Viikon päästä tähän aikaan koe on jo ohi, siis ihan älytöntä. Mulla on tosi hyvät fiilikset tällä hetkellä enkä malta odottaa koetta. Tottakai mua vähän jännittää, mutta tässä on niin kovasti tehty töitä ja monta kuukautta opiskelua takana, joten onhan sitä pakko olla myös iloinen, että nyt tää ainakin hetkeksi jää tähän.
Viimeset pari viikkoa oon pyrkinyt vaan kertailemaan ja kehittämään erityisesti tärppien hallintaa. Bilsa on tällä hetkellä se tylsin aine opiskella, sillä kaikki on aika selkeää. Toki on aiheita joita voisi vielä hioa, mutta oon nähnyt paremmaksi jättää ne sikseen, sillä tällä vikalla viikolla se lietsoo vaan stressiä jos alan opettelemaan liikaa nippelitietoa jostain ekologian aiheesta. Kemiassa ja fysiikassa avainasemassa on ollut laskurutiinin ylläpito ja kaikkien aiheiden kertailu. Oon kertaillut tehtäviä jotka ei ole mennyt ekalla kerralla oikein sekä aiheita, joista oli kerennyt muistijälki haalistua.
Mafynetti* on ollut mulle tän vuoden aikana ihan elintärkeä. En oo stressannut sekuntiakaan sitä oonko opiskellut kaikki aiheet tai oonko hypännyt jonkin asian yli turhan nopeasti. Jos aihetta ei osaa, tulee tehtävät niin kauan kertaukseen kunnes sen osaa. Asian ohi ei pääse lopullisesti edes silloin, koska loppupään paketeissa kerrataan kaikkia aiheita sekaisin ja tehtäviä tehdään sekalaisessa järjestyksessä. Ekalla väärin menneet tehtävät löytää nopeasti ja niitä voi tehdä uudestaan kun kertaa vaikeita aiheita. Näiden tehtävien tekeminen nostaa ihanasti myös itseluottamusta, kun saakin vastauksen heti oikein vaikka syksyllä sen teko olisi tuottanut ongelmia.
Mulla Mafyn harjoituskokeet meni ihan hyvin. Olisin päässyt viidessä kokeessa seitsemästä yleisten rajan yli, mihin oon ihan tyytyväinen. Toinen näistä missä raja ei ylittynyt oli monivalintakoe, joka ei ihan vastannut mun vahvuusaluetta haha. Tottakai joka kokeessa tein tyhmiä virheitä ja ne harmittaa joka kerta, mutta hyvä tietää, että oikeassakin kokeessa on varaa tehdä jokunen virhe, eikä peli silti ole välttämättä pelattu.
*Mafyn etäkurssi saatu yhteistyönä
Mä oon ollut koko lukuprosessin onneksi terve (kop kop) ja uskonkin, että kaikki taudit iskee päälle heti kokeen jälkeen kun stressi lakkaa. Mainitsin aiemmassa postauksessa pyörrytyksestä josta oon kuitenkin kärsinyt, eikä se ole vielä hävinnyt minnekään. Onneksi oon oppinut ihan hyvin elämään sen kanssa enkä usko sen vaikuttavan mun koesuoritukseen. Jokaisella on kuitenkin ne omat ongelmansa joiden kanssa painii kokeessa. Mun Mafyn Opo sanoikin tosi hyvin, että onneksi tää pyörrytys ei iskenyt ekaa kertaa siellä kokeessa, koska sillon vasta pasmat olisikin mennyt sekaisin. Nyt oon saanut useamman kuukauden totutella tähän. Kesäkuun puolivälissä meen neurologille, toivottavasti syynä ei ole mitään vakavampaa.
Mitkä fiilikset mulla nyt siis on? Päällimmäinen fiilis on iloinen mutta haikea. Oon tykännyt niin paljon tästä koko prosessista, kuten tykkäsin viimekin vuonna, että on jopa haikeaa että se loppuu nyt. Pääsykokeeseen lukiessa on kuitenkin kaikki pelissä ja tavoite on tosi selkeä. Lukemiset on jatkuvasti alitajunnassa ja motivaatio vie eteenpäin. Motivaatio on elämässä kuitenkin tosi tärkeä asia, oli sen kohde sitten mikä tahansa. Tottakai uskon että lääkisjutut koulussa on älyttömän mielenkiintoisia, mutta samanlaista varsinaista maalia ei enää ole, kun sisään on päässyt.
Jos en pääse sisään, uusi vuosi lukemisia odottaa. Se olisi tietysti vähän erilainen kahteen edelliseen verrattuna, sillä vuonna 2020 puolet opiskelijoista valitaan YO-todistuksella ja silloin munkin kannattaa käydä uusimassa kirjoituksia, jotta voisin päästä suoraan todistuksella sisään. Eli onneksi ihan samanlaista vuotta opiskelua ei olisi tiedossa vaikka ovet lääkikseen ei vielä aukeisikaan. Mulla on kuitenkin loppujen lopuksi tosi rauhallinen ja luottavainen fiilis, sillä stressaamalla ja epäilemällä omia taitoja ei ainakaan paranna omaa suoritusta. Mulla oli viimeinen opo-puhelu viime viikolla ja siitä jäi tosi hyvät fiilikset. Aion todellakin mennä näyttämään parhaani kokeeseen, riitti se tai ei. Oon oppinut tänä vuonna niin paljon uutta, että odotan vaan innoissani, että mistä niistä asioista pääsee näyttämään osaamista.
Saa nähdä tuunko vielä kirjoittamaan ennen koetta, mutta viimeistään tulosten tultua. Yritän kokeen jälkeen olla ajattelematta sitä ollenkaan ja pidänkin ihanan neljän viikon loman pääsykokeen jälkeen niin töistä kuin opiskelustakin. Vitsit en malta odottaa, että pääsen tekemään ihan mitä huvittaa täysin oikeutetusti pitkän aherruksen jälkeen. Saa nähdä ottaakko äkkilähtö johonkin vai löhöillä mökillä päivästä toiseen.
Ihanaa loppuviikkoa ja tsemppiä jokaiselle jolla on jonkun alan pääsykoe edessä!♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti