityin lopun ajasta näihin juttuihin.

Nyt ihanaa perjantai-illan jatkoa ja viikonloppua❤️

TULOKSET #lääkikseen2019

Niin se vaan kuulkaa kävi, että musta tulee lääkäri! Oon pitänyt pääsykokeen jälkeen hiljaisempaa eloa täällä blogin puolella, koska oon halunnut unohtaa kokeen täysin. Mun Mafyn opon kanssa sovittiin, että mallivastauksia ei kannata mennä katsomaan, koska niistä tulee kuitenkin vaan paha mieli. En oo koskaan vielä kuullut yhtäkään joka olis ollut helpottunut vastausanalyysin katsomisen jälkeen ja itseni tuntien olisin vaan alkanut panikoimaan kahta kauheammin. Vastausanalyysia en ole vielä tähänkään päivään asti uskaltanut katsoa, tuskin katsonkaan haha.

Ihan yllärinä tulokset tulikin jo pari päivää ennen deadlineä jolloin ne on luvattu viimeistään tulevaksi. Mä oon stressannut tätä kuluvaa viikkoa jo kesän alusta alkaen, sillä tiesin tän pitävän sisällään kaikkea ei niin kivaa. Mun kesäloma loppui ja palasin töihin, joudun muuttamaan takaisin porukoille sekä tottakai tiesin koulujen tulosten tulevan. Oli jo valmiiksi pari inhottavaa stressin aihetta ja pelkäsin siihen päälle tulevan vielä kielteisen päätöksen kouluun pääsystä. Toisin kuitenkin kävi enkä voi vieläkään uskoa, että oikeasti mun opintopolussa mun nimen alla oli iso peukku ja ilmoitus hyväksytystä kokeesta.

Vähän on hämärän peitossa mitä sen jälkeen tapahtui kun sen tekstin ekan kerran luin, ainakin siitä seurasi paljon itkua ja soitin lähimmät sukulaiset lävitse. Siskon kanssa kumpikaan ei pystynyt edes puhumaan, itkettiin vaan. Tuun muistamaan ton päivän ihan varmasti lopun elämäni. Sitä ei pysty edes sanoin kuvaamaan kuinka hyvältä tuntuu saada palkinto siitä kaikesta työstä mitä on jaksanut tehdä monen vuoden ajan pitkäjänteisesti. Kaikki se kulminoitui tietysti siihen koepäivään mutta henkisesti vielä tuolloin tulospäivänä. Voin käsi sydämellä sanoa, että IHAN kaikki ne tunnit oli todellakin sen päivän arvoisia. Harmittaa jopa vähän se, että tuskin tuun koskaan enää kokemaan samanlaista prosessia ja sen huipennusta. Oon niin kiitollinen, että kaikki meni kuten olin unelmoinut ja se tuntuu tällä hetkellä ihan pakahduttavan onnelliselta asialta. Mä voin nyt ihan oikeasti sanoa, että musta tulee lääkäri.

Oon tottakai aivan super innoissani opiskeluiden aloittamisesta syksyllä enkä malta odottaa, että pääsen jatkamaan tätä vuotta täydellisesti lääkiksen penkiltä. Tarkoitus olisi pitää blogi elossa, sillä tää koko luku-urakka on kiinnostanut aivan tajuttoman suurta ihmismäärää, joten uskon myös lääkisjuttujen kiinnostavan.

Mä ajattelin tehdä vielä erilliset postaukset siitä miten mun lukuprosessi kokonaisuudessaan meni, vaikka täällä oonkin tosi paljon sitä avannut. On kuitenkin paljon asioita joita en halunnut blogiin kertoa, koska onhan pääsykoe kilpailu ja tietenkään omia heikkoja hetkiä ei mielellään täällä jaa varsinkaan ennen h-hetkeä. Lisäksi voisin kertoa siitä miten itse koe tuntui menevän, mitkä fiilikset kokeessa oli ja millaiset fiilikset siitä jäi. Jos sulla on jotain kysyttävää hakuprosessiin (tai miksei mihin tahansa) liittyen, voit kysyä tässä blogin kommenttiboksissa tai sitten Instagramissa viestillä, @hetaemiliaa löydyn instasta. Vastailen kysymyksiin sitten postausten merkeissä, kun tiedän mitkä asiat kiinnostaa. :)

Haluan vielä tähän loppuun sanoa onnittelut kaikille kouluun päässeille, oli ala mikä tahansa. Teitte kovan työn ja onnistuitte niissä kokeissa missä oli tärkeä onnistua. Ihan super paljon onnea ja tsemppiä opiskeluihin!

Joka vuosi vain noin kolmannes hakijoista saa paikan korkeakouluista, mikä kuulostaa toisaalta suurelta määrältä, mutta toisaalta hyvinkin pieneltä. Lääkikseen ovet aukeaa joka kymmenennelle suurin piirtein. Jos et saanut opiskelupaikkaa VIELÄ tänä vuonna, älä ruoski siitä itseäs. Saat olla pettynyt ja surullinen, mutta muista, että elämä jatkuu. Uusia hakuja tulee, eikä muutamallakaan vuodella ole mitään merkitystä sun lopun elämän kannalta. Mä ite uskon siihen, että asiat menee just niinkun niiden kuuluu mennä.

Pääsit kouluun tai et, muista rentoutua kesällä. Tee just niitä kivoja juttuja, ota etäisyyttä normaaliin arkeen ja nauti siitä mitä teet. Jatkui syksyllä luku-urakka tai opiskelut koulussa, on kesä nimenomaan sitä aikaa jolloin pitää muistaa irtautua siitä kaikesta. Ihanaa viikonlopun jatkoa just sulle♥

Kesäloma puolivälissä

Heissan! Kesäkuun puolella mennään ja musta tuntuu, että kesä on jo tosi pitkällä. Vaikka nyt vasta alkaa ekat helteet koittamaan niin tuntuu, että kesä on kestänyt jo ikuisuuden.

Välillä mä huomaan jopa stressaavani lomaa ja vapaapäiviä. Oon silti saanut lomallani aikaiseksi ihania juttuja, vaikka mikään niistä ei sen suurempi saavutus olekaan. Käytiin mm. tyttöjen kanssa Tuurin reissulla ja siinä samalla katseltiin kirkkoja jotka osui matkan varrelle (tästä tietää olevansa jo vanha). Alkukesän lempparijutuksi nousee ehdottomasti juoksulenkit illalla, kun aurinko on laskemassa ja kesän tuoksu on voimakkaimmillaan. En vaan tiedä mitään parempaa.

Lisäksi oon nähnyt paljon kavereita, käynyt serkun ylppäreissä, ihastellut kaverin uutta koiranpentua joka on maailman söpöin, siivonnut vaatekaappeja ja vienyt tavaraa kirpparille sekä päässyt korkkaamaan mökkikauden! Uskalsin jopa heittää talviturkin mikä on ihan historiallista, sillä mulle yleensä kerääntyy useiden kesien taviturkit niskaan kun en vaan saa itseäni järveen ilman kamalaa horkkaa.

Mä oon myös ilmottautunut jo biologian YO-kirjoituksiin syksylle, joihin menen ainakin jos koulupaikka ei aukea. Fysiikka ja bilsa kirjotetaan aina samana päivänä, joten toinen niistä on pakko kirjoittaa jo syksyllä, jos meinaan uusia ne molemmat. Ilmottautuminen kirjotuksiinkin on jo loppunut, eli päätös piti tehdä ennen koulujen tuloksia. Noh, jos kävisikin niin että pääsen kouluun, menen sitten ihan huvin vuoksi kokeilemaan josko arvosana nousisi!

Mulla on lomaa nyt kesäkuun loppupuolelle, jonka jälkeen aion tehdä töitä heinäkuun ja sitten kevennän töitä joko muuttoa tai kirjoituksiin lukua varten. Sinällään kiva tietää että jos koulupaikka ei aukea, tulee ensi vuoden hakukerrasta pakostikin erilainen aiempiin kahteen verrattuna. Vuosi jakautuu kolmeen osaan kirjoitusten sekä pääsykokeen suhteen. Onneksi mulla ei muita kirjoitettavia aineita fysiikan, kemian ja bilsan lisäksi ole kuin matikka, joten samoja aineita luen kuin tähänkin asti. On kuitenkin kiva, että vuoteen mahtuu pari "välietappia" eikä ainut pääpäivä ole siellä toukokuulla.

Vaikka välillä tuntuu että loma menee "hukkaan" kun ei saa välttämättä tehtyä mitään sen suurempaa, on loppujen lopuksi ne pienet jutut niitä, mistä kesä koostuu. Onneksi näitä pieniä juttuja pystyy tekemään myös myöhemmin vapaapäivinä vaikka varsinaista lomaa ei olekaan. Mulla on myös ollut jo pientä hinkua avata bilsan kirjat, mutta tähän mennessä oon tyytynyt lukemaan tiedelehtiä. Mulla on tällä hetkellä tosi rennot fiilikset koulujen tulosten suhteen ja oon pyrkinyt miettimään asioita mitä teen loppukesästä pääsin kouluun tai en. Välillä tulee mieleen niin kivoja juttuja koskien elämää täällä Jyväskylässä jos en kouluun pääsisikään, että hetkellisesti sekin tuntuu ihan ok vaihtoehdolta. Tottakai kaikista isoin ja hienoin juttu olisi jos kouluun pääsisi, mutta pitää muistaa että elämä jatkuu ja kivoja juttuja tapahtuu vaikka lääkiksen ovet ei aukeisikaan vielä.

Ihania hellepäiviä ja hyvää viikonloppua kaikille♥

kuulumiset ja kesän bucket list

Pääsykoe ohi ja mun kesäloman ensimmäinen päivä. Mulla on ollut monin tavoin rankka kevät ja suon loman itselleni ihan täysin, oon ansainnut tän. Vaikka en kokenut että mulla olis varsinaista stressiä, on kroppa pääsykokeen jälkeen sanonut toista. Oon nukkunut pääsykokeen jälkeen muutaman ekan yön 12h yöunia sekä kaikki muutkin yöt n. 10h. Eilen vikan työpäivän kunniaks mulle iski tuttu kurkkukipu, joka iskee AINA kun stressi hellittää. Toisaalta se on hyvä merkki siitä, että nyt mun kroppa voi hyvin ja se saa ottaa rennosti.

Mä en aio ennen pääsykokeiden tulosten tuloa analysoida mun koetta tai fiiliksiä, sillä tuun tekemään sen joka tapauksessa tulosten tultua oli tulema mikä tahansa. Mulle tää kesä tuo uusia juttuja joka tapauksessa kävi miten kävi, joten mulla on kaikki tällä hetkellä hyvin ja mä voin hyvin.

Aloitin työt lukion vikana vuonna eikä ekalle kesälle kerennyt kertyä juurikaan kesälomia mitä nyt muistan äkkiseltään. Aloitin pääsykokeisiin lukemiset kuitenkin heti kesäkuussa, joten siltäkään osin en lomaillut. Viime vuonna pääsykokeen jälkeen oli niin huono fiilis, että halusin aloittaa uudestaan opiskelut melkein heti kokeen jälkeen. Se tuntu tosi hyvältä päätökseltä ja sitä se siis olikin, mutta lomailtua ei tullut. Lisäksi palkalliset lomat töiden puolesta pidin jo ennen pääsykoetta ja heti kokeen jälkeen huomasinkin olevani aivan puhki, mutta lomat oli jo pidetty. Toki työpaikalla ymmärrettiin ihanasti mua ja sain palkattomia vapaita, mutta ne ei tietysti ole sama asia kuin ''oikea'' kesäloma.

Tänä vuonna tein töitä koko vuoden, keväällä kuitenkin vähemmän kun syksyllä. Halusin, että mulla on pääsykokeen jälkeen mun kesälomat ja onnekseni se toteutui. Nyt oon siis virallisesti kesälomalla ja tätä jatkuu kesäkuun loppupuolelle asti, ai että.  Kesäloman suunnitelmia mulla on vain yksi tällä hetkellä; lähdetään siskon kanssa Rodokselle. Ajattelin listailla muutamia muita juttuja joita ajattelin kesän aikana toteuttaa, koska mikään ei oo kivempaa kun listojen tekeminen, hah.

Ihan eka juttu joka tuli mieleen on veren luovutus, jonka pystyn toteuttamaan loppukesästä. Mä en edes muista mikä mun veriryhmä on ja olis mielenkiintosta tietää se, sekä tottakai kantaa kortensa kekoon hyvän asian puolesta.

Haluaisin vuokrata kirpparipöydän ja karsia vaatteita kaapeista. Mä oon niin yksipuolinen pukeutuja niitä muutamia ''parempia'' asuja lukuunottamatta, että vaatekaapissa on käyttämättömiä vaatteita ihan liikaa.

Yksi niinkin yksinkertainen juttu kun lukuhetki kirjastolla. Kirjasto on ollut mun opiskelupaikka viimeiset kaksi vuotta ja nyt kesälomalla haluaisin mennä sinne lukemaan lehtiä ja juomaan kupillisen kahvia, ihan vaan kun opiskelut on tältä erää ohi ja aikaa on lehtienkin lukemiselle.

Piknik kavereiden kanssa on yks niistä jutuista joka on pakko toteuttaa. Ostin uuden piknik-viltinkin vanhan rikki menneen tilalle, joten puitteet on ainakin kunnossa. Nyt vaan odotellaan ne ihanan lämpöiset kelit takaisin.

Ed Sheeranin keikka meillä on heinäkuussa, jota odotan tietysti innolla. Samalla tehdään miniloma Helsinkiin, joka on kiva pieni irtiotto arjesta työarjen väliin.

Haluaisin alkaa katsomaan jotain uutta sarjaa Netflixistä tai Viaplaysta nyt kun aikaa on enemmän. Oon katsellut aktiivisesti vain Greyn Anatomiaa sekä Sykettä, jotka molemmat on mulla loppusuoralla, joten joku uusi sarja olisi etsinnässä. Oon kuullut hyvää mm. Quicksand-sarjasta, joten ehkäpä se pääsee seuraavaksi katseluun.

Tottakai jokaiseen kesään kuuluu mökkeilyt. Mulla on aivan ihanat sukulaiset ja läheiset joiden kanssa on ihanaa olla mökillä. Mikään ei stressaa ja jotain tehdään vain jos siltä tuntuu, ilman sen suurempia suunnitelmia. Parhaat lapsuuden kesämuistot on nimenomaan mökiltä ja on parasta, että edelleen ollaan kesät siellä samalla porukalla. Oon vaan tosi onnekas että saan edelleen viettää sukulaisten kanssa samanlaisia kesiä kun lapsena.

Yksi kohokohdista tulee varmasti olemaan reissu Rodokselle josta jo aiemmin mainitsin. Käytiin kaverin kanssa Rodoksella muutama vuosi takaperin ja se oli ihana reissu. Rodos on niin kaunis kuten sitä ympäröivät pikkusaaretkin, joten parempaa paikkaa rentoutumiselle ei ole. Ajateltiin lähteä laivaretkille, snorklailla, ottaa tietysti paljon ihania kuvia sekä ihan vaan makoilla. Mä ja Sanni ollaan tehty paljon töitä taas tänä vuonna opiskeluiden ja muun elämän suhteen, joten me niin ansaitaan pieni löhöilyloma. Päädyttiin valmismatkaan ja hyvään hotelliin, jotta kaikki stressitekijät jää minimiin, parasta.

Mä olin vielä muutama vuosi sitten ahkera kuvien teettäjä, mutta viime aikoina se on jäänyt harmittavan vähälle. Yksi kesän to do- jutuista voisikin olla kuvien teettäminen. Varsinkin Rodoksen reissun jälkeen kuvia on varmasti teetettäväksi enemmänkin.

En oo lukenut kirjoja aikoihin ja tälle kesälle olisi kiva ottaa tavoitteeksi lukea edes yksi kirja kannesta kanteen. Tän luulis olevan helppoa kunhan pääsen mökille riippukeinuun makoilemaan!

Ihanaa loppuviikkoa kaikille!♥